Yhdenvertaisuus on asia, jota puolustetaan ja edistetään perustuslakia myöten Suomessa. Käytännössä se on kuin takavuosien tasa-arvo – ”toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Kun synnymme, on tilanne vielä melko neutraali. Haasteet yhdenvertaisuuden kanssa alkavat päivähoidossa ja jatkuvat kouluissa. Asevelvollisuudessa ollaan jo aika oudossa tilanteessa, jossa toisilla on automaattinen vapautus katsomuksen perusteella. Avioliittoon vihitään toisia viikonloppuisin ja toisia virka-aikaan.
Kuolemassa yhdenvertaisuus on surkeimmillaan. Toiset saavat rahaa valtiolta haudatakseen toiset, mutta omilla ehdoillaan. Niin ja toiset eivät. Toiset vainajat saatellaan sisätiloissa ja toisille pidettäköön saattonsa taivasalla… Uskontokuntia ja niihin kuuluvia ymmärretään valtiovallan ja kuntien taholta paremmin kuin uskonnottomia. Turussa kuulemma muslimivainajat lepäilevät kunnallisella hautuumaalla, mutta muuten sellaisia ei ole perustettu.
Jotta tällaisiin asioihin voisi tulla muutos, uskonnottomat tarvitsevat edunvalvonta- ja ihmisoikeusjärjestön turvakseen: vapaa-ajattelijain yhdistykset ja liiton, aktiiviset ja osallistuvat vaparit. Liittomme ja yhdistyksemme ovatkin olemassa, mutta vain aktiivisuudella voimme vaikuttaa yhteiskunnan tilaan.
Tarkoitan tässä kevään vaaleja. Niin eduskuntavaaleja kuin eurosellaisia. Äänestäkää. Ottakaa selvää, miten ehdokkaanne suhtautuu uskonnottomiin, ja kuinka he toimivat ja ovat toimineet meille tärkeissä asioissa! Toitotan tätä siksi, että nykyinen lahkolaishallitus on mielestäni pelottava. En olisi uskonut, että Suomessa esimerkiksi ministeri on valmis kieltämään naisen oikeuden päättää omasta ruumiistaan. Uudet ministerit halutaan vannomaan ”Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta”.
Iloisempia asioitakin onneksi on. Turun yhdistys otti aktiivisuudesta vaarin ja kutsui marraskuun alussa yhdistyksiä ensimmäiseen Epäpyhäinpäivä-tapahtumaan. Tapahtuma oli menestys. Eri yhdistysten kuulumisia, tapoja toimia sekä kuulumisia vaihdettiin. Oli hienoa kuulla eri puolilla Suomea aktiivisista vapareiden verkostoista. Turku oli avaus! Ensi vuonnakin tapaamme epäpyhäinpäivän merkeissä ja odotan sitä innolla.
Yhdistysten jäsenten yhteiset tapaamiset rikastuttavat toimintakulttuuria, ja tutustuminen toisiinsa luo aktiivisen vapariverkoston. Ei tarvitse tehdä aina kaikkea yksin, eikä kaikkea tarvitse keksiä itse. Kokemuksesta eri järjestöissä olen oppinut, että avun pyytäminen ja saaminen on helpompaa, kun toimijat tuntevat toisensa myös henkilökohtaisesti. Porukalla työ on kevyempää, ja hauskaakin se on.
Liitto panostaa tähän yhteiseen hyvään jo keväällä. Ensi toukokuussa järjestetään yhdistysten ja liiton aktiivien toiminta- ja työseminaari, jossa pääsemme taas yhdessä tekemään ja kehittämään. Tällainen seminaari kokoaa toimijoita nimenomaan kautta maan kokemuksen vaihtoon ja uusiin ideoihin. Ajankohta osuu hyvään saumaan, yhtäältä kevään vaalien jälkeen. Vaaleissa on kuitenkin ihmisiä ehdolla ja tukiryhmissä. Toisaalta hyvissä ajoin ennen syyskautta antamaan syksyn toiminnan valmisteluun eväitä. Myös seuraavan vuoden liittokokous ja liittokokouksen asiat, kuten sääntöuudistuksen käsittely, vievät syksyllä huomiota.
Vuosi lähestyy taas loppuaan. On ollut syyskokousten, tapahtumien ja pikkujoulujen aikaa. Uskontokunnat toitottavat riemusanomaansa monelta suunnalta. Uskonnottomana tervehdin ilolla muutamaa ylimääräistä vapaapäivää perheen ja läheisten kanssa kiireisen syksyn päätteeksi. Vuoden vaihtumista odottelen ilolla, parempaa toivoen.
Hyvää ja rauhallista loppuvuotta kaikille Vapareille, sekä entistä ehompaa uutta vuotta!
Jape Lovén
liittovaltuuston pj