YKI RÄIKKÄLÄ
Kirkkomme lienee nyt kahden maan instituutio – lainatakseni erästä Jaakko Löytyn laulun sanoitusta (Kahden maan kansalainen). Kirkolliskokous toukokuussa odotetusti hylkäsi piispojen sinänsä absurdin esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Arkkipiispamme mukaan ”kirkko elää mukana maailman muutoksessa”. Hän myös lisäsi: ”Jos kirkko ei ota maailman muutosta vakavasti, se ei itse lopulta kykene muuttamaan maailmaa.”
Herra mun vereni! Toivottavasti kirkko vain ei enää pääsisi maailmaa muuttamaan. Se ja uskonnot ylipäätään ovat maailmaa jo kylliksi muuttaneet. Mihin suuntaan, siitä voi olla montaa mieltä. Evoluutio on sokea, eikä se tarkoita kaiken kehittymistä parempaan suuntaan. Ihmiselle kehittyi aikoinaan abstrakti ajattelukyky, mutta animistiset vaistot jäivät. Uskonnot kehittyivät väistämättä. Voltaire valistusaikana totesi ironisesti: ”Jos jumalaa ei olisi, hänet olisi keksittävä”. Niinkin voi ajatella. Minulle kylläkään ei olisi moisen entiteetin idea päähän pälkähtänyt.
Koska meillä on uskonnot, meillä on niiden dogmien mukaiset eettiset ja moraaliset säännöt. Ja instituutio, joka laatii näiden dogmien mukaan paragraafit, miten kuuluu elää. Suomessa kirkolliskokous määrää, missä kaappi kirkossa seisoo ja kuka käskee. Ja keitä siunataan. Koteja voidaan siunata, toukopelto voidaan siunata, auto voidaan siunata, huvipuistokin voidaan siunata. Mutta samansukupuolisten avioliitto? Joku roti sentään!
Maailma on muuttunut paljon varsin lyhyessä ajassa. Kirkko ei sitä ole muuttanut, vaan on itse joutunut muuttumaan aikojen myötä. Aikoinaan kirkolla oli kaikki valta maan päällä ja taivaissa, joten ei ollut kirkossa kuulutettu Pasin ja Pekan tai Lissun ja Anelman avioliitto. Suomen demokratiassa saman sukupuolisten avioliitto on laissa turvattu. Kirkon teokratiassa se on tuomittu.
Kulttuurintutkija Pascal Boyer esitti kirjassaan Ja ihminen loi Jumalat kysymyksen, miksi uskonto synnyttää voimakkaita tunteita. Tai miksi uskonnot aina vain pysyvät, vaikka on olemassa paljon luovempia tapoja ajatella maailmaa? Tai miksi uskonnot johtavat usein suvaitsemattomuuteen ja julmuuksiin? Kirkolliskokouksen päätös nivoutuu hienosti tähän kontekstiin. Uskontojen ihmisten käyttäytymistä kontrolloivat dogmit ovat absurdeja, mutta erityisen julmia silloin, jos joku ihmisoikeuksiin kuuluva asia, kuten avioliitto, rajataan jonkun ryhmän ulkopuolelle syntyominaisuuksien vuoksi.
… Mutta suurin niistä on rakkaus.
– Paavali
Kirkolle sukupuolisensitiiviset asiat ovat aina vain ongelmallisia. Itse avioliittoinstituutio kuitenkin on enemmänkin juridinen sopimus. Kahden ihmisen välinen rakkaus ei tuota instituutiota sinetikseen kaipaa. Aikoinaan avioliitto itse asiassa oli juuri juridinen sopimus – kahden suvun välinen kauppa. Kirkot joka puolella ovat näitä sitten siunanneet vuosisatojen aikana. Rakkaudella ei niin ole ollut väliä. ”Naimakauppa” se on edelleen teokraattisissa yhteiskunnissa.
Kirkolliskokous ei tietenkään käsittele muita Mooseksen käskyissä esitettyjä seikkoja, kuten kahden eri kuidun sekoittamista vaatteessa, orjien pitämisen oikeutta, tottelemattoman lapsen tai huorintekijöiden kivittämisiä ym. mukavia juttuja. Eihän Raamattua tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Kuka nyt ottaisikaan…
Kirkon sisällä teologisesti tiukimmilla, kirkolliskokouksen edustajistakin suurimmalla osalla, sukupuoliasiat ja siveellisyys kiristävät vannetta pään ympärillä ja vähän muuallakin. Tätä kuvaa hyvin taivasuskovien mielenkiintoinen käsitys, että taivaassa ei ole enää sukupuolia. Gloria in excelsis Deo! Mielenkiintoisesti nämä kuitenkin mieluusti esittävät, että ”Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi”. Ota tästä sitten selvää.
Muuten, tästä kirkolliskokouksen päätöksestä ei seurannut erovyöryä tai eropiikkiä. Vain muutamia satoja tavallista enemmän. Tästä voi päätellä ainakin sen, että suurta osaa kansasta ei voisi vähempää kiinnostaa – kirkko kipuilkoon omien dogmiensa, jumalansa määräysten ja maallisen järjestyksen välissä. Siitä vain. Ja kun väki siellä vähenee, on pian joltisenkin yksi ja sama, mitä ne siellä kirkon sisällä pähkäilevät.