Liityin vapaa-ajattelijoihin

TARINAT

Kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin liittynyt Vapaa-ajattelijoihin, kohtasin keväisenä huhtikuun iltana jokaisen introvertin painajaisen, kun istuin huoneessa 20 tuntemattoman ihmisen kanssa ja menossa oli esittäytymiskierros. Kyseessä oli Helsingin seudun vapaa-ajattelijain uusien jäsenten ilta. Toki varsinaisesti uusia jäseniä joukossa oli vain muutamia; suurin osa oli ollut yhdistyksen jäsenenä – enemmän tai vähemmän aktiivisena – jo useamman vuoden ajan.

REETA LAITINEN

Kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin liittynyt Vapaa-ajattelijoihin, kohtasin keväisenä huhtikuun iltana jokaisen introvertin painajaisen, kun istuin huoneessa 20 tuntemattoman ihmisen kanssa ja menossa oli esittäytymiskierros. Kyseessä oli Helsingin seudun vapaa-ajattelijain uusien jäsenten ilta. Toki varsinaisesti uusia jäseniä joukossa oli vain muutamia; suurin osa oli ollut yhdistyksen jäsenenä – enemmän tai vähemmän aktiivisena – jo useamman vuoden ajan.

Esittelykierros kesti tovin jos toisenkin, kun jokainen osallistuja avasi omaa taustaansa uskonnon ja uskonnottomuuden suhteen. Puheen määrä näytti yllättävän myös tilaisuuden ja yhdistyksen puheenjohtajan Esa Ylikosken, joka yritti pariin otteeseen ohjata innostuneita ihmisiä hieman tiivistämään historiikkiaan. Olihan tilavaraus myönnetty vain kahdeksi tunniksi ja siinä ajassa pitäisi ehtiä ruokaillakin. Onneksi kuitenkin aika riitti vilkkaan keskustelun lomassa myös monien ideoiden jakamiseen yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi, ja osallistujista löytyi intoa ilmoittautua toimijoiksikin.

En lopulta ollut vapaa-ajattelijoiden kirjavassa joukossa ollenkaan niin jännittynyt kuin mitä olin viikkoa aiemmin pelännyt, kun päätin ilmoittautua tilaisuuteen. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella jokaisen kokemuksia ja huomata, kuinka eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä joukossa oli. Jotkut olivat olleet uskonnottomia koko ikänsä ja saattoivat olla jo kolmannen polven ateisteja – osa taas oli kasvanut uskonnollisessa perheessä tai yhteisössä.

Moni kertoi tiedostaneensa jo lapsena, etteivät Raamatun kertomukset olleet järkeenkäypiä, ja he olivatkin rinnastaneet ne muihin kuulemiinsa satuihin. Näin muistelen itsekin ajatelleeni, kun kävin uskonnottomana lapsena uskonnontunneilla. Pidin enemmän Odysseuksen seikkailuista. Ne olivat jännittäviä ja mukaansatempaavia kertomuksia, eikä niitä käyty läpi uudelleen ja uudelleen vuosi toisensa jälkeen tai opeteltu sanasta sanaan ulkoa.

”En päässyt ET-opetukseen”

Kun oli minun vuoroni esittäytyä, päätin kertoa siitä, miten en itse päässyt lapsena tai nuorena elämänkatsomustiedon opetukseen, vaikka en edes kuulunut kirkkoon. Aikoinaan ala-asteellani järjestettiin ET-opetusta pienelle ryhmälle, mutta vanhempani olivat päättäneet ilmoittaa minut uskonnonopetukseen, jotta minua ei erotettaisi luokkatovereistani. Ymmärrän tämän päätöksen, enkä ole heille asiasta katkera. Sen sijaan mieltäni kalvaa edelleen, kun yläasteelle siirtyessäni yritin päästä elämänkatsomustiedon opetukseen, ei sitä mahdollisuutta koulussani tarjottu, eikä vaihtoehdoista uskonnonopetukselle edes puhuttu.

Yritin jälleen lukioon päästessäni valita uskonnon sijaan ET-opetuksen, mutta sain kuulla luokanvalvojaltani, että ET-opetusta ei sinä vuonna järjestetä kyseisessä lukiossa ja että jos välttämättä haluan, voin mahdollisesti hakeutua ET-tunneille 15 kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen lukioon. Lopuksi hän lisäsi, että lukion uskonnonopetus on kuitenkin tunnustuksetonta, joten se sopisi myös minulle. Edessäni oli siis jälleen sen saman Raamatun ulkoa opettelemista, mitä olimme käsitelleet jo yhdeksän vuoden ajan ihan ensimmäisestä luokasta alkaen.

Pääkaupunkiseudulla kasvaneille saattaa tulla yllätyksenä, ettei elämänkatsomustiedon opetusta edes järjestetä kaikkialla. Tiedän, etten ole todellakaan ainoa uskonnoton, joka ei ole päässyt ET-opetukseen. Meidän kirkkoon kuulumattomien lisäksi moni vauvaikäisenä evankelis-luterilaiseen kirkkoon liitetty oppilas haluaisi valita koulussa uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon, mutta heille ei suoda sitä mahdollisuutta. Jos ET-opetukseen osallistumisen mahdollisuus avattaisiin myös ev.-lut. kirkkoon kuuluville oppilaille, opetukseen pääsy helpottuisi myös kirkkoon kuulumattomille lapsille ja nuorille parantaen kaikkien oppilaiden oikeuksia.

Liityin Vapaa-ajattelijain liiton jäseneksi osittain siksi, koska yhdistys pyrkii paitsi tuomaan esille myös purkamaan evankelis-luterilaisen kirkon erityisasemaa koulussa ja parantamaan oppilaiden yhdenvertaisuutta. Olisin lapsena ja nuorena kaivannut enemmän tukea sekä ääntä meidän uskonnottomien puolesta erityisesti koulussa, jossa meidät usein sivuutettiin täysin. Asiat paranevat vain, jos joku nostaa epäkohtia esiin ja tekee aktiivisesti töitä niiden poistamiseksi. Haluan omalta osaltani tukea tällaista toimintaa.