Kutsuin itseäni etsijäksi, kun nuorena poikana hain paikkaani maailmassa. Istuin kveekareiden kanssa ympyrässä toisiamme käsistä kiinni pitäen, kävin kaatumassa kirkossa Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran tilaisuudessa ja meditoin buddhalaisessa keskuksessa tavoitteenani valaistuminen. Opettelin jopa kansalaisopistossa japania, koska suunnittelin lähtöä zen-luostariin.
Jossain vaiheessa sain päähäni osallistua hypnoosikurssille. Vakuutuin. Tuntui, että hypnoosi on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Saisin sen avulla hallintaan levottoman mieleni, voisin saavuttaa mitä vaan ja pystyisin auttamaan myös muita eksyneitä.
Eräänä päivänä kurssin osallistujat vaivutettiin entisiin elämiinsä. Joku löysi itsensä faaraoiden Egyptistä, joku toinen kuningas Arthurin hovista. Minä näin vain jotain valkoista lepattavan kuvitteellisen näkökenttäni oikeassa yläkulmassa. Sitten valkoinen suureni ja selkeni. Äkkiä tajusin lentäväni vihreän metsämaiseman yllä. Se ei ollut mielikuvitusta, se oli todellista kuin… uni. Tajusin, että olen lintu.
”Mä oon lokki!” huusin kovaan ääneen. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi ylevä siivekäs, kuningasmerikotka, tai sitten minun epäiltiin pilailevan, sillä kurssin vetäjä Pasi Koivunen keskeytti harjoituksen tähän.
Kurssin jälkeinen kausi ei ollut elämäni kunniakkainta aikaa. Ryhdyin osa-aikapuoskariksi. Tein hypnoosikasetin synnytystä jännittävälle tuttavalleni, hoin itsetuntoa kohottavia lauseita vaimon työkaverin anoreksiaa sairastavalle tyttärelle, taioin mummon jalkakivut vuodeksi pois. Onnistumiseni sai minut laittamaan lehteen ilmoituksen, jossa tarjosin apuani maksua vastaan. Vieläkään en ole päässyt yli siitä häpeällisestä hetkestä, jolloin luokseni saapui rintasyöpää sairastava nainen, jonka rentoutin ja jolle sitten luin salaa paperista henkiparantaja Matthew Manningin kirjasta poimimiani suggestioita.
Hypnoosi johdatti minut myös NLP-kurssille, jota veti Angelika Oinaanvaara. Kurssilla neurolingvistisestä ohjelmoinnista puhui myös koomikko Ismo Leikola, Angelikan tuleva aviopuoliso. Kurssilla mainittiin usein tunnettu hypnotisoija ja Suomen NLP-opiston perustaja Sami Minkkinen, joka opetti ihmisiä menestymään hypnoosin avulla ja oli menestyjä itsekin.
NLP ei ollut minun juttuni. Eikä hypnoosikaan enää maistunut. Minusta tuli skeptikko ja ateisti. Tuohduin, kun huomasin, että Nelosella on alkamassa tv-sarja Mitä tuli tehtyä, jossa Sami Minkkinen hypnotisoi julkisuuden henkilöitä, laittaa heidät tekemään hassuja asioita ja unohtamaan kaiken. Studio-osuudessa julkkis arvailee myöhemmin, miten on hypnoosissa käyttäytynyt. Päätin soluttautua studioyleisön joukkoon ja tsekata, kuinka eettistä Minkkisen toiminta on.
Ei se kovin eettistä ollut. Skeptikko-lehdessä 1/2012 totesin muun muassa, että kaikki hypnoosiin liittyvät kliseet oli ohjelmassa otettu käyttöön: spiraalikuviot, savukone ja hypnotisoijan heiluri, tuijottava katse sekä sormennapsautukset. Näin kuinka uimari Jani Sievinen naureskeli studiossa hämillään, kun hänelle esitettiin videoita, joissa hän hypnotisoituna juo vettä ja humaltuu, luulee soittavansa Bruce Springsteenille ja saunovansa naisten vuorolla.
Tieteellinen Hypnoosi ry ilmoitti, että ohjelmassa esitetty hypnoosin käyttö on terveydenhuollon näkökulmasta täysin tuomittavaa ja mahdollisesti myös vaarallista.
Nykyään Minkkisellä on lehtitietojen mukaan lähes 200 000 euroa velkaa ulosotossa, liiketoimintakielto ja petostuomio. Viime kesänä hän tuli kertomansa mukaan uskoon.
Kävikö niin, että tämä mielen manipuloinnin mestari hypnotisoi itsensä uskoon, nollasi kätevästi kaiken ja alkaa kohta rakentaa itsestään karismaattista ja taloudellisesti menestyvää evankelistaa? Vai kävikö niin, että pyhä henki pelasti hänet? En olisi uskonut, että löydettyäni tien ateistiksi tulen ikinä kirjoittamaan näin, mutta toivon, että se oli ”pyhä henki”.