Kauhajoen kunta maksoi 2500 euron korvauksen lukiolaiselle, koska oli rikkonut yhdenvertaisuutta. Lukiossa oli pidetty virrestä ja papin puheesta koostuva aamunavaus, jolle ei ollut vaihtoehtoista tilaisuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli selvästi lukiolaisen kannalla. Päätös linjaa sitä, mitä pidetään uskonnonharjoituksena, jollaiseen perustuslain mukaan ei saa velvoittaa.
Myös kuuntelu on uskonnonharjoitusta
Perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Mitä on uskonnonharjoitus? Oikeusasiamies totesi jo 20 vuotta sitten, että jos varusmiehet ”sijoitusjärjestelyistään huolimatta edelleen ovat näkö- tai kuuloyhteydessä uskonnonharjoitustilaisuuteen, jää uskonnonvapauden toteutuminen ainoastaan näennäiseksi”, ja 15 vuotta sitten, ettei lukiolaista saa pakottaa joulukirkkoon. Perustuslakivaliokunta ei ole esittänyt näihin kritiikkiä.
Uskonnonharjoitusta ei siis ole vain polvistuminen ehtoollispöytään, virsien laulaminen ja muu aktiivinen toiminta, vaan myös passiivinen paikalla oleminen. Asian pitäisi olla selvä, mutta koulun rehtori yritti väittää muuta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu tyrmäsi väitteen:
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemässä selvityspyynnössä kuvatulla tavalla aamunavaukset ovat koostuneet virrestä tai muusta laulusta sekä papin saarnaa vastaavasta vahvasti uskonnollisesta kertomuksesta. Lisäksi aamunavauksissa on kehotettu opiskelijoita osallistumaan seurakunnan toimintaan. Vaikka aamunavaukset eivät ole sisältäneet rukoilua tai muuta varsinaista uskonnon harjoittamista, niitä on pidettävä selvästi uskonnollisina ja uskontoon sitouttavina tapahtumina.
Uskonnolle tulee olla vaihtoehto
Opetushallituksen vuonna 2018 antama ja 2021 tarkentama ohje on selkeä: Koululaisjumalanpalvelukset ja vastaavat koulussa ovat sallittuja, mutta eivät pakollisia. Jos sellaisia on, niille on oltava vaihtoehtoinen tilaisuus.
Vaihtoehtoisen tilaisuuden tulee olla tarjolla kaikille, sen sisällöstä pitää kertoa etukäteen ja tilaisuuden tulisi olla rinnasteinen esimerkiksi juhlavuudeltaan. Ohjetta rikottiin selvästi, valtuutetun viestin mukaan:
– – Uskonnollisista aamunavauksista ei tiedotettu etukäteen eikä niiden rinnalla järjestetty kaikille sopivaa vaihtoehtoista toimintaa. Joinain kertoina opettaja tarjosi yhteydenottajalle mahdollisuuden poistua aamunavauksen ajaksi luokasta käytävälle. Aamunavaukset kuuluvat kuitenkin myös käytävään.
Euroja korvauksena
Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi ”ehdottaa hyvitystä”, käytännössä anteeksipyyntöä ja raakaa rahaa. Tässä tapauksessa ehdotus oli 2500 euroa. Kunta piti tätä kohtuuttomana tapahtuneeseen suhteutettuna. Valtuutettu pysyi kannassaan ja kunta taipui. Kunnan taloudessa raha ei ole iso, mutta toivottavasti pelkkää huomautusta tehokkaampi muistuttaja vastaisen varalle.
Korvauksia on samalla tavoin annettu ainakin kaksi kertaa aiemminkin. Pari vuotta sitten päiväkoti katsoi, ettei tilaisuus ole uskonnonharjoitusta, vaikka näytellyssä Raamatun kohtauksessa kerrottiin enkelin käskeneen kertomaan kaikille ilouutista Jeesuksen ylösnousemuksesta. Korvauksena vanhemmille maksettiin 1500 euroa. Minusta törkein on tapaus, jossa hätämajoitusta ostettiin uskontokunnalta, joka asetti ehdoksi osallistumisen hartaustilaisuuteen. 4000 euron korvaus meni tuossa tapauksessa varmasti tarpeeseen.
Lopuksi
Negatiivinen uskonnonvapaus on vähän kuin naisten turvakodit: kummallekaan ei pitäisi olla tarvetta.
Jo nykyisellään päivittäiset ruokarukoukset katsotaan liian uskontoon sitouttavaksi. Siis koulussa saa mainostaa Jeesusta jonkin verran, mutta ei liikaa. Laillisuusvalvojat ovat useampaan kertaan todenneet, että parasta olisi luopua kokonaan koulujen jumalanpalveluksista samoin kuin ministeriön, tuomioistuimen ja vastaavien järjestämistä uskonnollisista tilaisuuksista.
Valitettavasti perustuslakivaliokunta on vetänyt tulkintaa taaksepäin ja todennut, ettei pidä uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisina vuotuisia, esimerkiksi juhlapyhien viettoon liittyviä jumalanpalveluksia. Kauhajoen lukiossakin saadaan siis edelleen veisata toisinaan virsiä.
Opetushallituksen ohje selkeästi sanoo, että mitään uskonnollisia tilaisuuksia ei ole pakko järjestää. Tilanne on ollut tämä vuosituhannen vaihteesta, ja nimenomainen ”lupa” jättää kirkkokäynnit väliin on sekin yli viiden vuoden takaa. Kuitenkin ilmeisesti vain Joensuu on toistaiseksi nimenomaisesti linjannut, ettei päiväkodista mennä kirkkoon. Yksinkertaisin ratkaisu eli maallinen koulu kaikille ja hartaudet kouluajan jälkeen niihin haluaville odottaa vielä toteutumistaan.
JORI MÄNTYSALO