Olemme sekulaarihumanisteja. Molemmat termit voidaan ymmärtää monella tavalla. Sekulaari tässä tarkoittaa maallista, millä erotumme vaikkapa kristillisestä humanismista tai humanistisista tieteistä. Meille humanismi on maailman-/elämänkatsomus.

Valistuksesta alkanutta empiiriseen tieteeseen liittynyttä nousua voidaan pitää sekulaarihumanismin alkuna. Silloinen käsite ”kaikki ihmiset” on orjayhteiskunnasta laajentunut; nyt tavoitellaan kaikkien ihmisten tasa-arvoa intersektionaalisesti. Monet ihmiset ovat sekulaarihumanisteja, vaikka eivät sitä varsinaisesti tiedosta. Meille aktiiveille ajatus on osa identiteettiämme.

Humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet ovat meille ajattelun pohjana, sillä ihmisoikeudet, rauha ja kestävä kehitys ovat tärkeitä. Siksi näistä tieteenaloista on eniten puhetta seminaareissamme. Luonnontieteet ovat myös kiinnostavia, sillä ymmärrämme ihmisen osaksi luontoa ja maailmankaikkeutta.

Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen ovat tuoneet luonnontieteet osaksi ihmisoikeuksia. Luontoa on autettava selviytymään. Resurssien tasaisempi jakautuminen ihmisten kesken on rauhaa rakentava tekijä. Näin ongelmat ja mahdollisuudet liittyvät toisiinsa. Tietoa on käytettävä rakentavasti.

Emme ole tieteellinen järjestö, mutta olemme uteliaita ja seuraamme uutta tieteellistä tietoa. Siihen pohjaava vapaa ja avoin keskustelu on yhteiskunnan kehittämisen perusta. Kansalaisyhteiskunta on demokratian toiminnan kannalta keskeinen. Vapaassa toiminnassa kasvaa kansalaisuus sellaiseksi, että se ei ole vain juridista, vaan myös Tällaisia me olemme sosiaalista ja kulttuurillista. Siksi seminaarit, missä tapaamme toisiamme, ovat toimintamme kannalta keskeisiä.

Oikea tieto oikeaan aikaan vaikuttaa keskeisesti ihmisen mahdollisuuteen ottaa kantaa asioihin. Joudumme monessa asiassa luottamaan asiantuntijoihin. Tosiasiat eivät ole mielipide – kysymyksiä, viime vuosina on tullut ”kilpailevia totuuksia” huolestuttavasti. Sosiaalinen media on hyvä palvelija, mutta se antaa myös mahdollisuuden haastaa yhteisten asioiden agendaa ja muokata käytettyä kieltä. Siksi medialukutaitoa ei voi liikaa painottaa.

Humanistien etiikka ei perustu mihinkään uskontoon. Kulttuurievoluution kuluessa ovat ihmiset oppineet ymmärtämään, miten pitäisi elää, että tulisimme toimeen tällä pallolla. Moraalikoodit ovat kehittyneet yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa paitsi itselleen, myös muille.

Hyve-etiikka on usein korostunut humanistisessa ajattelussa. Etiikan kultainen sääntö yhdistää meitä myös uskontojen käytännön etiikan parhaisiin puoliin. Tämä antaa mahdollisuuden yhteistyöhön ”maallisissa” asioissa.

Meille negatiivinen uskonnonvapaus on tärkeä. Suomessa on perustuslain mukaan oikeus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Kun ajattelee koko maailmaa, olemme etuoikeutettuja. Olemme Kansainvälisen humanistiliiton jäsenjärjestö ja sen kautta olemme joutuneet suruksemme seuraamaan, miten monessa maailman maassa uskonnottomia vainotaan. Ihmiset joutuvat vankilaan, maanpakoon tai pelkäämään henkensä puolesta. Tämä ei sulje pois sitä, että diktatuureissa ja autoritaarisesti hallituissa maissa ihmisiä vainotaan myös monesta muusta syystä.

Sekularismi tarkoittaa myös sitä, että erilaiset katsomukset ja uskonnot voivat elää rinnan yhteiskunnassa. Emme kiistä positiivisen uskonnonvapauden oikeutusta, mutta Humanistiliitto pitää tärkeänä julkisen vallan instituutioiden katsomuksellista sitoutumattomuutta. Siksi vaadimme valtion ja kirkon eroa, sillä olemme tasavertaisia kansalaisia. Suhteet ovat puheenjohtajan palsta vähitellen etääntyneet, mutta edelleen voidaan katsoa Suomessa olevan valtionkirkko sen erityisaseman vuoksi.

Uskonnottomien ja muiden uskontojen harjoittajien pitäisi kansalaisina olla tasavertaisia virallisten kirkkojen jäsenten kanssa. Tätä tasavertaisuutta ajatellen tuntuu todella oudolta, että luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Tiukassa on Suomessa eriarvoisuuden suojelu.

Valtion kirkkoon kuuluu nyt 62,2 % väestöstä, ja kolmannes ihmisistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Yhteiskunnassa olisi hyvä huomata tämä kehitys. Haluamme olla yhdenvertaisia kansalaisina myös, kun valtio ja kunnat järjestävät tilaisuuksia.

Vain 40 % ihmisistä uskoo kirkon opettamaan tai johonkin muunlaiseen jumalaan. Kun tätä peilaa kirkon jäsenmäärään, huomaa, että moni kuuluu kirkkoon, vaikka ei usko; on siis jonkinlainen kulttuurikristitty. Valitettavasti tällaista kulttuuria ei ole syntynyt uskonnottomien keskuudessa. Ilmapiirissä on kuitenkin sen verran kulttuuritaistelun luonnetta, että uskonnottomien oikeuksia on puolustettava.

Liity siis Suomen Humanistiliittoon. Meistä löydät tietoa netistä: humanistiliitto.fi, Facebookista ja Instagramista nimellä, ja nyt myös Mastodonissa. Netin kautta on helppoa ilmoittautua jäseneksi. Jäsenmaksukin on pieni, 40 € vuodessa, vähävaraisille 20.

Kirjoittaja on Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.