Siltä osin kuin yrityksen pyörittämiseltä joudan oikeisiin töihin, teen leipätyökseni ohjelmistosuunnittelua.

Lubarskyn lain mukaan tietokoneohjelmassa on aina vähintään yksi bugi. Tämä pätee empiirisesti, käytettiinpä ohjelmiston viankorjaukseen kuinka paljon tahansa aikaa ja työpanosta.

Tästä johtuen ohjelmistotyön voi jakaa karkeassa katsannossa kahteen osa-alueeseen. Yhtäällä on kokonaan uusien ohjelmistojen tai olemassaolevan ohjelmiston uusien toiminnallisuuksien kehittely ja toteutus. Ja toisaalla sitten loppumaton työsarka korjailla ohjelmiston vikoja.

Jos lainsäädännön suunnittelu ja kirjoittaminen rinnastetaan ohjelmistokehitykseen, Vapaa-ajattelijain liiton työsarka vertautuu buginkorjaamiseen.

Vapaa-ajattelijoita toisinaan kritisoidaan siitä, että emme ole varsinaisesti ajamassa mitään omaa juttua vaan poistamassa olemassaolevia. Tämähän on pinnallisesti totta: ei vapaa-ajattelijoiden agendalla ole kaiken kansan saaminen evoluutioluennoille (vaikka se epäilemättä parantaisikin väestön sivistystasoa), mutta pyrimme kyllä siihen ettei kukaan joutuisi vastentahtoisesti opiskelemaan uskontoa tai hokemaan uskonnollisia loitsuja saadakseen ruokaa.

Perusoikeudet ovat yhteiskunnan palvelulupauksia: käyttäjän eli yhteiskunnassa elävän ihmisen tulee saada nämä asiat. Silloin kun perusoikeus ei toteudu vaikka yhteiskunnalla olisi mahdollisuus se täyttää, kyseessä on virhetoiminto eli yhteiskunnassa on bugi.

Uskonnottomien edunvalvojana Vapaa-ajattelijain liiton työsarkaan kuuluu työstää näitä bugeja vähemmäksi, vaikka toisinaan tuntuukin etteivät ne lopu koskaan softabugien tapaan. Bugeja on kuitenkin vakavuusasteeltaan erilaisia, ja kun bugeja korjataan karkeasti ottaen kriittisimmistä aloittaen, jäljellejäävät ovat aina entistä harvemmin esiintyviä tai vähemmän harmia aiheuttavia.

Enää ei esimerkiksi puhuta siitä, onko pakko käydä ehtoollisella voidakseen solmia avioliitto, vaan siitä kuuluuko valtiopäivien avajaisiin uskonnollinen rituaali. Yritykset eivät enää maksa veroa kirkolle; mutta valtio kuitenkin edelleen hoitaa kirkon jäsenmaksun perimisen. Tunnuksettomia hautapaikkoja on nykyään tarjolla samaan hintaan; mutta uskonnottomalle muistotilaisuudelle ei välttämättä saa vuokrata tilaa.

Ohjelmistotyössäkään buginkorjaustiimin tontille ei kuulu innovoida ja rakentaa uusia toimintoja. Viankorjauksessa keskitytään saamaan aikaisemmin määritellyt toiminnot onnistumaan aina ja kaikille käyttäjille.

Demokraattinen, avoin yhteiskunta rinnastuu ohjelmistoalalta luontevasti avoimeen lähdekoodin. Avoimen lähdekoodin parissa käytetään avoimia bugiraporttijärjestelmiä, joihin kuka tahansa voi ilmoittaa bugista tai toivovansa uutta toimintoa. Tällöin asia saa kehitystiimin silmissä sitä enemmän painoarvoa, mitä useampi käyttäjä ilmoittaa kärsivänsä bugista.

Suomalaisen yhteiskunnan bugi-ilmoituskanava on kansalaisaloite. Jos riittävän moni Suomen käyttäjä ilmoittaa haluavansa bugiin korjausta, asia nousee kehitystiimin agendalle eli eduskunta saa käsiteltäväkseen lainmuutospyynnön.

Juuri nyt on vireillä kansalaisaloite, joka korjaisi sen bugin että kirkkoonkuuluvalta on kiellettyä opiskella elämänkatsomustietoa. Bugin korjautuminen edellyttää, että riittävän moni haluaa sen korjattavaksi.

Aloitteeseen voi tutustua ja sitä voi ilmoittaa kannattavansa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8860

Jokaisen bugikorjauksen jälkeen maailma on vähemmän rikki. Korjataan bugeja!

Timo Karjalainen

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2021.