Tänä talvena nostettiin taas esiin yhteinen katsomusaine. Jostain syystä elämänkatsomustieto ei kuitenkaan meinaa kelvata sellaiseksi. Yksi syy on todennäköisesti se, ettei ihmisillä ole käsitystä siitä mitä ET-tunneilla opetetaan. Ensinnäkin:
”Elämänkatsomus tarkoittaa yksilön käsitystä maailmasta ja omasta paikastaan siinä.”
”Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Opetus kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi.” (Opetushallitus)
Siinä, missä uskonnon opetus lähtee siitä, mitä opetettava uskonto (ev.lut, ort., islam…) sanoo asiasta, elämänkatsomustiedossa aiheet etsitään oppilaiden omasta elämästä ja niitä tutkitaan ikätason mukaisesti. Lasten kasvaessa sopiva satu tai asian pohtiminen pehmolelun avulla vaihtuu opettajan ohjaamiin keskusteluihin ja oman pohtimisen kirjoittamiseen ylös. Opettajat pyrkivät suunnittelemaan tunnit niin, että niiden tunnelma on turvallinen ja jokainen oppilas uskaltaa osallistua sekä kokee tulevansa paitsi kuulluksi, myös arvostetuksi.
1-2-luokilla tunneilla opetellaan toimimaan yhdessä muiden kanssa, kertomaan omista ajatuksista ja oppimaan. Tunneilla voidaan esimerkiksi keskustella opettajan johdolla siitä, millaisia uskontoja tai katsomuksia lasten perheissä on. Opetettavaa asiaa voidaan tutkia saduilla, leikeillä, musiikilla, piirtämällä tai näyttelemällä.
3-6-luokilla tavoitteena on rohkaista ja tukea oppilaita rakentamaan omaa käsitystä itsestään ja maailmasta. Tunneilla voidaan pohtia oppilaiden kohtaamia moraalisia ongelmia kuten kiusaamista. Lisäksi opetellaan tunnistamaan miten eri kulttuurit näkyvät oppilaiden elämässä ja omista ajatuksista kertomisen lisäksi opetellaan vähitellen perustelemaan niitä.
Yläkoulussa suunnataan katsetta tulevaan: Millaista elämää oppilaat haluavat elää? Miksi? Tiedon lisäksi annetaan tukea oman elämän suunnitteluun. Mistä tunnistaa hyvän roolimallin? Millaisia valintoja kannattaa tehdä ja miksi?
Lukiossa opetuksen tarkoituksena on saada oppilaat pohtimaan, millainen maailmankuva heillä on, miksi, ja mitkä asiat ovat siihen vaikuttaneet. Lisäksi tutkitaan erilaisia yleisiä maailmankatsomuksia, jotka voivat olla esimerkiksi poliittisia, tieteellisiä, elämänfilosofisia, aatteellisia, populaarikulttuurista nousevia tai uskonnollisia. Siis paljon laajemmin kuin uskonnon tunneilla. Voidaan esimerkiksi käsitellä sitä, miten perussuomalaisia äänestävän elämänkatsomus ehkä eroaa vasemmistoa äänestävän katsomuksesta tai millä perusteilla eri somevaikuttajat valitsevat promoamiaan tuotteita.
ET ei perustu vain yhteen tieteenalaan. Tärkeimmät ovat antropologia sekä filosofia; kulttuurin, taiteen ja uskonnon tutkimus, kasvatustiede sekä yhteiskuntatieteet. Oppitunneilla voidaan käsitellä muilla tunneilla opittua ja miettiä sitä eri näkökulmasta. Esimerkiksi historian tunnilla käsiteltyä orjuutta voidaan pohtia siitä näkökulmasta, miksi sitä aikoinaan pidettiin aivan hyväksyttävänä ja miksi nykyään ei, ja mitä sellaista nykyään hyväksymme, mitä tulevaisuudessa pidetään tuomittavana. Elämänkatsomustiedon opiskelu kehittää näkemyksellisyyttä, laaja-alaista kriittistä ajattelua sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja miten eri ilmiöt vaikuttavat toisiinsa.
Nykyään uutisia lukiessa tuntuu, että maailma hyötyisi elämänkatsomustiedon oppitunneista. Jos ei ole koskaan pohtinut omia arvojaan, vaikeissa tilanteissa on hankala tarttua toimeen. Moraalinen kompassi puuttuu. On helpointa olla tekemättä mitään, mutta sekin on valinta. Jos ihminen on ehtinyt pohtia sitä, mikä on hänelle tärkeää, mihin hän suostuu ja mikä on ehdoton ei, hänen on paljon helpompi toimia ja johtaa. Kumpi on tärkeämpää: turkistarhauksen jatkaminen vai uuden pandemian estäminen? Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vai halpa bensiinin hinta? Oma rikastuminen vai yhteinen hyvä? Ja kuinka pitkälle? Jos itselle on tärkeää tukea turkistarhauksen jatkamista, miten tilanteen pitäisi muuttua, että jokin muu muuttuisi tärkeämmäksi? Miksi?
Kun törmätään uuteen ongelmaan, arvopohjaisen keskustelun sijaan tärkeintä tuntuu olevan vihaisen somekohun lietsominen. Entä jos olisimme jo koulussa oppineet ET:n tunneilla keskustelemaan porukalla, mikä ongelma on, millaisia ratkaisuja siihen voisi olla ja mikä niistä olisi ehkä paras ja millä perusteella? Näyttäisivätkö lehtien kirjoitukset erilaisilta? Olisiko somekeskustelu erilaista? Toimisimmeko yhteiskuntana fiksummin?
Uskonto opettaa tottelemaan. Elämänkatsomustieto opettaa ajattelemaan itse. Kumpaa maailma sinun mielestäsi tarvitsee?
•