Maailma on kovasti muuttunut ajoista, jolloin medianäkyvyyden keskeisiä tekijöitä olivat raha ja vaikutusvalta. Tietenkin rahalla ja vaikutusvallalla on edelleen paljon merkitystä, mutta näiden rinnalle on ilmestynyt monia muita mediahuomioon vaikuttavia tekijöitä. Yksi keskeinen uusi tekijä medianäkyvyydessä on internetin ja varsinkin sosiaalisen median käyttö.
Internetin ja sosiaalisen median käyttö ei ole läheskään yhtä yksinkertaista kuin rahan tai vaikutusvallan käyttäminen. Aikaisemmin suurella rahalla saattoi ostaa mainoskampanjan, joka varmasti huomattiin koko valtakunnassa. Samoin vaikutusvaltainen taho saattoi soittaa lehden päätoimittajalle ja pyytää, että lehti julkaisisi heidän varsin tylsän ja arkipäiväisen uutisensa.
Nykyään mikään raha ei mahdollista varmaa näkyvyyttä koko Suomen laajuudelta ja kaikissa ikäryhmissä. Samoin nykyään lehdillä ja muilla medioilla ei ole mahdollisuutta julkaista juttuja, joissa ei ole varsinaista uutista. Jos lehdessä nykyään julkaistaan itsestäänselvyyksiä, se menettää lukijoita. Peli on varsin raakaa.
Niin kuin saattaa arvata, internetin ja sosiaalisen median käyttö asiansa välittämiseen on huomattavasti vaikeampaa, kuin rahalla ja vaikutusvallalla. Onnistuminen internetissä ja sosiaalisessa mediassa tarvitsee mm. oivaltamista ja oikeaa ajoitusta. Hyvinkin suunniteltu kampanja voi helposti valua hiekkaan, jos samaan aikaan toisaalla tapahtuu jotain sellaista, mikä vie kokonaan kaikkien medioiden huomion.
Omalla kohdallani merkittävin internetin hyödyntäminen asian eteenpäin viemisessä oli vuonna 2010 lokakuussa tapahtunut Ajankohtaisen kakkosen homo-illan jälkeinen kirkosta eroamisaalto. Tuolloin kirkosta erosi kolmessa viikossa noin 40 000 ihmistä. Aktiivinen tiedottaminen ja muu tiedon välittäminen medioille keskitti huomion kirkosta eroamiseen ja rinnakkaisilmiöihin.
Osa saattaa muistaa, että samana iltana, kun Suomessa käytiin tämä kuuluisa homoilta-keskustelu, Chilessä aloitettiin yli viikon kaivoksessa loukussa olleiden kaivosmiesten onnistunut nosto maanpinnalle. En tiedä, miten Suomen kirkosta eroamisaallolle olisi käynyt, jos kaivosmiesten nostoyritys olisi päättynyt tragediaan? Mahdollisesti medioiden huomio olisi kääntynyt suurelta osalta Chileen ja kotimainen kirkosta eroaminen olisi saanut huomiosta vain rippusia.
Olen useasti kuullut väitettävän, että me eroakirkosta.fi -palvelun taustatiimi masinoimme näitä kirkosta eroamispiikkejä. Tämä väite kertoo lausujan osaamattomuudesta ja täydestä internetin ja sosiaalisen median ymmärtämättömyydestä.
Jos me todellakin osaisimme masinoida näitä kirkosta eroamisaaltoja, sille osaamiselle olisi varmasti laajempaakin käyttöä. Voisi kuvitella, että jos pystyisimme luomaan internet-ilmiöitä ja niille todella laajaa näkyvyyttä, jokainen tiimimme jäsen olisi jo rekrytoitu johonkin kansainväliseen viestintätoimistoon kovalla palkalla.
Petri Karisma