Väestötietojen perusteella on selvää, että ev.-lut. kirkkoon ja muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien vainajien hautaukset lisääntyvät lähivuosina. Tältä pohjalta myös uskonnottomien hautajaisten eli siviilihautajaisten osuus kaikista hautauksista kasvaa vähintäänkin samaa tahtia.

Siviilihautajaisten osuuden kasvu nykytilanteesta voi myös olennaisesti nopeutua, kun uskonnottomiin hautajaisiin liittyvän palveluketjun palveluja saadaan kehitettyä. Parannuksen paikkoja ovat kirjallisen hautaustahdon käyttö (ks. siviilihautajaiset.fi), lähiomaisten tiedot ja asenteet, hautaustoimistojen palvelut sekä siviiliseremonioiden puhuja- ja tilapalvelut.

Vielä viime vuonna ev.-lut. seurakuntien hautausmaille haudatuista vainajista, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, peräti 68 % haudattiin kirkollisin menoin. Näitä vainajia oli 9628, joista vain 3137 vainajan hautauksessa ei ollut ev.-lut. papin siunausseremoniaa.

Lisäksi kirkon hautausmaiden ulkopuolelle haudattiin 9 % vainajista, yleensä tuhkauksen jälkeen. Heistä osa siunattiin ennen tuhkausta, mutta siitä minulla ole tarkempaa tietoa.

Hautaustoimilain mukaan ”vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia”. Miten vainajan katsomuksen kunnioittaminen toteutuu? Miten tulkitaan hautaustoimilakia?

Miksi osa vainajista, joille kaikesta päätellen olisi lain mukaan tullut toimittaa uskonnoton hautaus, kuitenkin haudataan kirkollisesti? Siihen vaikuttanee kulttuurisia, rakenteellisia ja yksilöpsykologisia syitä. Niille antaa tilaa kirjallisen hautaustahdon puuttuminen.

Kuolemantapauksen jälkeen surun keskellä kuormittavassa ja raskaassa tilanteessa lähiomaisten pitää aloittaa hautajaisjärjestelyt nopeasti, yleensä hautaustoimistossa. Silloin saatetaan välttää kenties ylimääräiseksi ja rasittavaksi koettuja järjestelyjä ja hakea mahdollisimman helppoja ratkaisuja. Myös hautaustoimistolla voi olla sama pyrkimys vaivattomaan, tavanomaiseen, kaavamaiseen, perinteiseen, siis kirkolliseen menoon.

On ilmeistä, että uskontokuntaan kuulumattoman vainajan omaisille erilaisia vaihtoehtoja esitellessä saatetaan varsin helposti suosia siunausta. Sitenhän ratkeaa sekä puhuja- ja että tilakysymys; puhuja maksutta, kappeli maksullisena.

Olen kuullut eräältä hautaustoimistolta myös tulkinnan, että jos vainaja ei ole ollut selvästi kirkonvastainen, papin siunaus on ihan ok. Tämä tulkinta ei todellakaan ole ok. Myös kirkon tutkija Leena Sorsa on nostanut esiin tulkinnan, että ”kuulumisellaan tai kuulumattomuudellaan johonkin uskonnolliseen yhteisöön ihmisen on katsottava valinneen sen perinteen mukaisen hautaustoimituksen” (Sorsa 2023).

Kun tätä ei nyt noudateta ja kun ajatuksiltaan uskonnottomia vainajia on myös kirkon jäseninä, heidän hautajaisistaan ei ole lain mukaan velvoitetta tehdä siunaustilaisuutta. Tällöin pappi voi yksin käydä kylmiön hiljaisuudessa siunaamassa vainajan.

Jos omaiset ovat erimielisiä, siunaamisvaihtoehdon ei tarvitse voittaa. Päätöksenteon fokuksessa on lain mukaan vainajan katsomus, eivät esimerkiksi saattoväen oletetut normiodotukset.

Kuitenkin omaisille saatetaan kertoa, kuten minullekin tapahtui hautajaisia järjestäessäni, ikään kuin valintaa helpottamaan, että pappi voi hoitaa toimituksen ns. lyhyemmän kaava mukaan, vaikka kirkkokäsikirjan lyhyempi kaava ei ole uskonnollisuuden asteeltaan yhtään vähemmän uskonnollinen kuin pidempi kaava.

Jos hautaustoimistossa omaiset päätyvät keskustelujen jälkeen siunausvaihtoehtoon, siunauspyyntö papille voi välittyä hautaustoimiston kautta. Lähiomaiset ovat suoraan papin kanssa tekemisissä vasta siinä vaiheessa, kun pappi haastattelee omaisia puhettaan varten. Silloin on ehkä myöhäistä katua, ja vielä vähemmän hautajaisten jälkeen. Välillä kuulee puheita, että ”se ei mennyt nyt ihan oikein”.

Siviilihautajaisten uskonnottoman saattotilaisuuden eli jäähyväistilaisuuden järjestämiseen liittyy tavanomaisiin kirkollisiin hautajaisiin verrattuna kaksi käytännöllistä haastetta. Ne kohdistuvat sekä lähiomaisiin että hautaustoimistoon. Saattotilaisuuden eli hyvästijättötilaisuuden järjestämisen haasteina ovat:

■ uskonnottoman hautajaispuhujan hankkiminen ja
■ tilaisuuden pitopaikan löytäminen ja vuokraaminen.

Näihin haasteisiin voi saada maksutonta neuvontaa uskonnottomien Pro-Seremoniat-palvelukeskukselta. Myös vapaa-ajattelijain yhdistysten ja liiton toimihenkilöiltä voi saada neuvoja.

Useimmiten siviilihautajaisiin kaivattaisiin palveluhenkisen hautaustoimiston apua hakemaan ratkaisuja, jotka mahdollisesti poikkeavat totutuimmasta kaavasta. Toisaalta hautajaisten jälkimmäisen osan, muistotilaisuuden järjestämisessä ei ole juurikaan eroa kirkollisen ja siviilitilaisuuden välillä.

Laadukkaita, valmentautuneita, usein kokeneita puhujia siviilihautajaisiin tarjoaa siviilijärjestöjen palvelukeskus Pro-Seremoniat. Sen palveluja on varmimmin eteläisen ja keskisen Suomen alueilla. Pohjois-Suomessa eräillä vapaa-ajattelijayhdistyksillä on myös hautapuhujia. Valitettavasti ihan kaikilla alueilla ei Pro-Seremoniain ja yhdistysten puhujia ole vielä ihan lähellä tarjolla. Toivottavasti uusia puhujia on tulossa marraskuussa pidetyn puhujakoulutuksenkin pohjalta.

Pro-Seremonioiden puhujapalvelut eivät ole ilmaisia, neuvontaa lukuun ottamatta. Hieman yli 300 euron palkkio ei ole kohtuuton, kun puhuja haastattelee vainajan omaisia, laatii ja pitää puheen ja tarvittaessa ohjaa myös koko seremoniaa. Musiikin saa myös äänitteistä, mutta soittajiakin on tarjolla. Palkkion lisäksi voi tulla matkakuluja.

Puhujakulut eivät ole likikään suurin siviilihautajaisten menoero. Ja onhan uskonnoton vainaja välttänyt kirkollisverot vuosien, ehkä vuosikymmenten ajan.

Ei-kirkollisia hautauksia on tulossa vuosittain tuhansia. Tällä hetkellä Pro-Seremonioiden kapasiteetti riittää ennemmin joihinkin satoihin puheisiin kuin tuhansiin puheisiin. Tässä asiassa onkin nyt niin sanottu markkinarako. Voi olla tilaa ja tarvetta myös uusille uskonnottomien puhujapalvelujen tuottajille.

En rupea ennustajaksi, mutta arvelen, että ennen pitkää uskonnottomien puhujapalvelujen tarjonnassa tulee monipuolistumista, kilpailua. Kaipa joillakin hautaustoimistoillakin voisi olla tarjota omia ei-uskonnollisia hautajaispuhujia.

Toinen iso haaste siviilihautajaisissa on saattotilaisuuden paikka. Asiaan voi liittyä ev.-lut. seurakuntien toiminta, onhan ns. yleinen hautaustoimi niiden hoidossa. Kyse on hautausmaiden ja krematorioiden kappeleista.

Monet siviilihautajaisten järjestäjistä ovat kiinnostuneet vuokraamaan hautausmaan kappelin. Näin lähinnä logistisista eli arkun kuljetukseen liittyvistä syistä, olipa kysymys arkkuhautauksesta saattotilaisuuden jälkeen taikka arkun jättämisestä tuhkaukseen tilaisuuden jälkeen.

Osa seurakunnista vuokraa kappeliaan siviilihautajaisten saattotilaisuuteen. Näin esimerkiksi Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymä. Toki hyvään, yli 550 euron hintaan.

Seurakuntien ehtona kuitenkin on, että mitään uskonnollista symboliikkaa ei kappelissa saa peittää tilaisuuden ajaksi. Niinpä esim. Malmin kappelin metrin korkuinen krusifiksi on aina uskonnottomissa saattotilaisuuksissa läsnä. Urkuja voi käyttää, mutta urkuriksi pitää pyytää joku muu soittaja kuin kyseisen kappelin oma urkuri.

Kaikki uskonnottomat eivät toivo hautajaisiansa pidettävän kirkollisessa kappelissa, vaikka sellainen olisi tarjolla.

Jos toiveena on lisäksi esimerkiksi tuhkan sirottelu hautausmaan ulkopuolelle taikka lasku vesiuurnassa mereen, kirkon palveluja ei tarvitse käyttää muutoin kuin tuhkauksen yhteydessä, ja Helsingin seudulla ei välttämättä silloinkaan, koska on Hietaniemen tunnustukseton krematorio ja kappeli.

Ongelmaksi kuitenkin tällöin tulee sopivan tilan löytäminen saattotilaisuuteen.

Sama ongelma on väistämättä edessä niissä kunnissa, joissa seurakunta uskonopillisista syistä ei ollenkaan vuokraa hautausmaansa tai krematorion kappelia uskonnottomiin saattotilaisuuksiin. Pääkaupunkiseudulla tällaisia kuntia ovat Espoo, Järvenpää, Kerava ja Tuusula. Muualla tällainen tilanne on esimerkiksi Lahdessa, Porissa ja Jyväskylässä.

Miten tästä tilanteesta on selvitty? Miten nyt selvitään? Miten hautaustoimistojen palvelu tällöin toimii?

Yksi ”ratkaisu”, joka siis ei ole oikea ratkaisu, on toistaiseksi monille ollut päätyminen papin siunauksen pyytämiseen. Pappi on ollut tarjolla maksutta ja kappelin saanut vuokrattua, toki hyvään ei-jäsenten hintaan.

Seuraavassa toteuttamisvaihtoehtoja uskonnottomaan hautaukseen:

Perinteinen selviytymiskeino on ollut arkkuhautaus siten, että uskonnoton saattotilaisuus on pidetty haudalla ja välittömästi sen jälkeen on muistotilaisuus, jonne ainakin pääosa saattoväestä kutsutaan. Haudalla voi olla laulua ja myös perinteinen hautajaispuhe. Toki kovan pakkasen tai sateen sattuessa tilaisuuden kulkua on jouduttu säätämään. Syrjinnän vuoksi sisätiloissa pidettävä saattotilaisuus on siis jäänyt pois.

Toinen, monille uusi, luultavasti laajeneva ratkaisu on etsiä joku neutraali, monikäyttöinen tila uskonnottomalle saattotilaisuudelle, jossa arkku on paikalla saattoväen hyvästijättöjä varten. Esimerkiksi Lahdessa on, tosin vasta aivan viime aikoina, hankittu vuokrattavia tiloja muun muassa Hennalan upseerikerholta ja Mukkulan kartanosta. Myös Jyväskylässä uusia hautajaistiloja tarjoavat Jyväskylän Setlementti ry, Vaajakosken urheilutalo ja Palokan pelimannitalo. Tällaisia tiloja tarvitaan lisää kautta maan, ja myös vapaa-ajattelijat voivat olla niiden hankinnassa aktiivisia yhteistoiminnassa hautaustoimistojen kanssa.

Kolmas, mukautunut ratkaisu on ollut perinteisen hautajaiskaavan ulkopuolelle meno esimerkiksi niin, että vain lähimmät omaiset hyvästelevät vainajan ruumiin ennen tuhkausta. Laajemmat sosiaaliset hautajaiset pidetään vasta tuhkauksen jälkeen. Ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi uurnan lasku hautaan ja muistotilaisuus heti sen jälkeen tai myöhemmin. Uurnan hautaus voidaan tehdä myös muistotilaisuuden jälkeen.

Myös kun vainajan tuhka on tarkoitus sirotella tai laskea veteen, laajemmat sosiaaliset hautajaiset voidaan pitää muistotilaisuuden yhteydessä. Tuhkan kätkeminen voidaan tehdä muistotilaisuuden ajankohdasta riippumatta vuoden kuluessa tuhkan noutamisesta.

Muistotilaisuuksia pidetään usein myös sen jälkeen, kun tuhka on laskettu vesiuurnassa veteen. Tarjolla on myös veneitä, jonka sisätiloissa tuhkan laskun jälkeen voidaan pitää muistotilaisuus tarjoiluineen. Onpa veneilijöitä tai purjehtijoita kokoontunut saattotilaisuuteen merellä tai järvellä ja sen jälkeen muistotilaisuuteen venekerhon tai purjehdusseuran tiloissa.

Mielestäni ei ole oikein, että uskonnottoman vainajan omaiset joutuvat valtiovallan ylläpitämästä rakenteellisen syrjinnän ja palvelujen puutteen vuoksi poikkeamaan ns. perinteisestä kaavasta hautajaisten järjestämisessä niin, että saattotilaisuutta ei voitu pitää ennen tuhkausta. Tarvittaisiin monikäyttöisiä tunnustuksettomia seremoniatiloja. Hyvinvointialueiden tulisi niiden lisäksi ottaa vastuulleen myös uusien krematorioiden rakentaminen.

Toisaalta ei välttämättä ole yksinomaan huono asia, että osa uskonnottoman vainajan omaisista päätyvät kehittämään jonkun uudentyyppisen ratkaisun. Onhan joka tapauksessa hautauskulttuuri monipuolistumassa.

Nykyisen hautauskulttuurin muutostilanteessa uskonnottomien on syytä kiitoksella noteerata – Pro-Seremonioiden lisäksi – aina kun paikkakunnan hautaustoimisto hoitaa kiitettävästi siviilihautajaisten saattotilaisuuden järjestämiseen mahdollisesti tarvittavat tila-, puhuja- ja ohjelmajärjestelyt. Hyvä kello kauas kuulukoon.