ESA YLIKOSKI
Kirkko harrastaa kyselyidensä tulosten julkaisussa useiden vaihtoehtojen yhteenlaskua. Se on tietysti ymmärrettävää, koska kyselyiden tekeminen on kallista puuhaa eikä tuloksetkaan aina ole kovin hyviä. Niinpä tuloksia on hyvä esittää parhain päin.
Esimerkiksi alla olevasta Jeesus-kysymyksestä ei ole julkaistu erikseen ”uskoo vakaasti” -vastanneiden osuutta eikä ”pitää todennäköisenä” vastausten osuutta. Arvattavaksi jää, kumpi niistä on suurempi, tiukka kyllä vai miedompi kanta. Näitä kahta vastausvaihtoehtoa yhteensä oli ruksannut 27 % kyselyyn vastanneista.
Samaa ynnälaskua kirkko on käyttänyt rippikoululaiskyselyissä, joissa on kysytty sekä Jumalan olemassaoloon uskomista että Jeesukseen uskomista. Kysymys on asetettu 7-portaisella asteikolla. Tiedotuksessa Jumalaan uskoviksi lasketaan surutta vaihtoehdot 5/7, 6/7 ja 7/7 valinneet yhteensä, vaikka vain osittain uskovia on enemmän kun täysillä uskovia.
Kuviosta näkyvistä vastauksista voidaan laskea poikien ja tyttöjen keskiarvot, jollain saadaan kaikkien rippikoululaisten lukemat. Osittain uskovien arvo 5 saa 15,5 % kannatuksen ja arvo 6 saa 11,5 % kannatuksen. Täysillä uskovien arvo 7 saa lukeman 16,5 %.
Kirkon tiedotuksessa näitä tyttöjen ja poikien kokonaislukemia ei juuri tuoda esiin, vaan kiinnitetään huomiota vain poikiin. Pojista on kerrottu vain vastausvaihtoehtojen 5-7 yhteen ynnättyjä lukemia, jolloin uskovia poikia tiedotetaan olevan 51 %, vaikka täysillä Jumalaan uskovia on vain selvästi alle puolet siitä.
Tämä ei ole kovin yllättävää senkään vuoksi, että kirkko kelpuuttaa kirkollisveron maksajiksi iloisesti myös ateistit ja kaikki muut, jotka eivät usko Jumalaan eikä Jeesukseen.