Koulunkäyntiä ilman uskonnollisia tilaisuuksia

Kyselyyn vastanneiden oppilaitosten kokemukset opetushallituksen suosituksen noudattamisesta koulujen uskonnollisten tilaisuuksien suhteen ovat positiivisia

RISTO PUUMALAINENAvaa artikkeli PDF-tiedostona

 

Opetushallituksen ohjeen 3903/2022 mukaan opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Tuota mahdollisuutta on tähän mennessä hyödyntänyt arviolta 10 % kouluista. Virallista tilastoa asiasta ei ole, mutta luku selviää Janssonin ja Kälkäjän kirjoittamasta Laurea-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä vuodelta 2024.

Etsin syksyllä 2025 netistä kouluja tai opetuksen järjestäjiä, joissa on tehty edellä mainittu päätös. Löysin niitä 15, ja lähetin niille sähköpostilla pyynnön vastata neljään kysymykseeni. Kouluilta tuli kolme vastausta. Yksi vastaus tuli kaupungilta, jossa on tehty kyseinen päätös varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Vastauksista selvisi, että päätökseen vaikutti moni asia. Ensinnäkin päätöksen mahdollisti alussa mainittu OPH:n ohje. Lisäksi oli pohdittu uskonnollisten tilaisuuksien suhdetta opetussuunnitelman sisältöön. Myös vaihtoehtoisten tapahtumien iso osallistujamäärä oli vaikuttanut siihen, että kirkkotilaisuus siirrettiin iltaan.

Koulupäivinä haluttiin keskittyä perustyöhön, opetussuunnitelman toteuttamiseen. Päätöksen katsottiin olevan lapsen edun mukainen, koska kaikki lapset voivat osallistua toimintaan tasa-arvoisesti eikä ketään eroteta porukasta. Päätöksen katsottiin vahvistavan yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Yksi vastaaja oli sitä mieltä, että uskonnollisuuteen kuuluvat asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja kyseinen päätös kunnioittaa kaikkien erilaisia näkökulmia uskontoon.

Vastaajien mielestä päätös on helpottanut työtä monella tapaa. Enää ei tarvitse kehitellä vaihtoehtoista toimintaa eikä kerätä tietoja siitä kuka osallistuu mihinkin tilaisuuteen. Ei tarvitse myöskään järjestellä valvontoja ja siirtymiä eri kohteisiin. Myös vaihtoehtoisen tilaisuuden sisällön samanlaisuuden pohtiminen ja tiedotus huoltajille ovat jääneet pois päätöksen myötä. Lisäksi päätöksen vuoksi tai sen ansiosta on paneuduttu katsomuskasvatukseen ja pohdittu sitä oikein erityisesti.

Vastaajat ovat saaneet palautetta päätöksestään vaihtelevasti. Yhden koulun henkilökunnassa on jonkin verran eriäviä mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta huoltajilta ei ole tullut palautetta. Toisen koulun vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, kun he pääsevät seuraamaan illalla järjestettävää vapaaehtoista joulukirkkoa. Myös sitä on kiitetty, ettei uskonnollista tapahtumaa ole keskellä koulupäivää.

Kolmannen koulun vanhempien palaute on ilmennyt yleisenä tyytyväisyytenä, ja muita uskontoja edustavat vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä siihen, ettei koulu korosta vain yhtä uskontoa. Vastaajan kokemus on, että päätöksen myötä koulun asenne on tasa-arvoinen ja kaikkia kunnioittava uskontokunnasta riippumatta.

Yksi vastaajista on kokenut painostusta päätöksen vuoksi. Painostus on tullut hiippakunnasta. Sieltä on tullut useita yhteydenottoja puhelimella ja sähköpostilla sekä tapaamisia, joissa on pyydetty/vaadittu perusteluja päätökselle. Muissa palautteissa on kehuttu asiasta päättäneitä rohkeiksi ja kerrottu, että toiminta on nyt selkeää ja kaikille lapsille sopivaa.

Lisäksi vastattiin, että päätös kunnioittaa kaikkien vakaumuksia.

Vastauksista kävi selväksi, että koulua voi pitää ilman uskonnollisia tilaisuuksia. Kaikki vastaajat olivat tyytyväisiä päätökseensä, koska se on helpottanut ja yhtenäistänyt heidän toimiaan ja antanut aikaa perustyöhön. Asia olisi tutkimuksen arvoinen.