Suomen ev.-lut. kirkolla on suuri joukko epäreiluja etuoikeuksia. Ne rikkovat ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Uskonnottomia ja toisuskoisia syrjitään uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Kirkon julkisoikeudellinen erityisasema tarkoittaa rakenteellista syrjintää.

Perustuslain 76 §:n mukaan eduskunta voi hyväksyä kirkkolain vain kirkolliskokouksen tekstin mukaisesti. Eduskunnan nöyryyttämisen sijaan Patentti- ja rekisterihallitus PRH voisi hoitaa kirkon sääntöjen tarkastuksen niin kuin muidenkin yhteisöjen.

Kirkollisverojärjestelmä antaa satojen miljoonien edun kirkolle. Kirkosta eroajien rankaisu kirkollisverovelvollisuudella koko eroamisvuoden loppuun. Ulosotto perii tarvittaessa myös kirkollisverot. Papit ja korkeat viranhaltijat kirkossa ovat julkisoikeudellisesti virkamiehiä.

Yleinen hautaustoimi on jätetty ev.-lut. kirkon uskonnottomia syrjiväksi monopoliksi, joka on valtion hallinnossa ”kirkollisasia”.

Kirkolle on alettu myöntää valtion budjetista iso avustuskönttä, nyt yli 122 miljoonaa euroa.

Uskonnonopetuksen suuri määrä ja opetuksen pakollisuus kirkon jäsenille ilmentää kirkon ylivaltaa peruskoulussa ja lukiossa.

Uskonnon rekisteröinti väestötiedoissa johtuu vain kirkon verotustarpeista ja uskonnonopetuksen pakollisuudesta.

Digi- ja väestötietovirasto on tukenut kirkon vauvajäsenhankintaa, kun vauvojen nimenantolomakkeessa kysellään kirkon tarpeiden mukaisesti ns. kummienkin tietoja.

Eduskunnan valtiopäivien avajaisten ohjelmassa on avajaisjumalanpalvelus ja eduskuntakauden päättäjäisten ohjelmassa päättäjäisjumalanpalvelus.

Monin julkisten tehtävien juhlallisessa velvoittautumisessa käytetään uskonnollisesti julistuksellista valaa (virkamiehet, kansanedustajat, varusmiehet ja sotilaat).

Valtio maksaa pappien palkat puolustusvoimissa ja vankiloissa.

Teologialla on yliopistoissa erillinen tiedekunta, joka hoitaa maksutta myös kirkon pappien koulutuksesta suurimman osan.

Lakisääteiset jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat Yleisradion radio- ja tv-kanavilla.

Vain uskonnollisilla yhdyskunnilla oikeus avioliittoon vihkimiseen, mutta uskonnottomien järjestöillä ei ole vihkimisoikeutta.

Jumalan pilkkaaminen on kriminalisoitu rikoslaissa; rangaistuksena sakko tai vankeutta.

Käytännössä ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksia ja hartauksia liitetään päiväkotien ja koulujen päiväohjelmaan, vaikka opetussuunnitelmassa on linjattu ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”.

Ammatillisen kriisiavun ja henkisen tuen resurssointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä puolustusvoimissa on puutteellista.

Esa Ylikoski