Edellisessä numerossa (VA 1/16) lupasin käydä tarkemmin läpi erilaisia uskontokunnille annettavia valtiontukia. Otetaan ensin suurennuslasin alle pienempi valtionkirkko.

Aiemmin valtio maksoi suoraan tuomiokapitulien menot eli ”piispan palkan”. Tämä loppui evankelis-luterilaisen kirkon osalta vuonna 1997. Ortodokseilla vastaava muutos tehtiin 2007, mutta ainoastaan siirtämällä vastaava summa valtiontueksi. Lain mukaan

”Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha käytettäväksi valtionavustukseen ortodoksiselle kirkolle sen toiminnasta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin. Määrärahan mitoituksen perusteena on ennen tämän lain voimaantuloa kirkollishallituksen, hiippakuntahallinnon ja ortodoksisen seminaarin ylläpidosta valtiolle aiheutuneiden menojen ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnille ja laitoksille myönnettyjen valtionavustusten määrä sekä arvioitu kustannustason muutos.”

Lakia edeltävä hallituksen esitys toteaa ”Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää kirkon keskus- ja hiippakuntahallinnon asemaa sekä vahvistaa kirkon itsehallintoa.” Esitys ei siis sanallakaan perustele sitä, miksi ortodoksista kirkkoa ylipäänsä tuetaan.

Vuoden 2001 talousarviossa tämä ”piispan palkka” ja eräät pienemmät valtion suoraan maksamat ortodoksien menot olivat noin 1,6 miljoonaa euroa. Summa on kasvanut inflaation myötä: 1,8 miljoonaa vuonna 2006, sitten 2,2 miljoonaa vuonna 2011 ja tälle vuodelle 2,5 miljoonaa. Loppua rahavirralle ei näy.

Muut ortodoksien avustukset

Aiemmin muodollisesti molemmat valtionkirkot saivat osuuden yhteisöveron tuotosta. Käytännössä summasta 99,92% meni evankelis-luterilaiselle kirkolle. Ortodoksien osuus viime vuonna oli noin satatuhatta eli murto-osa edellä mainitusta suorasta tuesta.

Tämä tukimuoto loppui vuonna 2015. Tälle vuodelle toki korotettiin ortodoksisen kirkon suoraa tukea vastaavalla summalla. Mitään perusteluja tällekään ei esitetty.

Suurin tuki valtiolta ortodokseille on tietysti mahdollisuus periä jäsenmaksu verotuksen mukana. Tämän tuen suuruutta on vaikea arvioida, tai ainakaan yliarvioida. Tuskin joka kymmenes maksaisi jäsenmaksun, ellei sitä perittäisi kirkollisverona. Evankelis-luterilainen kirkko korvaa verohallinnolle kirkollisverotuksen kuluja. Ortodoksinen kirkko ei korvaa. Suoraan jäsenmäärien mukaan suhteuttaen korvauksen suuruus tulisi olemaan 200 000 – 250 000 euroa.

Muista tuista esimerkkeinä ovat Ortodoksisten nuorten liiton saama nuorisotuki, noin 50 000 euroa viime vuonna. Kulttuurilehtitukea sai Ortodoksinen opiskelijaliitto tuhat euroa vuonna 2012, mutta sitten tuki loppui kokonaan. Näistä yleisistä tuista kirjoitan myöhemmissä numeroissa.

Jori Mäntysalo