Suomessa uskonnonvapauden periaatteet on kirjoitettu perustuslakiin. Tätä täydentää uskonnonvapauslaki, jossa säädetään mm. uskonnollisista yhdyskunnista. Perustuslain yhdestoista pykälä, Uskonnon ja omantunnon vapaus, kuuluu seuraavasti.
”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Perustuslain pykälästä huomaa, että Suomessa on huomioitu sekä negatiivinen että positiivinen uskonnonvapaus. Nämä käsitteet aukeavat helpoiten, kun verrataan uskontoa tupakanpolttoon. Positiivinen uskonnonvapaus on sitä, että jokaisella on oikeus tupakoida. Negatiivinen uskonnonvapaus taasen tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole velvollisuus kärsiä tupakansavusta. Ainakin minusta ravintolat ovat nykyään paljon viihtyisämpiä, kun niissä ei saa tupakoida.
Sinänsä on erikoista, että yksi tapa hahmottaa maailma on saanut aivan oman pykälän lakiin. Kaikkien kannalta parempi olisi, jos puhuttaisiin vakaumuksen vapaudesta. Silloin lakiin mukaan saataisiin myös ei-uskonnolliset katsomukset. Nopeimmin kasvava katsomusryhmä on mihinkään uskontokuntaan kuulumattomat. Heitä ei perustuslaki huomioi muuten, kuin ettei heidän ole pakko kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä osallistua omantunnon vastaiseen uskonnonharjoittamiseen. Onhan tuokin hieno kädenojennus uskonnottomille sellaisessa maassa, joka vannoo ihmis- ja perusoikeuksien nimeen.
Vaikka yksilön mielestä uskonnot tai varsinkin joku uskonto on erityisen tärkeä tai ihmeellinen, ei valtion tule antaa uskonnoille tai jollekin uskonnolle etu- tai erityisoikeuksia. Kuhunkin uskontoon uskovien tulee itse tehdä uskonnostaan niin merkittävä, kuin he sen itse kokevat, valtion ei kuulu olla osallisena uskontojen vallan pönkittämisessä, vaan kohdella kaikkia vakaumuksia tasa-arvoisesti.
Harva varmasti tietää, mitä uskonnonvapauslaki pitää sisällään
Uskonnonvapauslaki on siitä erikoinen laki, että sen keskeinen viesti on määrittää uskonnollisen yhdyskunnan ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan status ja jakaa näille privilegiota, eli erioikeuksia. Kun yhteisö on päätynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tai rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, se saa halutessaan vihkimisoikeuden, vapautetaan kiinteistöjen varainsiirtoverosta, saa oman uskonnon opetuksen verovaroin ja sen uskonnollisia näkemyksiä suojaa jumalanpilkkalaki. Tietenkin evankelis-luterilaisella kirkolla on paljon muitakin etuoikeuksia tämän lisäksi erikseen.
On surullista huomata, että kannattaa olla varovainen puhuessaan esimerkiksi Suomen Helluntaikirkosta, koska heidän oppinsa on jumalanpilkkalain suojaamaa. Toisaalta wiccojen uskonkappaleita saa kohdella vaikka kuinka kovalla kädellä, kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin, joutumatta mitenkään edesvastuuseen sanomisistaan.
Uskonto on aina poliittinen vallankäyttäjä, joten pitäisi olla täysin rajoittamaton lupa pilkata uskontojen sanomaa. Uskonnot pyrkivät muokkaamaan yhteiskuntaa ja valtion lainsäädäntöä omien arvojensa mukaisiksi. Tämä jos mikä on politiikkaa. Vastapuolella tulee olla käytössä kaikki mahdolliset keinot näiden pyrkimysten torjumisessa.
Jumalanpilkkalaki aiheuttaa niin sanotun oikeudellisen epäsymmetrian. Uskovaiset voivat surutta pilkata ja kyseenalaistaa vaikkapa vapaa-ajattelijoiden sanomaa ilman pelkoa mistään seuraamuksista. Mutta vapaa-ajattelijan kannattaa katsoa mitä sanoo, jos ei erityisesti halua tekemisiin virkavallan kanssa.
Kuinka päädytään rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi
Suomessa rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi pääsee, kun onnistuu tekemään sellaisen hakemuksen, jonka opetus- ja kulttuuriministeriössä toimiva uskonnonvapauslain asiantuntijalautakunta hyväksyy. Oleellista hakemuksen hyväksymisessä on se, että uskonnollisen yhdistyskunnan rekisteröitymistä hakeva ryhmä on ”riittävän” uskonnollinen ja sillä on totuttujen kaavojen mukaiset uskontunnustukset ja pyhät kirjat.
On varsin erikoista, että on olemassa jotkut kriteerit ja vieläpä lautakunta päättämässä, mikä uskonto on sitä oikeaa uskontoa, joka saa virallisen aseman. Uskonnonvapaus perustuslaissa lähtee siitä, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Perustuslaissa sanotaan myös, että tähän vapauteen kuuluu oikeus harjoittaa uskontoa ja kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Samoin Suomessa on yhdistymisvapaus.
Jotta uskonnon ja omantunnon vapaus todella toteutuisi, mitään kriteereitä tai lautakuntia ei pitäisi olla ollenkaan. Ei ole valtion asia päättää, mikä on oikeaa uskontoa ja mikä ei. Ei ole yhdenvertaista, että osa uskonnoista saa merkittävän etuoikeuspaketin ja muille jää vain tyhjä käsi.
Entä jos ei olisi koko uskonnonvapauslakia?
Kaiken kaikkiaan on ongelmallista, että ihmisten vakaumukset ovat eriarvoisessa asemassa Suomessa. Valtionkirkolla on runsaasti etuoikeuksia ja mm. verotusoikeus. Uskonnonvapauslain kumoaminen ei varsinaisesti vaikuttaisi valtionkirkon asemaan, mutta antaisi oikeanlaisen signaalin ja veisi Suomea piirun verran oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Olisi täysin mahdollista lakkauttaa koko rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan käsite. Nytkin vain osa uskonnoksi itsensä mieltävistä uskonnoista on onnistunut saamaan virallisen statuksen. Jos rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan käsite lopetettaisiin, ei olisi enää tarvetta arvottaa mikä on oikeaa uskontoa ja mikä ei. Tämä varmasti lisäisi suomalaisten uskonnon ja omantunnon vapautta.
Kaikki uskonnot voisivat perustaa yhdistyksen, niin kuin kaikki muutkin aatteet tekevät. Itse olen ollut mukana monessa yhdistyksissä, enkä koe tätä järjestäytymismuotoa mitenkään huonona. Jos kaikki uskonnot olisivat yhdistyksiä, ilman mitään erityisoikeuksia, olisi Suomi varmasti parempi ja ainakin tasa-arvoisempi paikka.
Petri Karisma