TANJA LAINE

 

Vuosien varrella olen saanut seurata netissä keskusteluita siitä, miksi kannattaa kuulua kirkkoon. Monesti teemaksi nousee hautajaiset. Yllättävän useilla tuntuu olevan käsitys, ettei pääse hautaan, mikäli ei ole ev.-lut. kirkon jäsen tai hautaan pääsy olisi jäsenelle huomattavasti edullisempaa.

Itselleni asia tuli ensimmäistä kertaa ajankohtaiseksi, kun vaarini menehtyi vuonna 2023. Vaari oli ateisti ja toikin asiaa varsin vahvasti esiin, etenkin sosiaalisessa mediassa.

Tunnustuksettomien hautajaisten järjestely oli sujuvaa. Ensimmäiseksi yhteys hautaustoimistoon. Pohdimme, pyydämmekö puhujaa Pro-Seremonioista, vai pidämmekö hautajaispuheen itse. Lopulta päädyimme, että pidän itse hautajaispuheen. Sittemmin kävin Pro-Seremoniain puhujakoulutuksenkin.

Laadin puheen, jossa toin esiin vaarin elämää. Ajattelin, mistä vaari olisi toivonut hänet muistettavan. Omaisten ja vaarin luonne huomioiden osui puheeseen ripaus huumoriakin. Löysin vaarin Facebook-sivuilta julkaisun ”kuollessa pitää olla niin paljon velkaa, että omaiset on aidosti surullisia”. Ja olimmehan me, tästä ja monesta muustakin syystä.

Vaari oli helsinkiläinen, joten aloimme etsiä hautajaisille tunnustuksetonta paikkaa. Pro-Seremoniain asiakaspalvelusta tiedettiin heti suositella Hietaniemen tunnustuksetonta krematoriokappelia. Erittäin kaunis tila vastasi vaarin ja perheemme toiveita.

Mahdollisuutena oli haudata vaari tunnustuksettomalle hauta-alueelle, mutta päädyimme tuhkaukseen. Tuhkat siroteltiin myöhemmin Vapaa-ajattelijain hautausmaalle Satakuntaan Lepomäkeen.

Tapahtuma toi mieleeni vahvasti monet some-keskustelut, joissa useilla ihmisillä oli ollut kai väärä käsitys kirkon merkityksestä – tai tiedon puute uskonnottomien hautajaisten järjestämisestä ja tuhkan sijoittamispaikkavaihtoehdoista. Saimme kauniit hautajaiset ilman pappia ja kirkkoa.

Toivon, että tunnustuksettomat hautajaiset itselleen haluavat ihmiset yhä useammin toisivat julki toiveensa ja kirjoittaisivat hautaustahtonsa.

Olen osallistunut hautajaisiin, jossa vainaja oli katsomuksensa julkisesti esille tuonut ateisti. Hänet haudattiin kristillisin menoin. Hautajaisissa surraan, muistellaan vainajaa ja mielestäni tulisi myös kunnioittaa vainajan tahtoa.

Järjestetäänkö hautajaisia kristillisin menoin ”perinteen nimissä” tietämättömyyttään tai varttuneempaa saattoväkeä ajatellen? Hautaustoimilaki kuitenkin velvoittaa kunnioittamaan vainajan katsomusta ja toiveita.

Toivottavasti voisimme tulevaisuudessa muistaa vainajia ja heidän elettyä elämäänsä aina myös heidän vakaumustaan kunnioittaen, vaatipa se sosiaalista rohkeutta tai ei.

Entä Satakunnassa? Lähdin tutkimaan uskonnottomien hautajaisten järjestämisen tilannetta. Soittelin läheisille hautaustoimistoille, jotka aidosti yllättyivät kysymyksistäni hautajaisten saattotilaisuuden tunnustuksettomista tiloista. Joku osasi ehdotella Porin seurakuntien Käppärän hautausmaan pientä kappelia, ei muuta, eikä niitä taida tosiaan olla.

Kävin Käppärän pienessä kappelissa ja olin järkyttynyt. Huoneessa oli sotkuista, tyhjiä kukkaruukkuja, siivousvälineitä sekä kirkon symboliikkaa sekaisin. Tilassa alkoi pian vakaumukseton saattotilaisuus, eli tila oli ”valmisteltu”. Ei muuta kuin hihat ylös ja siivoamaan paikkaa. Seurakunnan krematorion kappelin isoa puolta ei vuokrata uskonnottomiin hautajaisiin.

Vapaa-ajattelijain liiton edellinen puheenjohtaja Jape Lovén on allekirjoittanut jo pari vuotta sitten tehdyn liiton esityksen ”Tunnustuksettomia hautajaistiloja hyvinvointialueille”. Lukemisen arvoinen, suosittelen. Myös hyvinvointialueiden johdossa ja edustuksellisissa toimielimissä.

Arvoisat vapaa-ajattelijat ja muut uskonnottomat, järjestetään vainajan näköiset ja toiveiden mukaiset hautajaiset sekä tuhkan sijoittaminen – joko hautausmaalle tai hautausmaiden ulkopuolelle luontoon. Vaikka vainaja ei olisikaan kirjoittanut toiveitaan paperille, eikä enää tuo toiveitaan esille, meidän jälkeenjäävien tehtävä on kuitenkin järjestää hänelle hautajaiset. Toivon rohkeutta ja avarakatseisuutta läheisille toteuttaa vainajan katsomusta kunnioittavat uskonnottomat hautajaiset. – It seems impossible until it’s done.

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 4/2024.