Tuoreen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen puhe Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa Turussa tiistaina 3.8.2021 oli uskonnon ja vakaumuksen -vapauden näkökulmasta masentava. Hän ilmoittautui siinä, ellei nyt ihan Viktor Orbánin illiberaalin yhteiskunnan ja Päivi Räsäsen vaatiman teokratian kannattajaksi, niin ainakin sekularisaation vastustajaksi. Tämän perusteella hän tuskin tulee mitenkään edistämään kansan voimistuvia vaatimuksia valtion ja kirkon erosta. Siihen on nyt haettava muita toimijoita.
Eduskunnan pitäisi olla ylin lakia säätävä elin Suomessa, mutta vuoden 1869 kirkkolaista nykyiseen valtiopäiväjärjestykseen periytyvän erityisen säätämisjärjestyksrn mukaan vain kirkolliskokous voi tehdä kirkkolakiin muutoksia. Pitäisikö tästä erityisestä säätämisjärjestyksestä kokonaan luopua? Perustuslakivaliokunta esitti sen selvittämistä jo vuonna 1993 antamassaan lausunnossa. Julkisoikeuden professori Pauli Rautiainen kirjoitti viime vuonna Perustuslakiblogissa näin: ”Itse näkisin, että selvitystyöhön olisi ryhdyttävä. Samalla olisi hyvä laajemminkin pohtia, sopiiko kirkkolakiin kiinnittyvä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema enää 2000-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Olisiko aika aivan aidosti erottaa evankelis-luterilainen kirkko ja valtio toisistaan? Eikö monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien sääntely voisi perustua täysin samanlaisille oikeudellisille lähtökohdille?”
Vapaa-ajattelijain liitto on lähettänyt nykyisille kansanedustajille ehdotuksen uuden kirkko ja valtio -komitean perustamisesta kirkon ja valtion eroa valmistelemaan. Jos se ei onnistu hallitusohjelman puitteissa, voi työn yrittää käynnistää kansalaisaloiteen avulla.
Sekularisaatiota voidaan edistää myös nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityistä huolta on kannettava siitä, että lasten ja nuorten opetuksen järjestelyissä noudatetaan edes nykyisiä lakeja ja säädöksiä.
Vapaa-ajattelijain liitto esitti 21.4.2021 Opetushallituksen ohjeista antamassaan lausunnossa, että jumalanpalvelusten ja muiden uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä voidaan luopua kokonaan. Voimassa olevien lakien mukaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ei kuulu päivähoidon ja oppilaitosten tehtäviin. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaan kasvatuksen ja opetuksen tulee olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Vuodesta toiseen toistuvat säännölliset hartaustilaisuudet eivät palvele mitään koulun tehtävää, vaan ovat päinvastoin ristiriidassa opetuksen yleisten periaatteiden kanssa.
Vapaa-ajattelijat toivoivat Opetushallituksen ohjeistavan, ettei varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liitetä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Positiivinen uskonnonvapaus toteutuu siten, että lapset ja nuoret saavat osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin vapaa-ajallaan.
Yksi tärkeimmistä uusien valtuustojen ja lautakuntien tehtävistä on päättää jatkaako kunta koronarajoitusten jälkeen varsinaiseen opetukseen kuulumattomien uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä. Exit päiväkotien ja koulujen uskonnollisista tilaisuuksista olisi ehdottomasti järkevin ratkaisu.