Yhteiskunnan maallistuminen muuttaa tapakulttuuriamme. Elämän käännekohtia vietetään yhä useammin ilman kirkollisia toimituksia. Avoliitot, nimiäiset, siviilivihkimiset, uusperheet, exät ja nyxät, koulun elämänkatsomustiedot ja vaihtoehtotilaisuudet, nuoren Protu-leirit ja alokkaan sotilasvakuutukset ovat nykypäivää. Myös siviilihautajaiset yleistyvät hiljaa perässä.

Tässä kaikessa on niin opettelua nuorille kuin totuttautumista seniorikansalaisille kenties niin oman suvun kuin ystävienkin piirissä, perhejuhlissa ja laajemmin. Enää ei ole kohteliasta ihmetellä vauvan nimiäisissä, missä pappi viipyy. Maallistumisen kasvu ilmeisesti jatkuu Suomessa samoin kuin muissa Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa.

Evakelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on pudonnut alle 2/3 määräenemmistön, kun se oli vuodenvaihteessa 66,5 prosenttia. Helsingissä kirkon jäseniä on enää alle 49 prosenttia väestöstä. Tapakulttuuri uudistuu omaa tahtiakin, mutta toisaalta sitä voidaan ja on syytä tukea hyvillä palveluilla.

Elämän käännekohtia uskonnottomasti

Avoliitot ovat hyvin yleisiä, ja seurustelukumppani tuodaan usein näytille perhejuhliin ennen kuin on muutettu yhteen. Tupaantuliaiset voivat olla sukulaisille ja kaveripiirille erikseen. Monessa perheessä esikoinen on syntynyt jo avoliiton aikana. Toisissa perheissä lasten hankkiminen viipyy viipymistään – joko omasta tahdosta tai tahtomatta.

Vauvan nimiäiset voidaan pitää kotona tai isommassa tilassa. Siviiliseremoniaan voi hankkia myös juhlapuhujan, mutta yleisimmin puhujia riittää perhepiiristä. Monet kuitenkin tilaavat Pro-Seremonioista ainakin kivoja todistuksia siviilikummeille ja isovanhemmille annettavaksi.

Avioliittojakin solmitaan, ja tilastojen mukaan siviilivihkimisten osuus niistä on jo liki 60 prosenttia. Siviilivihkijän saa myös virka-ajan ja -paikan ulkopuolelle, omanlaisen hääjuhlan yhteyteen. Useimmiten vihkiminen hoidetaan virastossa etukäteen, vaikka varsinainen hääjuhla olisi kuinka komia kotona, työväentalolla, kartanossa tai vaikka rannalla.

Yhä useammat päiväkotilapsen perheet valitsevat ei-uskonnollisen vaihtoehdon, jos vanhempien eteen asetetaan valinta, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin vai uskonnollisesti sitouttamattomaan ohjelmaan. Sama tilanne on esiopetuksessa ja peruskoulussa. ”Pikkukirkko” ja ”koululaisjumalanpalvelus” eivät ole pakollisia. Niiden tyrkyttäminen kuitenkin rikkoo varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelman säätämää uskonnollista ja katsomuksellista sitouttamattomuutta.

Opetushallituksen ohjeissa todetaan, että varhaiskasvatuksen/perusopetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, että toimikauden/lukuvuoden ohjelmaan ei sisällytetä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Koronarajoitusten vuoksi tämä on paljolti toteutunutkin.

Mikäli tuohon ratkaisuun tartutaan päiväkodeissa ja kouluissa, henkilöstön ei tarvitse järjestää ja valvoa kahta rinnakkaista ohjelmaa eikä huoltajien tarvitse tehdä valintaa, jonka osa kokee arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta kiusallisena.

Peruskoulussa uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden ensisijainen katsomusaine on elämänkatsomustieto (ET) eikä uskonto. Osa uskonnottomista vanhemmista on kokenut elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt eka luokalla niin haasteellisena, että ET:n sijaan katsomusaineeksi on otettu uskonto. ET:ssä on nyt noin 10 prosenttia oppilaista, Helsingissä 25 prosenttia. Uskonnosta voi kuitenkin vaihtaa ET-opetukseen peruskoulun aikana, jos on siihen oikeutettu.

Elämänkatsomustiedon avaamista kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi uskonnon rinnalla eli kirkon jäsenten ET-kiellon poistamista on vaadittu monelta taholta. Edes lukiolainen ei voi suorittaa opinnoissaan ET:n pakollisia kursseja, jos on kirkon jäsen. Peruskoulun ja lukion todistuksesta ei tätä nykyä ilmene, onko suorittanut uskonnon tai elämänkatsomustiedon opinnot.

Nuorille on katsomuksellisesti tunnustukseton Protu-leiri eli Prometheus-leiri vaihtoehtona kirkon rippileirille. Siihen osallistuu vuosittain noin 1 000 nuorta.

Erilaisilla järjestöillä on myös muita uskonnollisesti sitoutumattomia leirejä eri ikäisille lapsille ja nuorille, ja ne soveltuvat myös 15-vuotiaille.

Osa uskontokuntiin kuulumattomista nuorista ei osallistu millekään leirille, mutta silti vanhemmat ja isovanhemmat voivat juhlistaa nuoren ”aikuistumista”, tavanomaista paremmilla lahjoilla. Myös nuoren ikioma matka yhdessä isovanhempien kanssa voi olla erityinen kokemus, olipa varsinainen synttäripäivä sitten alku- tai loppuvuodesta.

Varusmiespalveluksessa nuori joutuu jo alokkaana päättämään, osallistuuko kirkolliseen ohjelmaan vai sille vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Alokaskauden lopussa annetaan joko uskonnollisesti sitoutumaton sotilasvakuutus ”kunniani ja omantuntoni kautta” tai uskonnollisesti julistuksellinen sotilasvala ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän edessä”. Isovanhempien, setien, enojen ja tätien on hyvä muistaa, että uskonnoton sotilasvakuutus on myös perinteikäs eikä mitenkään sotilasvalaa huonompi.

Siviilihautajaiset monimuotoistuvat

Siviilihautajaisten yleistyminen on osa hautauskulttuurin monimuotoistumista. Siviilihautajaisten saattotilaisuus ei päällisin puolin eroa yleensä kovin paljoa kirkollisesta siunaustilaisuudesta paitsi, että papin tilalla on uskonnoton hautapuhuja. Puhujia kysytään esimerkiksi siviilijärjestöjen palvelukeskuksesta Pro-Seremonioista.

Hautajaisiin kuuluvat yleisesti jäähyväis-/saattotilaisuus, jossa vainaja on arkussa, ja sen jälkeen muistotilaisuus, joka perinteisesti on samana päivänä tai pian jäähyväis- tai saattotilaisuuden jälkeen. Tästä perinteisestä kaavasta saatetaan poiketa, mikäli hautausmaan kappelia ei saa käyttää siviilihautajaisiin tai sitä ei haluta käyttää.

Hautaustoimilaki säätää yleisen hautaustoimen seurakuntien hautausmaiden hoitoon. Siihen myönnetään rahoitusta valtion budjetista. Kun laki ei säädä hautausmaiden tai krematorioiden kappeleista, tilanne niiden osalta on Suomessa kaksinainen. Monien seurakuntien hautausmaiden kappeleita voidaan käyttää siviilihautajaistilaisuuksiin, mutta yhtä monien seurakuntien kappeleissa sitä ei sallita.

Mikäli kappelia ei ole voitu käyttää, lähiomaiset ovat saattaneet hyvästellä vainajan esimerkiksi sairaalan hiljentymishuoneessa, ja vasta muistotilaisuudessa ja mahdollisesti sitä edeltävässä uurnanlaskutilaisuudessa on enemmän hautajaisväkeä.

Arkkuhautauksissa saattotilaisuus puheineen ja lauluineen voidaan pitää haudalla. Kun vainaja tuhkataan, voidaan hautajaistilaisuus, jossa vainaja on arkussa, pitää myös hautausmaan ja sen kappelin ulkopuolella.

Kirkon hautausmaiden ulkopuoliset tilaisuudet yleistynevät lähitulevaisuudessa, kun uusia, kokonaan uskonnottomia tiloja siviilihautajaisten saattotilaisuuteen on alettu hankkia. Esimerkiksi uusi hautaustoimisto MemorDesign on tehnyt sopimuksia uusien hautajaistilojen tarjoajien kanssa pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa.

Varsinkin kaupungeissa tuhkausten osuus on kasvanut. Tuhka voidaan sirotella myös hautausmaiden ulkopuolella maa- tai vesialueen omistajan luvalla. Merikaupunki Kotkassa jo yli 10 prosenttia vainajista päätyy tuhkana mereen.

Joskus uskonnottoman vainajan omaiset saattavat pyytää pappia pitämään siunaustilaisuuden kappelissa. Hautaustoimilaki kuitenkin velvoittaa toimittamaan hautauksen vainajan vakaumusta kunnioittaen, joten pappi ei voi suorittaa siunausta vain sen takia, että se olisi joistakin omaisista kätevää.

Hautaustoimistoista, Pro-Seremonioilta sekä Vapaa-ajattelijain liiton yhdistyksiltä ja Humanistiliitolta voi saada neuvoja siviilihautajaisten käytännön järjestelyihin. Helsingissä on Hietaniemen tunnustukseton krematorion kappeli, jota käytetään myös espoolaisten ja vantaalaisten vainajien hautajaistilaisuuksiin ennen tuhkausta.

Maallistuminen ilmenee ennen muuta kantasuomalaisessa väestössä. Samaan aikaan tapahtuu monikulttuuristumista; islaminuskoisten määrä on lisääntynyt. Kuitenkin huomattava osa maahanmuuttajistakin on maallistuneita, ei-uskonnollisia, joten uskontoa tai katsomusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Tarvitaan ja on syytä jakaa tietoa uskonnonvapaudesta, maallisesta suomalaisesta tapakulttuurista ja esimerkiksi elämänkatsomustiedosta islamin uskonnon vaihtoehtona.

Esa Ylikoski
FM, yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsen
Tietoisku

Siviilihautajaisten jäähyväis-/saattotilaisuuksia voidaan pitää esimerkiksi Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen, Nurmijärven, Sipoon, Hyvinkään, Riihimäen, Tampereen ja Turun seurakuntien hautausmaiden kappeleissa.

Sen sijaan siviilihautajaistilaisuuksia ei saa pitää esimerkiksi Espoo, Keravan, Järvenpään, Tuusulan, Lahden, Lappeenrannan, Jyväskylän ja Porin seurakuntien hautausmaiden kappeleissa.