JORI MÄNTYSALO
Lakien muuttuminen tuntuu hitaalta, usein tuskastuttavalta matelulta. Tästä huolimatta vapaa-ajattelijoiden tavoitteet ovat edistyneet selvästi. Suomen valtio on maallistunut, lait ja niiden tulkinta suosivat entistä vähemmän uskontoja ja erityisesti valtionkirkkoja.
Kirjoitin noin kymmenen vuotta sitten, aiheena maallistumisen historia 1990-2015. Teksti pätee edelleen.
Koulut ja päiväkodit
Merkittävin muutos on opetushallituksen ohje vuonna 2018. Siinä todetaan nimenomaisesti, ettei päiväkotien ja koulujen tarvitse järjestää jumalanpalveluksia tai muuta uskonnollista. Mitään periaatteellista muutosta tämä ei tuonut, aiemminkaan ei mikään vaatinut viemään lapsia kirkkoon. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa asia purettiin selvästi auki: kirkkokäynnit ovat sallittuja, eivät pakollisia.
Samalla kirjattiin selkeästi ehdot: uskonnollisten tapahtumien pitää olla vapaaehtoisia, niille pitää olla vaihtoehtoinen samantasoinen tilaisuus ja kaikkien on voitava valita kumpaan osallistuu. Valitettavasti näitä ehtoja ei vieläkään kaikkialla noudateta.
Kuntakohtaisesti vasta Joensuu on poistanut uskonnonharjoituksen päiväkodeista. Koulukohtaisesti ainakin Helsingissä muutama koulu on luopunut jumalanpalveluksista. Pää on kuitenkin auki, nyt muutos voi tapahtua niin kunta kuin koulu kerrallaan.
Päiväkoteihin säädetyt varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määräävät toiminnan nyt olevan ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, toisaalta myös “tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin”. Käytännössä mikään ei yhdessä yössä muuttunut.
Yksittäiset laillisuusvalvojien ratkaisut, kuten moitteet virsivisan järjestämisestä, ovat nekin maallistaneet koulua. Uutena toimijana yhdenvertaisuusvaltuutettu on esittänyt muutamissa tapauksissa korvauksia. Nämä ovat varmasti käytännössä ohjanneet toimimaan paremmin säädösten mukaan, jos esimerkiksi uskonnollisia aamunavauksia yhä pidetään.
Muuta
Puolustusvoimissa iltahartaudet siirtyivät vapaa-ajalle. Valtio maksaa vieläkin sotilaspappien palkan, mutta hartaus ei enää ole palvelusaikaa. Kristinuskon perusteita käsittelevälle Alfa-kurssille ei enää saa houkutella kuntoisuuslomilla, oikeusasiamies kielsi sen. Helsingin hovioikeus totesi jehovantodistajien vapautuksen asepalveluksesta syrjiväksi, ja eduskunta kumosi erivapauden nopeasti sen jälkeen.
Eduskunnan avajaisjumalanpalveluksille loimme neutraalin vaihtoehdon yhdessä humanistien kanssa. Muutamien vuosien jälkeen kansanedustajien ryhmä otti sen hoitaakseen ja tilaisuus ikäänkuin virallistui. Vielä se ei ole eduskunnan avajaisohjelmassa mainittu kirkkotilaisuuden rinnalla.
Itä-Suomen yliopisto lopetti kerralla jumalanpalvelusten liittämisen tohtoripromootioon. Tampereen yliopistolla ei lopetettu, mutta rinnalle tuli vaihtoehtoinen tilaisuus.
Alkoholilain muuttuessa 2017 poistui myös ehtoollisviinin verovapaus. Oikeudessa tuomarin vala poistui samalla tavalla kuin aiemmin todistajan vala – Raamatut saatiin kerätä tarpeettomina pois tuomioistuimista.
Äiti ei voi enää liittää vauvaa uskontokunnan jäseneksi jos isä on eri mieltä. Käytännössä muutos tuskin vaikuttaa paljon, mutta se periaatteena on merkittävä: Neutraali tila, oletusarvo, on kaikkien katsomusryhmien ulkopuolella. Käytännössä ehkä enemmän merkitsee se, että vauvan nimen voi ilmoittaa sähköisesti maalliselle viranomaiselle, seurakunnan on vaikeampi päästä väliin.
Oikeusasiamies on antanut vuosikymmenessä useita ohjaavia ratkaisuja. Esimerkiksi seurakunta velkaneuvojana on “ongelmallinen”, eikä sairaala saa pakottaa potilasta kuuntelemaan jouluhartautta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu määräsi korvauksia, kun ruoka-avun saamisen ehtona oli osallistuminen jumalanpalvelukseen. Tämäntapaiset ratkaisut yksi kerrallaan auttavat tavoitteidemme saavuttamisessa. Lain tekstissä ne eivät näy, käytännössä kyllä.
Valtionkirkkojen rahoitus muuttui merkittävästi, kun yhteisövero-osuudesta siirryttiin suoraan valtionrahoitukseen. Muutos on minusta hyvä, koska nyt ainakin summa näkyy suoraan budjetissa.
Ituja ilman kasvua
Poikien ns. ympärileikkaus eli silpominen sekä uskonnolliset rituaaliteurastukset tuottivat paljon keskustelua. Molempien kieltoa kannatettiin laajasti ja niitä pidettiin esillä myös vaalikoneissamme. Tulos oli silti se, että molemmat yhä jatkuvat.
Jumalanpilkkalain kumoaminen oli useampaan kertaan esillä: teimme siitä kansalaisaloitteen, puoluekokouksissa sitä käsiteltiin, oikeusoppineet kannattivat pykälän poistamista. Muutoksia ei tullut, enkä usko että tulee ennen kuin rikoslakia muusta syystä muokataan laajemmin.
Valojen suhteen oikeusasiamies ehdotti myös sotilasvalan poistamista, oikeuskansleri olisi luopunut ministerinvalasta. Nämä eivät tapahtuneet, vaan käsi Raamatulla vannotaan edelleen.
Työaikalakia muutettiin ja käyttöön tuli uusi termi “kansallinen juhlapäivä” tarkoittamaan vappua, itsenäisyyspäivää ja kirkollisia juhlapäiviä. Laki kuitenkin edelleen sitoo esimerkiksi loppiaisen ja helatorstain vapaat kirkkolakiin, muutos jäi nimelliseksi.
Samaan aikaan hyvin merkittävä ja täysin merkityksetön oli kirkkolain uudistus, jossa perustuslakivaliokunta hylkäsi ensimmäisen ehdotuksen. Toinen ehdotus meni läpi, mutta tärkeintä olikin valiokunnan kommentti: sen mukaan kirkkolain erityinen asema on “valtiosääntöoikeudellisessa järjestelmässämme hyvin poikkeuksellinen, eikä se ole valtiosääntöisesti ongelmaton”.
Tätä kirjoittaessani avoinna on ainakin lukioiden katsomusopetuksen vapauttaminen. Elämänkatsomustieto on nykyään kielletty kirkkoon kuuluvilta lapsilta ja nuorilta. Työryhmä esitti vapautusta lukioihin; eriävissä mielipiteissä yhtäältä tätäkin vastustettiin ja toisaalta ehdotettiin myös peruskouluihin.
Tulevaisuutta tuskin kukaan osaa ennustaa. Maallistuminen jatkuu, mutta emme tiedä poistuuko ensin esimerkiksi jumalanpilkkalaki vai uskonnollinen sotilasvala. Muutos voi tapahtua myös käytännössä ilman säädösten muutoksia, esimerkiksi koululaisjumalanpalvelukset voivat poistua, vaikka opetushallitus ei tekisi mitään.