Tuomo Särkikoski, Tuuli Turja ja Jaana Parviainen (toim.): Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan (Vastapaino, 2020)

Teknologian kehitys muuttaa maailmaa entistä nopeampaan tahtiin, ja selviytyäksemme muutoksista ilman lukemattomia suuria ja pieniä haittavaikutuksia meidän on varauduttava niihin jo ennalta. Onneksi olemme havahtuneet käymään tätä keskustelua. Esimerkiksi sellaiset kirjat kuin Jamie Susskindin Future Politics ja Yuval Noah Hararin Homo Deus ja 21 oppituntia maailman tilasta tarkastelevat asiaa globaalista näkökulmasta. Tämän lisäksi tarvitaan puheenvuoroja, jotka herättävät ja selkeyttävät keskustelua tarkemmin määritellyillä aloilla. Tuomo Särkikosken, Tuuli Turjan ja Jaana Parviaisen toimittama Robotin hoiviin?: Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan on hyvä esimerkki tällaisesta pienempään alueeseen tarkentavasta puheenvuorosta.

Robotin Hoiviin? käsittelee nimensä mukaisesti kysymyksiä siitä, mitä pitäisi käytännöllisesti, eettisesti ja filosofisesti ajatella palveluroboteista, jotka avustavat ihmisiä. Yksi keskeisimpiä teemoja on se, voiko robotti olla tarpeeksi inhimillinen sellaisiin tehtäviin – tosin kysymystä lähestytään konkreettisista käytännön lähtökohdista, ei epätoivolta haiskahtavana yrityksenä todistaa ihmisten erityisyys. Vastauksena onkin monipuolinen tarkastelu pelkän ”kyllä” tai ”ei” sijaan.

Toinen kirjan kantava teema on se, että mielikuvamme (palvelu)roboteista ovat suurelta osin tieteisfiktiota. Nykyajan robotit ovat lähinnä yhtä tehtävää ehkä suhteellisen ”älykkäästi” suorittavia työkaluja, mutta robotti-käsitteen alkuajoista lähtien meillä on ollut sitkeitä mielikuvia ihmistä kokonaisvaltaisesti muistuttavista koneista.

Kirjan lukujen kaari aloittaa yleisestä robottien esittelystä, siirtyy varsinaiseen palvelurobotiikkaan, ja lopettaa pidemmälle viedyillä pohdinnoilla roboteista ylipäätään. Ensimmäinen luku ”Kaikki itsestään – automaatin jäljillä” tarkastelee robottia sekä fiktiivisenä hahmona että siinä konkreettisen teollisuusrobotin hahmossa, jossa se ensin toteutui. Toisessa luvussa ”Käyttöliittymä robottikuoressa” tarkastellaan robottien näennäistä inhimillistämistä ja tuomista vuorovaikutukseen ihmisten kanssa.

Kolmas luku ”Robotiikasta apua hoivaankin?” koskee konkreettisesti ihmisille hoivaa antavia robotteja ja sitä, mihin tehtäviin ne riittävät ja milloin tarvitaan oikeaa inhimillistä kosketusta. ”Robotin roolit hoitajien silmin” jatkaa tätä teemaa rakentaen aiheen tarkastelun terveysalan ammattilaisilta kerätyn kyselyaineiston ympärille.

Viides luku ”Työn ja robotin lisäarvo – miten jaetaan?” vaihtaa toisenlaiseen aiheeseen ja nimensä mukaisesti käsittelee sitä, kenelle lisäarvo kuuluu ja miten tulonjako on hoidettava robottien työpanoksen muuttamassa yhteiskunnassa. Kuudes ja viimeinen luku ”Robotit vastuuseen?” keskittyy kysymykseen siitä, kuka on vastuussa robottien tekemisistä, ja mitä tapahtuu, jos kukaan ei ole. Samalla se innostuu tosin puhumaan vähän kaikesta muustakin robotteihin ja vastuuseen liittyvästä.

Kirjan luvut kattavat useampia hyvinkin erilaisia näkökulmia, mikä on vahvuus aiheen kokonaisvaltaisen tarkastelun kannalta. Toisaalta artikkelien kirjo on niin laaja, että vaikka kirjaa voi lukea niin kuin se on oletettavasti tarkoitettu roboteista ihmisten hoivaajina ja auttajina kertovana kirjana, jossa on mukana myös yleisempiä kysymyksiä robotiikasta, sitä voisi melkein yhtä hyvin lukea yleisenä esityksenä robotiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

Palvelurobotiikkaan selvästi liittyvät kysymykset vievät niin paljon tilaa, että kyseessä ei ole varsinaisesti yleisesitys, mutta muille aiheille on myös annettu paljon tilaa siihen nähden, että kyseessä ei olisi yleisesitys. Kokonaisuus tai kirjan teema on siksi teknisesti hieman hajanainen, mutta kaikki artikkelit ovat silti mukaan ottamisen arvoisia ja luovat kokonaisvaltaista kuvaa aiheesta.

Robotin hoiviin? tuo oman tarpeellisen osansa keskusteluun siitä, miten selviämme tulevaisuudesta. Lisäksi se on kiinnostavaa luettavaa kenelle tahansa teknologisen muutoksen monialaisesta tutkimuksesta kiinnostuneelle.

Ville V. Kokko
 
Kirjoitus on julkaistu lehdessä Vapaa Ajattelija 1/2021.