Vapaa-ajattelijain liiton lausunto perustuslakivaliokunnalle ministerin virkaanastujaisseremoniasta (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta, HE 84/2018)

Tiivistelmä

Esitämme, että jatkossa kaikki ministerit antavat uskonnollisesti neutraalin vakuutuksen. Kun tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies ja oikeuslaitoksen tuomarit antavat virkaan astuessaan juhlallisen vakuutuksen, se sopii yhdenmukaisena ministerin virkaan astumiseen. Uskonnonvapaus ei tarkoita, että valtion toimintaan tulisi liittää julistuksellinen uskonnollinen seremonia; ministerit voivat vapaa-ajallaan osallistua esimerkiksi jumalanpalveluksiin. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti uskontoihin ja vakaumuksiin liittyen, joten julkisen vallan ja sen edustajien tulee kunnioittaa neutraliteettiperiaatetta omassa toiminnassaan.

Uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus ja julkinen valta

Uskonnonvapauteen kuuluu yhtäältä vapaus osallistua uskonnonharjoitukseen ja julistaa uskoaan sekä toisaalta vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen sekä oikeus pitää uskontonsa tai katsomuksensa omana tietonaan. Yhdenvertaisuuteen kuuluun, että ketään ei saa syrjiä myöskään uskontoon tai vakaumukseen liittyen, että julkinen valta suhtautuu tasapuolisesti, neutraalisti eri uskontoja ja vakaumuksia omaaviin ihmisiin.

Hallituksen esityksessä perustellaan uskonnollista valaa vaihtoehtona neutraalille vakuutukselle sillä, että se toteuttaa positiivista uskonnonvapautta. Näkemys on virheellinen. Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa, että ministeritkin voivat vapaa-ajallaan harjoittaa uskontoaan. Kirkot ja muut uskontokunnat voivat järjestää esimerkiksi erityisiä juhlajumalanpalveluksia hallituksen nimittämisen johdosta, ja ministerit voivat halutessaan sellaisiin osallistua. Niiden ei tarvitse uskonnonvapauden perusteella olla eikä pidä olla osa virallista valtion järjestämää ohjelmaa, koska julkisen vallan toimintaan kuuluu neutraliteettiperiaatteen kunnioittamisen.

Esitys jättää kokonaan huomiotta yhdenvertaisuusnäkökohdan. Valtion ei tule syrjiä eikä suosia minkään maailmankatsomuksen omaavia. Erityisesti uskonnottomat ja ei-uskonnolliset ihmiset, käytännössä myös monet niin sanotut tapakristityt, kokevat ministerien puolueettomuuden ja luotettavuuden kannalta ongelmallisena, jos ministerit julistavat ”Jumalan lain” ja ”pyhän evankeliumin” etusijalle maalliseen lakiin nähden.

Ensimmäisessä luonnoksessa vala olisi annettu ”Jumalan” nimeen. Lopullinen hallituksen esitys vielä täsmensi tätä lisäämällä mukaan ”pyhän evankeliumin”. Näin ulkopuolelle suljetaan uskonnottomien lisäksi muiden uskontokuntien edustajat, esimerkiksi juutalaiset.

Vertailuna rukouspäiväjulistus

Lähin vertailukohta tällaiselle symboliselle valtiovallan eleelle lienee rukouspäiväjulistus. On selvää, että myös tasavallan presidentti saa rukoilla ja kehottaa muitakin rukoilemaan.

Toisaalta valtion toimintaan ei tällainen kehotus kuulu – julkisen vallan tulee olla puolueeton. Ja juuri näin eduskunta aikanaan päättikin. Rukouspäiväjulistuksen merkitseminen säädöskokoelmaan loppui vuonna 2004.

Evankelis-luterilaisen kirkon erityisasemasta

Sitä, että nimenomaan kristinusko mainitaan valassa, esitys perustelee näin ”- – kyse on myös suomalaisen kulttuurin syvärakenteen ilmentämisestä.” Perustelu on kopioitu kritiikittömästi erään
lausunnonantajan kommentista.

Ensimmäinen luonnos hallituksen esitykseksi mainitsi suoraan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityisaseman. Vaikka nimenomaista mainintaa ei enää ole, asiallisesti sama pätemätön perustelu näkyy taustalla.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 37/2014 todennut, ettei kahden uskontokunnan julkisoikeudellisesta erityisasemasta seuraa niille muita etuoikeuksia. Tämän perusteella kaatui esitys, jonka mukaan katsomusaineiden opetusraja olisi ollut valtionkirkkojen uskonnoilla kolme oppilasta, mutta muilla uskonnoilla korkeampi.

Muut valat ja vakuutukset

Hallituksen esityksessä mainitaan, että kaikki tuomarit antavat nykyään samanlaisen uskonnollisesti neutraalin vakuutuksen. Kertomatta jää, että myös oikeuden todistajilla tilanne on nykyään samanlainen. Todistajien osalta perusteluissa korostettiin yksityisyyden suojan näkökulmaa, tuomarien osalta tehtävän maallista luonnetta.

Tasavallan presidentti ja eduskunnan puhemies antavat aina vakuutuksen, kuten esityksessä mainitaankin. Vallan kolmijako-opin näkökulmasta juhlallinen vakuutus on jo käytössä 2½/3 (lainsäädäntövalta, tuomiovalta, tasavallan presidentti), joten olisi johdonmukaista, että ministerien virkaanastujaisissa olisi samanlainen neutraali juhlallinen lupautuminen. Lisäksi tämä on myös yksinkertaisin ratkaisu.

Legitimiteetti ja epätietoisuus

Jos valtioneuvoston jäsen virkaan astuessaan julistaa Jumalan lain ja pyhän evankeliumin etusijalle, semmoinen lisää epätietoisuutta ja epäluottamusta ihmisten keskuudessa Suomessa ja myös Euroopan unionin jäsenmaissa. Kirkon ja valtion erillisyys kuuluu eurooppalaisiin arvoihin.

Pyhään evankeliumiin sitoutuminen heikentää ennustettavuutta myös sen vuoksi, että eri kristillisten suuntausten välillä ja sisälläkin on suuria erimielisyyksiä sitä, mitä ohjeita Raamattu ja Uusi Testamentti evankeliumeissa milloinkin antavat maallisen vallan käyttöön (esim. avioliittolaki). Tämmöinen tilanne valtioneuvostossa heikentää vakavasti paitsi kyseisen ministerin luotettavuutta myös koko valtiovallan legitimiteettiä.

Rituaalit ja nimike

Oma kysymyksensä on se, onko erityinen juhlallinen lupautuminen ylipäänsä tarpeen. Kalastuksenvalvojan vakuutus/vala poistui vuonna 2012, ja virkavalan vannovien tai virkavakuutuksen antavien määrä on supistunut lähinnä korkeimpiin virkoihin.

Monenlaiset rituaalit kuuluvat ihmisyhteisöjen elämään: rakennuksen peruskiven muuraus, laivan vesillelasku, tohtorinväitöksen muodollinen kulku ja niin edelleen. Tuntuu luontevalta, että myös uuden hallituksen järjestäytymiseen liitetään tällainen rituaali.

Erillinen kysymys on sekin, tuleeko nimityksen olla ’vala’ vai ’vakuutus’. Jo nyt on olemassa esimerkiksi lääkärinvala, muun terveydenhoitohenkilöstön valoja ja pelastajan vala, joissa ei viitata mihinkään uskontoon. Ratkaisevaa on sisältö, ei nimitys. Kuitenkin tasavallanpresidentin ja eduskunnan puhemiehen juhlallisen vakuutuksen pohjalta vakuutus on yhdenmukaisuuden vuoksi paras ratkaisu.

Muita huomioita

Esityksessä viitataan vuonna 2017 järjestettyihin presidentti Koiviston valtiollisiin hautajaisiin. Esityksen mukaan se, että nämä olivat uskonnolliset, on perustelu uskonnolliselle valalle. Perustelu
on heikko. Valtiolliset hautajaiset ovat aina samalla myös yhden ihmisen tilaisuus, ja on luontevaa järjestää ne vainajan katsomuksen mukaan. Niinhän yksityiselämässäkin tapahtuu. Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen on toisen tyyppinen tilanne.

Laajemmin esitys viittaa siihen, että Jumalan mainitseminen on osa joitakin suomalaisia traditioita. Perinteet kuitenkin muuttuvat ajan myötä, ja nyt on aika muuttaa yhtä perinnettä. Emme noudata 1700-luvun perinteitä enää monessa muussakaan asiassa.

Esityksessä ei kerrota erästä syytä tuomarinvalasta luopumiseen. ”Tuomarin tehtävä on maallinen tehtävä.”, todettiin muutama vuosi sitten hallituksen esityksessä. Kiistatta myös ministerin tehtävä on maallinen.

Esityksessä todetaan ” Henkilöllä olisi siten mahdollisuus kieltäytyä valasta uskonnollisin perustein tai millä tahansa muulla perusteella. Vastaavasti henkilö voisi valita esimerkiksi valan kaavan perinteeseen nojautuen.” Viimeinen virke kuulostaa pahalta: ministeri ei siis uskoisi Jumalaan, mutta valehtelisi uskovansa perinteen vuoksi.

Lopuksi vapaa-ajattelijat haluavat muistuttaa oikeuskanslerin kannasta. Hänen mukaansa olisi perustellumpaa, että jatkossa kaikki ministerit antaisivat samanlaisen uskonnollisesti neutraalin vakuutuksen. Hallituksen esityksessä tämä kanta jätetään täysin huomiotta.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Kaj Torrkulla Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri