Vapaa-ajattelijat ovat saaneet pieneksi toimijaksi melko hyvin tiedotteitaan ja kannanottojaan läpi medioissa. Varsinkin eroakirkosta.fi-palvelun tiedotteita on julkaistu paljon. Voisi kuvitella, ettei vapaa-ajattelijoilla ole minkäänlaista viestintäongelmaa. Jos kuitenkin mennään tarkempaan analyysiin, huomataan läpimenneiden tiedotteiden ja kannanottojen olleen varsin yksipuolisia.
Parhaiten valtamediasta ovat menneet läpi sellaiset eroakirkosta.fi-palvelun tiedotteet, joissa kerromme kirkosta eroamisen merkittävästä lisääntymisestä esimerkiksi Päivi Räsäsen tai arkkipiispa Kari Mäkisen lausuntojen takia. Nämä lausunnot ovat tiedotuksemme avulla johtaneet merkittäviin kirkostaeroamisvyöryihin.
Mediahuomiota ovat saaneet myös tiedotteet ja kannanotot, joissa on kohun poikanen. Tästä hyvänä esimerkkinä on marraskuinen tiedote, jossa kerroimme kirkon ehtoollisviinin laittoman verovapauden poistamisen tärkeydestä.
Saamme kyllä edellä kuvatun tyylisille tiedotteillemme ja kannanotoillemme mediahuomiota, mutta sopii kysyä, kuinka hyvin läpimenneet tiedotteet ja kannanotot vastaavat tai ajavat vapaa-ajattelijoiden tavoitteita? Kun saamme läpi vain kirkosta eroamisesta ja joistain yksittäisistä epäkohdista puhuvia lausuntoja, suurelle yleisölle ja toimittajille saattaa jäädä ajatus vapaa-ajattelijoista yhden asian liikkeenä, jolla ei ole juurikaan positiivista ja yhteiskunnallista sanottavaa.
Tavoitteitamme olemme saaneet läpi kunnolla vain Yhdenvertainen Suomi –kansalaisaloitteen yhteydessä. Silloin asiasta kirjoitti ison jutun esimerkiksi Yle. Tuosta jutusta löytyvät kaikki vapaa-ajattelijoiden tavoitteet. Juttu sisältää muun muassa vaatimuksemme ”Kaikki vakaumukset ja uskonnot pitäisi olla yhdenvertaisia”, ”Valtion kuuluisi olla puolueeton, eikä ottaa kantaa minkään uskonnon puolesta tai sitä vastaan” sekä ”Uskonto ja vakaumus pitäisi saada pitää yksityisasiana”. Tietenkään ei yksi pääsky kesää tee, eikä yksi uutinen maailmaa muuta.
Sekä vapaa-ajattelijat että tavoitteet julkisuuteen
On selvä, että kirkostaeroamislukujen tuominen julkisuuteen on helpompaa kuin saada mediat uutisoimaan vapaa-ajattelijoiden tavoitteista. Jotta saamme tavoitteitamme esille, pitää vapaa-ajattelijoiden olla tunnettu ja ymmärrettävä toimija. Tavoitteita on vaikea ajaa, jollei kukaan tiedä kuka tavoitteita esittää. Samoin on vaikea kertoa vapaa-ajattelusta, jos kukaan ei tiedä miksi me toimimme.
Media on onneksi varsin vuorovaikutteinen, eli tunnetut tahot saavat huomattavasti enemmän huomiota kuin tuntemattomat. Tuntematon toimija joutuu aina olemaan julkisuustavoitteluissa itse aktiivinen. Tunnettu taas pääsee kommentoimaan ja vastaamaan päivän polttaviin kysymyksiin, sillä toimittajia kiinnostaa heidän mielipiteensä. Tavoitteiden kertominen on huomattavasti helpompaa, kun sen voi sanoa suoraan toimittajalle, joka on vielä itse asiasta kysynyt.
Vapaa-ajattelijain Liitto tai vapaa-ajattelu kokonaisuutena eivät ole niin tunnettuja, että toimittajat osaisivat olla meihin aina yhteydessä, kun jotain mielenkiintoista meidän toimialueellamme tapahtuu. Vapaa-ajattelijoiden tulee tavoitella ns. Spokesman-roolia kaikissa niissä kysymyksissä, jotka ovat meille tärkeitä. Spokesman tarkoittaa sitä, että toimittajat, poliitikot ja suuri yleisö tietää, että joku taho on tietyn asian asiantuntija, tärkeä ja mielenkiintoinen kommentoija.
Tätä nykyistä ja onnistunutta tapaamme ei kannata tietenkään hylätä, mutta rinnalle täytyy tuoda myös uudenlaista viestintää. Meidän täytyy kertoa selvemmin, mitä me ajamme ja tavoittelemme. Spokesman-roolin saaminen vaatii, että vapaa-ajattelijoiden tiedottaminen ja kannanotot kansantajuistuvat, ja samalla laajenevat kaikille niille alueille, jotka meitä kiinnostavat. Tämä on pitkäjänteistä työtä, joka pitää aloittaa nyt.
Petri Karisma