Arvoisa kansanedustaja,

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus väheni viime vaalikaudella neljä prosenttiyksikköä, ja tällä vaalikaudella jäsenosuus alittaa pian 66,6 prosenttia. Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Hanna Salomäen mukaan ”kirkon enemmistöasema alittuu Suomessa viimeistään 2030-luvun puolivälissä, ehkä jo aiemmin.” Helsingissä 50 prosentin raja ilmeisesti alittunee jo vuoden 2020 aikana.

Salomäen mukaan alle 35-vuotiaista suomalaisista vain neljännes sanoo uskovansa Jumalaan, toinen neljännes on epätietoisia ja puolet kertoo, ettei usko. Kasteiden osuus vähenee, aviopareista jo vuosia on enemmistö vihitty ilman pappia ja eniten eroavat nuoret. Kehitys on samanlaista muissakin länsimaissa.

Tarvitaan uusi Kirkko ja valtio -komitea valmistelemaan kirkon ja valtion eroa.
Kirkon julkisoikeudellista erityisasemaa tulee tarkastella ihmisten yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraliteettiperiaatteen näkökulmista. Myös hautaustoimen tulevaisuutta pitää pohtia uudelleen tasavertaisten palvelujen mahdollistamiseksi. Kirkon erillinen eläkevakuutusjärjestelmä vaatii huomiota.
Tämä kirjoitus kertoo tilastoja ja niihin pohjautuvia ennusteita. Kehityksen kulkua toiset pitävät hyvänä, toiset huonoa. Olennaista on se, että kehitys on väistämätöntä ja siihen pitää varautua nyt.

Eroaminen jatkuu

Sekä eroakirkosta.fi-palvelun että kirkon omien tilastojen mukaan erovirta on melko tasaista. Suurin osa eroista ei linkity mihinkään yksittäiseen uutiseen, vaikka toisin voisi uutisista luulla. Esimerkiksi vuonna 2019 eroja oli yli 56 000, mutta eropiikkien osuus tästä oli vain joitakin tuhansia. Kääntäen, ilman kohujakin eroaminen jatkuu.

Erot keskittyvät selkeästi nuorempiin ikäluokkiin ja jonkin verran suuriin kaupunkeihin. Molemmat ryhmät ovat kulttuurisissa muutoksissa edelläkävijöitä. Tämäkin viittaa eroamisen jatkumiseen. Samankokoisista paikkakunnista enemmän erotaan siellä, missä jo entuudestaan harvempi on kirkon jäsen. Tämä kertoo kirkosta eroamisen olevan itseään kiihdyttävä prosessi.

Muut tilastot tukevat samaa. Rippikoulun käyvien osuus nuorista on laskenut, ja hääpareista kirkollisesti vihitään selvästi alle puolet. Kastettujen osuus syntyneistä laskee nopeammin kuin kirkkoon kuuluminen, mikä ennakoi tulevaa kehitystä merkittävästi. Kristillisten hautaustenkin osuus on laskenut vuosituhannen alkuun verrattuna.

Kirkkoon liittyminen on lähes pelkästään kirkkoon aiemmin kuuluneiden paluuta; ne joita ei vauvana liitetä kirkkoon eivät yleensä myöhemmin itse liity kirkkoon.

Suomalaisista noin yksi kolmannes sanoo uskovansa kristinuskon mukaiseen jumalaan. Nuorissa aikuisissa osuus on alle puolet eläkeikäisten osuudesta, rippikoululaisistakin vain kolmannes. Tästäkin voidaan päätellä kirkon jäsenmäärän yhä jatkavan laskuaan.

Kirkko itse tutkii säännöllisesti jäsentensä sitoutumista. Näiden tietojen mukaan katsomuksellista ja tapakulttuurista irtautumista tapahtuu koko jatkumolla. Jokaista eroavaa kohti siirtyy joku eroamista harkitsevien joukkoon. Eroajat eivät siis lopu.

Maallistuminen on myös yleiseurooppalainen trendi. Pohjoismaissa on luterilaiseen kirkkoon kuuluvien prosenttiosuus vähentynyt vuodesta 2010 vuoteen 2018 seuraavasti:
Ruotsi 70,0 -> 57,7; Norja 78,0 -> 69,9; Tanska 80,4 -> 74,7; Islanti 77,6 -> 65,2

Suomessa muutos näkyy jäsenosuuden lisäksi muissakin tilastoissa; erityisesti kastettujen osuus laskee jyrkentyen; tässä luvut vuosilta 2008 ja 2018:

• jäsenten osuus 80,6 à 69,7; muutos 10,9 %-yksikköä
• kastettujen osuus syntyneistä 82,4 -> 64,9; muutos 17,5 %-yksikköä
• kirkolliset vihkimiset 56,9 -> 41,9; muutos 15 %-yksikköä.

Vuoden 2019 lopussa kirkon jäsenten osuus oli 68,6 %, ja ilmeisesti vuoden 2021 lopulla kolmannes on kirkkoon kuulumattomia. Voimme toimittaa kaikista edellä mainituista asioista tarkemmat tilastot. Helpoiten lisätietoja saa osoitteesta val@vapaa-ajattelijat.fi.

Mitä tästä seuraa?

Konkreettista pohjaa keskustelulle jatkosta ja arvio muutosten kiireellisyydestä on mahdollista saada tilaamalla Tilastokeskukselta ennuste valtionkirkkoon kuuluvien osuuden kehittymisestä esimerkiksi vuoteen 2035 saakka.

Kirkon talous heikkenee jäsenten vähentyessä. Esimerkiksi kirkon mittava eläkevastuu on rakennettu olettaen kirkollisveron maksajia olevan tulevaisuudessakin runsaasti. Hautaustoimi nojautuu lähes kokonaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon olemassaoloon.

Hautaustoimilaki tulee saada yhdenvertaiseksi ja avata nykyinen kirkon monopoli. Maakuntien ja kuntien tehtäviin on perusteltua kuulua krematorioiden ja hautajaisten seremoniatilojen ylläpito niin, että kaikki voivat niitä syrjimättä käyttää. Nyt seurakuntien hautausmaiden kappeleita ei yleensä saa käyttää uskonnottomiin hautajaistilaisuuksiin.

Valtiokirkkoasema eli julkisoikeudellinen erityisasema joudutaan purkamaan. Muutosta tukevat yhdenvertaisuus ja julkisen vallan neutraliteettiperiaate. Olennainen askel on poistaa kirkkolakia koskeva perustuslain 76 §. Jäsenmaksun perintä veromuotoisena on kohtuuton erityisetu.

On kaikkien etu, että muutos tapahtuu hallitusti. Tarvitaan uusi Kirkko ja valtio -komitea valmistelemaan kirkon ja valtion eroa.

Arvoisa kansanedustaja,                         

halutessasi voimme toimittaa muita esimerkkejä valtion ja kirkon siteistä, joita joudutaan purkamaan seuraavien vaalikausien aikana. Tulemme mielellämme keskustelemaan kanssanne näistä ja muista uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyvistä kysymyksistä. Olemme myös valmiita eduskuntaryhmänne sekä eduskunnan valiokuntien kuultavaksi.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry