Suomalaiset ovat juhlineet vuodenkierron vaihteluita jo kauan ennen kuin kristilliset juhlaperinteet tuotiin vanhojen tilalle. Monet juhlat liittyvät vuodenaikojen vaihtelun kiintopisteisiin. Vuosi jaettiin neljään 13 viikkoa kestävään jaksoon joiden vaihtumisia juhlittiin tyypillisesti herkkupöytien äärellä.
Vuoden ensimmäistä juhlaa, Talvennapaa vietetään 13.1. jolloin päivät ovat lyhyitä, yöt pitkiä ja kylmiä. Samana päivänä vietetään myös Nuutinpäivää jolloin nuuttipukit kiertävät kerjuulla. Talvennapaa juhlivat nykyisin erityisesti Karhun kansan uskontokunnan jäsenet. Talven selän taittuminen sijoittuu samoihin aikoihin joko Heikinpäivälle 19. tammikuuta tai Paavalin nimipäivälle 25. tammikuuta. Tammikuun juhlapäivissä kyse talvikauden synkimmän ajankohdan saapumisesta, ja kevään alun odotuksesta.
Laskiainen tunnetaan nykyisin parhaiten laskiaispullista, mutta moniko on laskenut mäkeä toivotellen “pitkiä pellavia” ja muuta hyvää tulevalle vuodelle? Mitä pidemmälle kelkalla laskettiin, sen paremmat olivat pellon antimet perinteen mukaan. Taivaannaula-sivuston mukaan laskiaisella oli erityinen merkitys naisten työn juhlana: “Laskiainen oli naisten työkauden loppu ja uuden alku: kehruu lopetettiin ja kudonta voitiin aloittaa päivien valaistumisen seurauksena.“
Vanha kansa vietti suviöitä 14. huhtikuuta jolloin karja laskettiin laitumelle. Talvipäivänseisauksen tienoille sijoittuva kevään juhla on nykyisin monenkirjava tilkkutäkki erilaisia perinteitä. Trullit, pääsiäismunat, mämmi, rairuoho ja pääsiäiskokko ovat merkityksiltään moninaisia perinteitä ympäri Suomen, mutta yhdistävä tekijä kevään juhlassa on valmistautuminen kesän kylvöön, lumen väistymiseen vihreän kevään tieltä.
Helavalkeita poltettiin toukokuussa, tarkoituksena karkottaa pahat henget. Hieman toisella nimellä ja perinteellä kulkee 25. toukokuuta vietetty vakkajuhla jolloin Ukko ylijumalalle uhrattiin vakallinen hyödykkeitä ja juotiin pyhää olutta, suotuisten ilmojen toivossa.
Keskikesällä juhlitaan luonnollisesti yötöntä yötä vuoden pisimpänä päivänä. Juhannuksen taikaloitsuissa kerätään kukkia, kävellään alasti ja kurkitaan kaivoon. Vaarallinen veneily juovuksissa on myöhemmin kuvioon liittynyt perinne. Karhunpäivää vietetään kesän lämpimimpään aikaan 13. heinäkuuta. Karhunpäivä on talvennapaa vastapäätä vuodenkierrossa.
Loka-marraskuussa juhlittu Kekri oli muinoin kalenterivuoden päätös. Maan antimet oli kerätty talteen ja oli aika valmistautua talveen. Herkuttelu eli kekkerit kuuluu olennaisena osana kekriin. Kummituksetkin olivat kekrin aikaan liikkeellä, ja juhla onkin sukua Yhdysvalloissa suositulle Halloween-juhlalle. Siinä missä kurpitsalyhdyt kuuluvat Halloweeniin, Kekrinä poltetaan “kitupiikkejä” eli ontoksi koverrettuja himmeitä naurislyhtyjä.
Joulu ajoittuu vuoden lyhyimpään päivään jota valaistaan kynttilöin ja lyhdyin. Tuomaan päivästä alkavaa joulua kestää aina Nuutinpäivään asti, sillä “Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Lahjojen antaminen, saunominen ja herkuttelu kuuluvat tärkeänä osana perisuomalaiseen joulunviettoon. Oljista tehdyt koristeet, havut ja kynttilät luovat juhlan herkän tunnelman.
Oma lukunsa ovat kansainvälisesti vietettävät uusperinteet. Kansainvälinen skeptikkojen päivä on tammikuussa, tietysti epäonnisena 13. päivänä. Matemaatikot juhlivat maaliskuun 14. päivä Piin päivää. Charles Darwinin päivää vietetään 12. huhtikuuta. Kotiplaneettaamme maata juhlitaan Maan päivänä 22. huhtikuuta. Kirjailija Douglas Adamsin kunniaksi juhlitaan Pyyhepäivää 25. huhtikuuta. Ensi vuonna on tiedossa eräs neliöjuuripäivistä kun 4.4.2016 vietetään √16 päivää, sillä 4×4=16. Seuraava onkin sitten vasta 5.5. vuonna 2025. Televisiosarja Seinfeld teki monelle tutuksi 23. joulukuuta vietettävän festifuksen. Uutuusjuhlia voi viettää haluamallaan tavallaan. Helsingin Vapaa-ajattelijat ovat toisinaan järjestäneet retkiä, mm. Darwinin päivänä retki museoon, ja pyyhepäivääkin on joskus vietetty eväsretkellä.
Vuodenaikojen vaihtelun juhliminen on mukava Suomalainen juhlaperinne. Suomalainen juhlakulttuuri on varsin rikasta vaikka sitä onkin pyritty muokkaamaan osaksi kristillistä perinnekulttuuria. Juhlinnan merkintä ei enää nykyään välttämättä ole pahojen henkien karkoitus ja hyvän sadon toivominen. Tärkeintä nykyisin on perheiden yhdessä viettämä aika, rentoutuminen ja hauskanpito, miettimättä liikaa sitä vietetäänkö joulua Jeesuksen vai Joulupukin takia.
Kimmo Laine