ESA YLIKOSKI
Kommentoin kansanedustaja Sara Seppäsen (ps) poleemista kiertokirjoitusta (mm. Kouvolan Sanomat, Lapin Kansa, Suomen Uutiset). Kommentit Seppäsen kursivoitujen lainausten jälkeen.
”Joulun lähestyessä lähestyy myös keskustelu siitä, sopiiko lasten osallistua joulukirkkoon tai seimikuvaelmaan, ja keväisin keskustelua kirvoittaa Suvivirsi.”
Yli 95 prosenttia ev.-lut. kirkon seurakunnista järjestää koulujumalanpalveluksia, joita yhä liitetään lähes kaikkien peruskoulujen päiväohjelmaan, vaikka uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu peruskoululaissa mainittuihin koulun tehtäviin. Kirkon lapsilähetystyön pullat ovat hyvin uunissa, vaikka opetussuunnitelmassa säädetään ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.
”Tulemmeko ajatelleeksi, miten syvästi kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme jo vuosisatojen ajan?”
Juuri vapautumalla vähittäin kristinuskon kahleista länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta ovat kehittyneet kukoistukseensa.
”Seitsenpäiväinen viikko, sunnuntain palkanlisät ja arkipyhämme ovat kristillistä alkuperää, samoin ajanlaskumme.”
Viisipäiväinen työviikko, lauantaivapaat sekä ylityö-, lauantai- ja sunnuntaityökorvaukset ovat maallisin toimin hankittuja. Samoin sosiaaliturvajärjestelmä ja hyvinvointivaltio ovat maallisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen työn tulosta.
”Lukutaitomme ja koululaitoksemme perusta on kirkon opetustyössä: kinkerit opettivat kansaa lukemaan, ja ensimmäiset yliopistot syntyivät katedraali- ja luostarikoulujen pohjalta.”
Kirkko jarrutti 1860-luvulla säädetyn kansakouluasetuksen toimeenpanoa 50 vuotta; sille riitti usein kiertokoulu. Vasta vuoden 1920 oppivelvollisuuslaki toi kansakoulut kaikkiin kyliin. Tiede ja yliopistot kehittyivät vapauduttuaan uskonnon kahleista.
”Ajatus ihmisarvosta ja heikoimmista huolehtimisesta nousee Raamatusta. Jeesus oli aikanaan radikaali antaessaan naiselle ihmisarvon.”
Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta on säädetty Suomessa ja kansainvälisesti maallisten lakien ja sopimusten pohjalta. Kirkko on ollut jarrumiehenä ylipäätään ja erityisesti naisten tasa-arvoisten oikeuksien edistämisessä.
”Oikeusjärjestelmämme pohjautuu kymmenen käskyn periaatteille.”
Oikeusjärjestelmämme ei perustu kymmeneen käskyyn (”Minä olen Herra…”) vaan perustuslakiin, sen 6. §:n perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
”Monet unohtumattomat taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teokset olisivat jääneet syntymättä ilman kristillistä inspiraatiota.”
Unohtumattomia taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden teoksia on syntynyt sen jälkeen, kun niiden tekijät ovat vapautuneet kirkollisen taiteen sääntelystä, ja syntyy edelleen.
”Kristinusko ei ole taantumuksellinen vaan yhteiskuntaa rakentava ja eheyttävä voima.”
Kirkot ovat jarruttaneet monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Sekulaari humanistinen moraali ja hyvät tavat ovat kehittäneet ihmisyhteisöjä uskonnoista huolimatta.
”Sitä myös tulee edelleen opettaa oppiaineena kouluissa, sillä monen lapsen kosketus näihin juuriimme on ohut.”
Huoltajien tulee voida valita, opiskeleeko lapsi peruskoulussa katsomusaineena uskontoa vai elämänkatsomustietoa. Kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten valtiollinen holhous pakolliseen uskonnonopetukseen rikkoo yhdenvertaisuutta. Uskonnoista ja katsomuksista voidaan opettaa myös ilman erillistä oppiainetta.
”Arvotyhjiötä ei ole – jos luovumme perustastamme, tyhjiö kyllä täyttyy: kirkkoja muutetaan moskeijoiksi, ja hindulaisia harjoitteita tuodaan kouluihin.”
Uskontojen vastakkainasettelu on vahingollista ja vaarallista. Valtiovallan ei tulisi nostaa jalustalle mitään uskontoa tai katsomusta. Ihmisoikeudet ja humanismi tarjoavat uskonnollisia oppeja paremman arvopohjan.
”Tarvitsemme arvojen kunnianpalautuksen… Kun yhteys kristilliseen perustaamme katkeaa, koko yhteiskunnan hyvinvointi rapautuu.”
Sekulaarit humanistiset arvot sekä tiedepohjaisuus, rationaalisuus ja demokratia tarjoavat kestävän perustan kulttuurin, yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion kehittämiseen.
”Kristinuskon sanoma on täynnä toivoa: pimeydessä loistaa valo; katuva saa anteeksi; elämä ei pääty kuolemaan. Tästä lapsemme ansaitsevat kuulla – muuten jäljelle jäävät lopulta vain näköalattomuus ja toivottomuus.”
Ihmisen ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen, kokonaiseen elämään keskittyminen ilman lapsena juurrutettuja perusteettomia taivastoivoja ja helvetin pelkoja ei ole näköalatonta ja toivotonta. Jokaisen kannattaa keskittyä hyvään ja merkitykselliseen elämään yhdessä muiden kanssa, ei epätosiin kuvitelmiin ja uskomuksiin.
Lopuksi: piispat ovat mainostaneet kirkon ja valtion eron ensiaskelta vuodelta 1860, siis Venäjän vallan ajalta. Tämä ei kuitenkaan ole edennyt alkua pidemmälle. On aika tehdä 2020-luvun suomalainen ratkaisu: erottaa kirkko ja valtio toisistaan sekä ryhtyä kirkon julkisoikeudellisen erityisaseman riisumiseen vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Se vahvistaisi uskonnonvapautta ja ihmisten yhdenvertaisuutta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta.