Lausunto koulujen ja oppilaitosten loma-aikoja koskevasta muistioluonnoksesta 3.7.2026.
Esitetty uusi kevätvapaa huhtikuun lopulla olisi kaoottisesti osittain päällekkäinen pääsiäisen kanssa. Pääsiäistä ei mallissa ole huomioitu lainkaan, vaikka nykyinen pääsiäisen neljän päivän vapaa sijoittuisi joinakin vuosina osittain uuden kevätvapaan päälle, joinakin vuosina juuri ennen kevätlomaa, ja joinakin vuosina jopa kuukauden päähän ennen kevätlomaa. Tämä satunnaisuus aiheuttaa joinakin vuosina pitkiä vapaattomia jaksoja ja toisaalta kömpelösti peräkkäisiä tai päällekkäisiä vapaita, jolloin muutoksella tavoitellut hyödyt ihmisten jaksamisen tukemisesta eivät toteudu tehokkaasti.
Ongelma on pääsiäisen ajankohdan hyppely. Asiaa ei voi tehokkaasti ratkaista sitomalla kevätvapaa tietyn ajanjakson päähän pääsiäisestä, koska silloin kevätvapaan ajankohta muodostuu joinakin vuosina epätarkoituksenmukaiseksi suhteessa kesäloman alkuun.
Ainoa syy pääsiäisen ajankohdan vaihtelulle on uskonnollisesti määritelty kaava, jossa yhdistetään kevätpäiväntasaus, Kuun vaiheet ja viikonpäivät. Tämä uskonnollinen peruste tulisi poistaa koko yhteiskunnan toimintaa vahvasti rytmittävän pitkähkön vapaapäiväjakson ajankohdan määrittelystä ja sitoa kevään vapaapäivät yksinomaan rationaalisin perustein kalenteriin.
Suomalaisten yhteisiä työstä vapaita juhlapäiviä käytännössä säätelee työaikalain 17§:ssä ja 20§:ssä säädetty työnteon suostumuksenvaraisuus kaksinkertaisella palkalla ”kansallisilta juhlapäiviltä”. Kansallisia juhlapäiviä ei ole kuitenkaan lakitekstissä määritelty. Hallituksen esityksessä HE 158/2018 kuvataan, että kansallisia juhlapäiviä olisivat kirkkolaissa määritellyt kirkolliset juhlapyhät sekä vappu ja itsenäisyyspäivä.
Ehdotamme, että työaikalaissa käytetty termi ”kansallinen juhlapäivä” määriteltäisiin kirkkolaista riippumattomasti suoraan eduskunnan kontrollissa olevalla tavallisella lailla. Tämän jälkeen voitaisiin esimerkiksi korvata nykyiset pääsiäisen vapaapäivät suunnitellulla uudella kevätlomalla, joka voitaisiin sijoittaa tarkoituksenmukaiseksi katsottavaan ajankohtaan siten että vapaa on vuosittain aina samaan aikaan.
Tällä hetkellä kevätkauteen osuvat kirkkolain mukaiset loppiainen, pääsiäinen ja helatorstai. Näiden kaikkia suomalaisia koskevien vapaapäivien muuttaminen edellyttää nykytilanteessa kirkkolain muutosta, viime kädessä kirkon jäsenten tahtoa. Tämä yhteys on syytä katkaista, varsinkin kun evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten osuus suomalaisista on pian alittamassa 50 %.
Erityisen mieletön on helatorstai. Se on yksittäinen vapaa aina keskellä viikkoa, harva edes muistaa mikä on sen tausta, eikä sen viettämiseen ole muodostunut mitään tapakulttuuria siten kuin vaikkapa pääsiäiseen tai vappuun.