ESA YLIKOSKI
Mietin, ovatko ev.-lut. kirkon jäsenet ylpeitä ja tyytyväisiä, kun omalla kirkolla on kaikenlaisia etuoikeuksia.
Että koulussa on ”oma uskonto” pakollisena omille lapsille, vieläpä lukiossakin? Että verottaja kerää jäsenmaksut tarvittaessa ulosoton tuella? Että eduskunta vahvistaa kirkkoni tunnustuskirjat ja säännöt kirkolliskokouksemme esityksestä eikä PRH niin kuin maallisilla järjestöillä? Että ev.-lut. seurakuntien vip-kortilla koulujumalanpalveluksia ja hartauksia liitetään koulu- ja päiväkotipäiviin? Että papit ovat virkamiehiä ja piispat hiipoissaan jonottavat peräperää linnan juhliin? Että Jumalani pilkkaamisesta on säädetty vankeusrangaistus?
Vai kokeeko kirkon jäsen sittenkin vähän nolona, että valtiovalta nostaa jalustalle hänet ja muut ihmiset, jotka uskovat iankaikkiseen elämään taivaassa tai helvetissä? Että valtio, kunta ja koulut pitävät uskovia parempina kuin heitä, jotka keskittyvät syntymän ja kuoleman väliseen hyvään elämään, ja pitävät uskovien kirkkoa parempana kuin maallisia yhteisöjä, seuroja, järjestöjä?
Mitä jos valtio ev.-lut. kirkon suosimisen lisäksi alkaisi päättää, mikä puolue on paras? Ja mikä harrastus, mikä urheiluseura, millainen musiikki, millaiset elokuvat, sarjat ja pelit ovat oikeita ja parhaita? Joita rahoitetaan ja tuetaan? Ja mitä ei tueta? Mitkä kielletään? Onpa hassu mielenjuolahdus; eihän sellaista oikeasti ole missään maassa.
Tai! Mitä jos valtio päättääkin olla määrittämättä, mikä katsomus tai uskomus on paras?!
Silloin pitäisi varmaan lisätä perustuslakiin, että ketään ei saa syrjiä ja suosia uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Että ihmiset olisivat yhdenvertaisia riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan.
Haloo kansanedustaja ja kunnanvaltuutettu! Haloo puoluejohtaja! Ei tämä ole niin vaikeaa! Edellä kaivattu perustuslain lisäys on jo olemassa perustuslain 6. pykälässä. Katsokaa vaikka itse!
Mietin, eikö poliittisia päättäjiä nolota pitää yllä lakeja, jotka jatkavat ev.-lut. kirkon suosimista, julkisoikeudellista etuoikeusasemaa, joka pitää yllä systeemistä syrjintää? Eikö rehtoreita nolota liittää koulupäivien ohjelmaan tunnustuksellisia jumalanpalveluksia ja hartauksia, kun opetussuunnitelmassa lukee ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”?
The Freedom of Tought -raportin kansainvälisessä vertailussa Suomella on väärä väri! Olemme huonossa seurassa. Ajatuksen vapauden heikon sijoituksen Suomelle aiheuttaa systeeminen syrjintä ja jumalanpilkan kriminalisointi.
Korruptio on moniulotteinen käsite. Tiukan määrittelyn lisäksi voidaan pohtia myös sitä, miltä joku näyttää. Miltä näyttää, että ev.-lut. kirkon jäsenet poliittisina päättäjinä ja viranhaltijoina vuodesta toiseen pitävät yllä ev.-lut. kirkon kaikenlaisia etuoikeuksia? Että pitävät auki polkua kirkkovaltuuston ja koululautakunnan välillä?
Hyvät puoluejohtajat, hyvät puolueiden jäsenet! Mitä te pelkäätte? Mitä kauheaa muka tapahtuu, jos päätättekin aloittaa kirkon ja valtion suhteen uudistamisen, jos kirkon erityisoikeuksia aletaan purkaa maltillisella aikataululla?
Eihän valtion ja kirkon suhteen uudistaminen tarkoita kirkon toiminnan kieltämistä! Kirkon ja valtion erillisyys kuuluu eurooppalaisiin arvoihin. Ei teitä edes kirkkokansa hylkää, kun aletaan toteuttaa yhdenvertaisuutta myös uskonnosta tai vakaumuksesta huolimatta. Monet kiittävät. Ottakaa askel eduskuntavaaleihin ja toinen sen jälkeen.