Raising Freethinkers

A Practical Guide for Parenting Beyond Belief

Dale McGowan, Molleen Matsumura, Amanda Metskas and Jan Devor

Raising Freethinkers – Vapaa-ajattelijoita kasvattamassa. Kirja suorastaan hyökkäsi silmilleni nettikirjakaupasta kesällä 2011, kun oma kriisini oli pahimmillaan päällä. Lapset olivat 2,5 ja reilun vuoden, uteliaita ja nälkäisiä kaikelle uudelle, ja äiti ihan pulassa, kun päiväkoti halusi tietää, miksi vuoden ikäistä ei saa viedä kirkkoon muun päiväkotiryhmän kanssa ja saako sen kanssa edes laulaa Tuiki tuiki tähtöstä, kun sekin löytyy virsikirjasta. Tutut äidit, joilla oli samanikäiset lapset, olivat vielä kotona lapsinensa tai kuuluivat kirkkoon, joten heillä ei ollut samanlaisia pohdittavia asioita mielessään. Jostain oli löydettävä vertaistukea ja heti.

Raising Freethinkers on käytännön ohjekirja Dale McGowanin kirjan Parenting Beyond Belief, ja sekin löytyi kirjahyllystä aika pian ensimmäisen kirjan kotiutumisen jälkeen. Kirjat ovat hyvä pari jokaiseen uskonnottomaan kotiin, sen verran paljon vinkkejä ja tukea sieltä saa mm. erilaisen joulun viettämiseen ja vanhan uskovaisen isoäidin kohtaamiseen. Kirjoittajat ovat amerikkalaisia, ja se näkyy, monesti suosittelevat esimerkiksi Unitarian Universalism –"kirkon" tapahtumiin osallistumista tavallisen jenkkikirkon jäsenyyden sijaan.

Lapsen luontaisen uteliaisuuden tukeminen, uskonnoista tietäminen, Joulupukki-satuun uskominen, kuoleman kohtaaminen, etiikka ja eettinen elämä uskonnottomassa perheessä, elämän juhlistaminen ja yhteisön löytäminen ja luominen – siinä osa kirjan tärkeästä annista. Todellakin, kirja ohjaa luomaan itselleen uskonnotonta perheiden yhteisöä, koska yksin tässä maailmassa on todella rankka olla. Lapsillekin on hyödyksi nähdä, että on muitakin perheitä, joissa kannustetaan vapaaseen ajatteluun, ylhäältä annettujen uskomusten kriittiseen pohdintaan ja joissa silti eletään normaalia arkea ja annetaan vaikka jouluisin lahjoja ihan vaan sen takia, että on ihana viettää aikaa yhdessä sukulaisten kanssa ja juhlistaa vuoden pimeintä aikaa. Tai talvipäivänseisausta. Tai vaikka miehen ja minun keksimää Lentävän poron juhlaa – satuhahmo kuin satuhahmo, kunhan on hyvät juhlat…

Raising Freethinkers koostuu yhdeksästä kappaleesta, jotka alkavat tekijöiden alkusanoilla, viittaavat Parenting Beyond Belief –kirjaan tai kertovat muuten aiheesta. Sen jälkeen on kyseiseen teemaan tulleita kysymyksiä, käsittääkseni PBB-kirjan jälkeen kirjoittajille tulleita kysymyksiä, joihin kirjoittajat ovat kirjoittaneet vastauksia. Vastaukset ovat parista rivistä useaan sivuun, ovat täynnä omia kokemuksia, vinkkejä ja apua. Jokainen kappale päättyy linkki- ja vinkkisivustoihin, joista löytyy hyviä internetsivuja aiheesta, kirjoja, elokuvia ja yhteystietoja eri yhteisöihin. Kaikki Yhdysvaltoihin ja englanniksi, mutta niiden kautta on löytynyt muun muassa ihana kesäleirikeskus Kanadan puolelta ja Englannin vapaa-ajattelijoiden kotisivut ja joiden kautta on löytynyt pari hyvää mamma-blogiakin. Uskonnottomien perheiden yhteinen kesäleiri onkin haaveissa kirjan lukemisesta lähtien. Ja Camp Quest –leirille olisi kiva saada omat lapset mukaan.

Kesän 2011 jälkeen pahin ja akuutein kriisi on lieventynyt. Kirjasta ei ollut juuri suoraa apua siihen, mitä vastaan päiväkodille, mutta siitä oli apua meidän perheen maailmankuvan sanallistamiseen sellaiseen muotoon, että siitä saa päiväkodillekin ammennettua jotain. Jotain kättä pidempää, jotain mihin pohjata, kun on itse kasvanut uskonnottomassa luterilaisessa tapakirkkoon kuuluvassa perheessä, ja josta halusi päästä irti. Lapseni saavat tehdä palapelejä Nooan arkki –aiheella. He voivat olla läsnä, kun kevätjuhlassa lauletaan Suvivirttä. Mutta palapelissä on vaan joku ukko, jolla on iso laiva johon tulee paljon eläimiä – kuvaa ei selitetä vielä yhtään sen enempää ja siitä ei tarvitse tuntea paniikkia (ja Nooan tarina on yksi niistä tarinoista, jotka lapsen on joka tapauksessa hyvä tietää, kuten myös kuulla Kalevalan versio maailman synnystä ja Jesus Christ Superstar –leffan näkeminen sitten isompana) ja Suvivirren viimeisen säkeistön aikana ei tarvitse nousta seisomaan. Eikä tarvitse laulaa mukana. Ympäröivän uskonnollisen maailman keskellä pitää pystyä elämään ottamatta uskonnollisiin piirteisiin osaa, toisia ihmisiä pitää osata kunnioittaa vaikkei heidän maailmankatsomustaan pystyisi ollenkaan ymmärtämään ja omasta näkemyksestään pitää osata kertoa rauhallisesti ja suuttumatta, uudestaan ja uudestaan. Siihen tästä kirjasta on ollut apua.

Nyt kun sen vielä saisi suomeksi, että kirja ja sen hyvä anti olisi useamman tavoitettavissa.

Satu Siltaloppi
kohta kolmen uskonnottomasti kasvatettavan pikkutenavan äiti