HENRIK SAWELA

 

Vaikka kristinusko saapui Suomeen 900 vuotta sitten pääosin Ruotsin kautta, ristiretkien takana oli toimeksianto Saksasta, Hampuri-Bremenin arkkipiispalta Adalbertilta. Kun nyt Suomen ev.-lut. kirkon jäsenmäärä on alamäessä, kirkossa pohditaan, mikä on mennyt pieleen. Entä olisiko tilanne Saksassa hallinnassa paremmin kuin meillä?

Ei ole, eikä se ole juuri parempi missään muussakaan länsimaassa. Kaikissa niissä kristillisillä kirkoilla on vastoinkäymisiä, kun jäsenet ovat ns. äänestäneet jaloillaan ja poistuneet kirkon piiristä. Jäsenhankinta lapsikasteen kautta ei enää toimi.

Saksassa on kaksi pääkirkkoa, katolinen ja evankelinen, johon luterilaiset kuuluvat. Molempia on jo pidempään vaivannut yhteiskunnan sekularisaatio ja jäsenkato, joka varsinkin evankelisten kohdalla on viime vuosina kiihtynyt. Ortodoksiset ja muut kristilliset kirkot ovat pysyneet samoissa lukemissa.

Saksalaisten pääuskontojen jäsentilastot 2023:

31.12.  evank.  kat.  ort.  muut  kr. yh-
                            kr.   teensä 
2016    26,6    28,6  1,9   1,0   58,0
2017    26,0    28,2  1,9   1,0   57,1
2018    25,5    27,7  1,9   1,1   56,1
2019    24,9    27,2  1,9   1,1   55,0
2020    24,3    26,7  1,9   1,1   53,9
2021    23,7    26,0  1,9   1,1   52,6
2022    22,7    24,8  2,2   1,1   50,8

Vuoden 2023 lopussa oli evankelisten osuus enää 21,9 %. (Lähde Vartija 13.5.2024)

Näin ollen vuonna 2024 kristilliset kirkot Saksassa ovat vähemmistönä.

Lisäksi vallitsee arvio, että mihinkään kirkkokuntaan kuulumattomat ovat enemmistönä tämän vuosikymmenen lopussa.

Saksassa katoliseen tai evankeliseen kirkkoon kuuluvien lasten on osallistuttava uskonnonopetukseen. Tämä pitkä perinne ei kuitenkaan näytä toimineen kirkkojen toivomusten mukaisesti lasten uskonnollisuutta voimistavana tekijänä. Lisäksi muutamassa suuremmassa kaupungissa (10 kaupunkia Baden-Württembergin osavaltiossa, München, Berliini ja Oldenburg) tehty tutkimus kertoi, että lukuvuonna 2022-23 keskimäärin noin 80 prosenttia lapsista jäi tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ulkopuolelle. Uskonnon vaihtoehtona on etiikka.

Evankelisten jäsenmäärän laskuvauhti on kiihtynyt noin 1,5 prosentista vuodessa yli kolmeen prosenttiin vuodessa:

2016   21 922 187   -349 740   -1,57%
2017   21 535 858   -386 329   -1,76%
2018   21 140 599   -395 259   -1,84%
...
2022   19 152 827   -572 484   -2,90%
2023   18 557 665   -595 162   -3,11%

Saksalaisten kristillisten kirkkojen jäsenmäärän kehitystrendi näyttää selkeältä.

Onko Saksan tie myös Suomen?

Suomessa kehitys näyttää kulkevan samaan suuntaan, mutta hieman jälkijunassa. Ev.-lut. kirkon jäsenkadon vauhti näyttää kiihtyvän. Jäsenosuus laski vuosina:

2020   0,9 prosenttia
2021   1,2 prosenttia
2022   1,4 prosenttia
2023   1,6 prosenttia

Vuoden 2023 lopussa jäsenosuus oli 63,5 prosenttia. Noin kolme-neljäkymppisten ikäluokissa kirkon jäsenosuus oli alle 50 prosenttia.

Vanhimmissa ikäluokissa, joissa kirkkoon kuuluvuus on korkea, tulevana vuosikymmenenä on paljon poistumaa ns. luonnollista tietä. Tapa liittää lapsi kirkon jäseneksi kasteen kautta on jo pitkään ollut selvässä laskusuunnassa, ja trendi näyttää jatkuvan.

Jos ev.-lut. kirkon jäsenosuus laskisi tasaisesti 1,4 prosenttia vuodessa, se olisi vähemmistössä vuonna 2033. Maallistumisen myötä kirkon vaikutusvallan luulisi vähenevän koko ajan. Toistaiseksi kirkko on kuitenkin onnistunut säilyttämään valtiokirkolliset etuoikeutensa ja erityisaseman kouluissa. Ilmeisesti eduskunnassa ja hallituksessa vielä odotetaan kansalaisilta rohkaisua väistämättömiin uudistuksiin tarttumiseen.

Lähteitä:

• Vartija 23.5.2024
• https://fowid.de/meldung/ekd-mitglie-der-den-landeskirchen-31-12-2023
• Wikipedia

 

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 3/2024.