Vuosia olin koulussani se, joka jäi oppilaiden kanssa kouluun, kun muut olivat kirkossa. Luokassa oli aluksi noin 20 oppilasta, mutta myöhemmin lukumäärä kaksinkertaistui. Rehtorin mielestä kouluun jääminen oli rangaistus. Minusta se oli vaihtoehto. Mutta helppoa se ei ollut. Luokassa oli islaminuskoa todistavia, vanhoillislestadiolaisia, mihinkään kirkkoon kuulumattomia ja niin edelleen. Yritä siinä sitten sopivaa ohjelmaa pariksi tunniksi löytää. Tarjosin mehua ja keksejä. Kerran nallekarkkien tapaisia namuja, joista tosi meteli syntyi. Muslimit kuulivat, että liivatteeseen käytetään siasta saatua ainetta. Piirtää sai, ja pelattiin yhdessä. Myöhemmin pelasivat kännyköillään. Muiden opettajien asenne oli hyvin kielteinen. Jopa se, että olin jäänyt ja keksinyt tekemistä näille nuorille, katsottiin olevan rangaistus minulle. Muutama opettaja sääli sitä, etten päässyt kirkkoon katsomaan, kun piirtoheittimelle pappi laittoi tyhjän kalvon ja siinä sitten näkivät Jeesuksen. Historiallisena henkilönä uskon Jeesukseen, mutta ihmetekoihin en usko. Seurakunta piti aamunavauksia joskus. Jos oppilas ei kuulunut evankelisluterilaiseen kirkkoon, hän sai marssia luokasta ulos. Opettaja ei tietenkään saanut ja oli myös vastuussa käytävällä seikkailevista nuorista. Aamunavaukset olivat usein hyvin uskonnollisia: ”Onko Jeesus sinua vastassa …?” Rehtori toki lupasi ottaa käytävältä kaikki ruokasaliin ja pitää siellä niin epämiellyttävän tilaisuuden, etteivät toiste poistu luokasta. Näin eri uskonto- ja uskonnottumuuskuntien nuoria yhdessä. Olisi todella tärkeää, että voisivat keskenään keskustella ja oppia tuntemaan toistenkin arvomaailmaa. Vihjasin suomalaiselle oppilaalleni, joka laittoi jalat pulpetille niin, että näin rikkinäiset ja likaiset sukat: ”Tuo on tosi epäkohteliasta näyttää jalkapohjia. Jos sinusta tulee iso kansainvälinen johtaja, menetät asiakkaista monia.” Ja tähän nuori somaliperheet tytär sanoi: ”Tuo nyt on opetettu meille kotona.”

Opetin biologiaa ja terveystietoa. Monille se oli ”likaista” ja ”sopimatonta” silloin, kun oli kyseessä ”perhekalleuksiin” ja lisääntymiseen liittyvät asiat. Monet uskonnot taistelivat Suomen opetussuunnitelmaa ja oppikirjan sisältöä vastaan.

Kirjoitin tämän, kun asiat pyörivät mielessäni. Tulen itse hyvin ahtaan uskonajatuksen maailmasta Pohjois-Suomesta. Lestadiolaisuus teki meistä kaikista syyllisiä. En tosin tiedä, mihin kaikkeen syyllistyin, mutta ainakin johonkin. Kotini ei ollut lestadiolainen, mutta aate kyllä kyti naapureissa, koulussa, sukulaisissa ja niin edelleen.

Helena Rimali
BG-lehtori, Espoo

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 2/2021.