ESA YLIKOSKI
Tiiviin, 150-sivuisen kirjan seitsemässä kertomuksessa on tärkeää ajankohtaista ja autenttista tietoa Afganistanin tilanteesta. Se tulee tarpeeseen suomalaisessa julkisuudessa. Ääri-islamilaisen politiikan ja terrorin käsittely julkisuudessa on vähentynyt Yhdysvaltojen vetäydyttyä Afganistanista elokuussa 2021.
Tilanne Afganistanissa on nyt erityisesti naisten kannalta heikko. Palattuaan taas valtaan Taliban ryhtyi kaventamaan naisten ja tyttöjen perusoikeuksia: oikeutta koulutukseen, työntekoon, liikkumiseen, pukeutumiseen ja vapaa-ajan viettoon. Tytöiltä ja naisilta kiellettiin opiskelu.
Monen tytön tie vie kielletyn koulun sijaan teinivaimoksi. Syntyvyyden säännöstely on kielletty. Naisten masennus ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Imeväiskuolleisuus on maassa vuonna 2023 maailman korkein.
Sorrosta huolimatta afgaaninaiset pyrkivät kuitenkin luovimaan uudessa ahtaassa arjessaan ja etsimään keinoja elämän jatkamiseksi. Siihen tarvitaan rohkeutta ja päättäväisyyttä. Kirjaan on haastateltu seitsemää naista, jotka kieltäytyvät olemasta vain uhreja. Viisi heistä asuu eri puolilla Afganistania, kaksi on paennut maasta.
Seitsemän rohkeaa naista ovat aktivisti Munisa Mubariz, gynegologi Amina, entinen poliisi Fatema, ihmisoikeusjohtaja Sima Samar, toimittaja Latifa, turvakodin johtaja Mahbouba Seraj ja opiskelija Hawa. Heitä on haastateltu journalistisin keinoin vuosina 2022-23 pääosin etäyhteydellä. Jokaisella on kerrottavanaan tositarina, jonka kaltaisia olisi miljoona.
Ennen Talibanin valtaannousua maassa oli 27 turvakotia, nyt enää yksi. Ainakin toistaiseksi 69 lapsen turvakodin ja afgaaninaisten taitojen kehittämiskeskuksen 74-vuotiaan johtajan Mahbouba Seraj’n on sallittu toimia. Siihen lienee vaikuttanut kansainvälinen tuki YK:n ihmisoikeusneuvostossa.
Suomikin myönsi hänelle 300 000 euron tasa-arvopalkinnon joulukuussa 2023. Kuitenkin Taliban tuhoaa nyt systemaattisesti myös suomalaisten rahoittaman kehitysyhteistyön tuloksia.
Suomen tulisi reagoida ihmisoikeusrikoksiin voimakkaammin. Monissa muissakin islamilaisen valtakulttuurin maissa sorto sananvapautta ja erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia vastaan jatkuu. Uskonnottomuuden ilmaisuista ja uskosta luopumisesta uhkaa kuolemantuomio. Tarvitaan johdonmukaisuutta ihmisoikeuspolitiikkaan.
Kirjan kannessa on kuva vuodelta 2002 opettaja Camillasta, joka opetti salaa kylänsä lapsia vuosina 1996-2001 Talibanin ensimmäisen valtakauden aikana.
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 3/2024.