ESA YLIKOSKI
Turun taidemuseossa ihastuin hienoihin valokuviin ja myös tietoon suomalaisista luonnonmetsistä. Valokuvaajien Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon näyttely Pohjoistuulen metsä kertoo pohjoisesta havumetsästämme, joka ylläpitää monimuotoista elämää ja on kymmenientuhansien eliöiden koti. Kannattaa käydä läheltä ja kaukaa. Kuvat puhuvat enemmän kuin satatuhatta sanaa.
Näyttelyä taustoittaa valokuvataiteellinen tietokirja Pohjoistuulen metsä (Hiilinielu, 2023), joka perustuu Kovalaisen ja Sepon monivuotiseen kuvaustyöhön luonnonmetsissä, tieteellisiin julkaisuihin, raportteihin, kaunokirjallisiin metsäkuvauksiin, vuoropuheluun tutkijoiden ja aktivistien kanssa sekä eri foorumeilla käytävään metsäkeskusteluun. Julkaisu oli ehdolla vuoden 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.
Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämällä oli tarjolla Lou Salomé, helmikuussa Turun ensi-iltansa saanut Aina Bergrothin näytelmä. Se kertoo nimihenkilön elämänvaiheista, opiskelusta, oman identiteetin haltuunotosta ja ajattelusta ennen ammatillista uraa. Lou Salomé (1861-1937) oli aikanaan tunnettu runoilija, filosofi ja uraauurtava psykoanalyytikko, joka eli piittaamatta naiselle varatusta kulttuurisesta roolista.
Hän oli Friedrich Nietzschen ja runoilija Rainer Maria Rilken rakastettu sekä Sigmund Freudin häikäissyt kollega. Lou Salomén näkemys erotiikasta ja seksuaalisuudesta kokonaisvaltaisen onnen lähteenä uhmasi silloisten sovinnaisuuksien rajoja. Näytelmä protestoi Salomén unohtamista oppihistorioiden miesvaltaisessa kaanonissa. Ensiesitys unohdetusta anarkistista oli Kom-teatterissa vuonna 2021.
Taiteellisesta työryhmästä voisi mainita kaikki, mutta ohjaaja Liisa Mustosen lisäksi erityisesti noteerasin videosuunnittelija Sanna Malkavaaran osuuden. Pääroolissa kasvoi Linda Hämäläinen hyvin. Muut näyttelijät muuntuivat useiksi eri henkilöhahmoiksi. Kaikkiaan ehkä vähän rauhallisempi ja filosofisempi tahtikin olisi riittänyt.