LAURI OJALA
Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan uskonnottomat lapset elävät onnellista elämää, jolle merkitystä antavat ystävyyssuhteet ja humaani elämänkatsomus. Tutkimuksen kohteena olivat 8-11-vuotiaat uskonnottomasta taustasta tulevat lapset.
Lapset ihastelevat muun muassa luonnon, tieteen ja tekniikan ihmeitä ja innostuvat näiden tutkimisesta. Vastoin vanhaa ja uskovaisten edelleen vahvasti tukemaa virheellistä myyttiä uskonnottomat lapset eivät jää paitsi mistään, vaan näiden elämä on merkityksellistä ja sosiaalisesti rikasta. Vaikka lapset eivät yleensä tunnekaan termiä humanismi, he pitivät määritelmän kuultuaan sitä osuvana kuvaamaan omia arvojaan ja maailmankatsomustaan.
Uskonnottomilla lapsilla on vahva moraali ja he ovat sitoutuneet vahvasti humanistisiin arvoihin kuten toisten kunnioittamiseen, yksilönvapauteen, tasa-arvoon ja toisista välittämiseen. Tutkijat käyttävätkin termiä kaiken kattava humanismi (”pervasive humanism”) kuvaamaan uskonnottomasta taustasta tulevien lasten maailmankatsomusta.
Monet lapsista kertoivat jumaluskon puutteensa johtuvan uskonnollisten väitteiden perusteettomuudesta ja todisteiden puutteesta sekä vetosivat tieteelliseen, havaintokeskeiseen maailmankatsomukseen. Lapset osasivat myös muun muassa kyseenalaistaa hyväntahtoisen jumalan mahdollisuuden maailmassa vallitsevan kärsimyksen valossa.
Tutkimuksessa havaittiin uskonnottoman taustan vaikutus lasten uskonnottomuuteen, mutta uskonnottomat lapset itse painottivat itsenäistä päätösvaltaansa ja valintaansa uskonnollisissa asioissa. Myös sekulaarin koulun ja opetuksen merkitys nousee tutkimuksessa vahvasti esiin. Vapautta, oikeuksia, rationaalisuutta, tasa-arvoa ja valinnanvapautta painottava oppimisympäristö antaa hyvän pohjan humanistiselle maailmankatsomukselle.
Englannissa kouluissa opetettava uskontotieto (Religious Education) on monille uskonnottomille lapsille ensikosketus uskontoon ja tutkijat havaitsivat monien tulleen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa tietoisiksi omasta uskonnottomuudestaan. Samoin tämä antoi monille sytykkeen alkaa tietoisesti arvioida jumaluskoja ja hylätä ne.
Tuloksista raportoidaan Anna Strhan’in ja Rachael Shillitoen kirjassa Growing Up Godless: Non-religious Childhoods in Contemporary England (Princeton University Press). Asiasta uutisoi verkossa Humanists UK.
Tutkimustulokset soveltunevat hyvin myös Suomeen uskonnottomana elämisestä ja kumoavat joukon uskontojen tueksi ylläpidettyjä väitteitä. Tulokset korostavat myös Suomessa opetettavan elämänkatsomustiedon arvoa ja merkitystä ”oman uskonnon” opetuksen sijaan.