Uskonnottomien elämä Suomessa on kokenut viimeisen sadan vuoden aikana valtavan muutoksen. Ennen Suomen itsenäisyyttä uskonnottomilla ei ollut kaikkia kansalaisoikeuksia, ja itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä uskonnottomia pidettiin jopa valtiollisena vaarana. Suomen hallitusmuoto ja uskonnon vapauslaki loivat kuitenkin pohjan uskonnottomien elämän normalisoitumiselle.
Nykyään uskontokuntiin kuulumattomia on Suomessa lähes kaksi miljoonaa. Risto Puumalainen halusi tietää, mitä uskonnottomat ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat erilaisissa elämäntilanteissa ja päätöksissä. Niinpä hän haastatteli 39 uskomatonta henkilöä ja kirjoitti vastausten pohjalta mielenkiintoisen kirjan. Se kuvailee uskonnottoman ihmisen koko elinkaaren syntymän ja kuoleman välillä.
Yleisesti voidaan Puumalaisen mukaan sanoa, että kyselyyn osallistuneiden uskonnottomien elämä on aivan tavallisen suomalaisen elämää. Uskonnottomuus oli aikanaan poikkeavaa, mutta nykyään se on ainakin suurimmissa kaupungeissa jopa oletusarvo. Tästä huolimatta muutamissa elämäntilanteissa uskonnottomia edelleen syrjitään.
Jokaisen kyselyyn vastanneen tie uskonnottomuuteen on yksilöllinen, ainutkertainen ja kertomisen arvoinen. Lapsien uskonnottomat sanoivat olevan elämän lahja, ihania, rakkaita ja tervetulleita. Nimiäiset koettiin rennon juhlavaksi pienen perhe- ja ystäväpiirin tapahtumaksi, joka toi läheiset ihmiset yhteen ja liitti nimetyn vauvan sukuun.
Kyselyn perusteella päiväkodeissa ja peruskouluissa on yhä tehtävää yhdenvertaisuuden ja kaikkien katsomusten huomioimisessa. Pienissä kunnissa elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt ovat usein niin hankalat, että uskonnonopetukseen osallistuminen on vaivattomampaa. Vastausten perusteella uskonnottomat häät olivat onnistuneet erittäin hyvin, juuri niin kuin hääpari halusi.
Uskonnottomien poliittisuudesta puhuttaessa törmää vieläkin yleistykseen, että kaikki uskonnottomat olisivat kommunisteja. Puumalaisen kyselyn uskonnottomat kuitenkin olivat poliittisesti erittäin hajanainen joukko. Äänet jakautuivat kymmenelle eri puolueelle, ja vain kolme vastaajista oli äänestänyt kommunisteja.
Uskonnottomien huomioiminen armeijassa on parantunut vuosikymmenien aikana. Pakollinen iltahartaus joka ilta on vain muisto historiasta. Uskonnottomuus tulee kuitenkin julkisesti esille nykyisissä valan vannomisen ja vakuutuksen antamisen toimintatavoissa, vaikka uskonnottomuus on yksi henkilötietojen erityisluokkaan kuuluvista tiedoista.
Kyselyyn osallistuneiden uskonnottomien vastaukset arvoista ja moraalista, hyvästä elämästä sekä elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä eivät tuoneet esille mitään radikaalia. Rehellisyys ja terveys olivat eniten arvostettavia asioita, ja uskonnottomat vaikuttivat lainkuuliaisilta ja moraalisilta kansalaisilta. Hyvästä elämästä kyselyyn osallistuneilla oli samanlaiset ajatukset kuin suomalaisilla yleisemminkin. Hyvä elämä on heidän mielestään kohtuullista ja tasaista elämää ilman liian suuria huolia.
Elämän tarkoituksesta tuli monenlaisia vastauksia. Suvun ja elämän jatkaminen mainittiin erittäin monessa vastauksessa. Suurin osa vastaajista koki elämänsä jopa erittäin merkityksellisenä. Kuolemasta kyselyyn vastaajat olivat käytännössä samaa mieltä: yksilön elämä päättyy kuolemaan. Eniten vastauksissa sanottiin kuoleman olevan elämän luonnollinen loppu, osa aineiden ikuista kiertokulkua alkuaineista alkuaineisiin.
Uskonnottomien hautajaisten järjestäminen voi edelleen olla vaikeampaa kuin uskonnollisten. Jos hautajaisten saattotilaisuus järjestetään arkun äärellä, uskonnottomien hautajaisten järjestäjät kohtaavat syrjintää, sillä kaikki seurakunnat eivät anna lupaa uskonnottoman saattotilaisuuden järjestämiseen kappelissaan eikä arkun äärellä järjestettäviin hautajaisiin löydy juuri muita sopivia tiloja.
Loppupäätelmässään Puumalainen toteaa, että nykyään uskonnottomana voi elää tavallista elämää ilman kirkon tai valtion varsinaista vainoa, vaikka valtion neutraalius eri katsomuksia kohtaan, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja erityisluokkien henkilötietojen kunnioittaminen eivät vielä täysin toteudukaan.
Kirjan voi hankkia mm. Tampereen Vapaa-ajattelijoiden nettikaupasta.