SUORAAN sanottuna en ole suuri islamin ystävä. Muukalaiskammosta tai rasismista ei ole kysymys, olen kyllä utelias tutustumaan muihin kulttuureihin ja pidän suuresti esimerkiksi kiinalaisesta, intialaisesta, thaimaalaisesta, japanilaisesta, syyrialaisesta, kreikkalaisesta ja marokkolaisesta ruoasta, afrikkalaisista rytmeistä ja Lähi-idän kansanmusiikista sekä arabialaisista ornamenttikuvioista.

Arvostus on kuitenkin ansaittava. Islamista on tullut vastaan kovin vähän kannatettavia tapoja tai ajatusmalleja.

Esimerkiksi islamilainen oppi talousasioista dogmaattisesti kieltää koron perimisen lainasta, mikä vaikeuttaa rahoitusjärjestelmän toimintaa. Koska koron konsepti on melko keskeinen talouden toiminnalle, kieltoa kierretään monimutkaisesti määrittelemällä lainalle jotain muuta vastiketta joka ei päällisin puolin ole ”korkoa”.

Yksi toistuva elementti islamilaisessa ajattelussa onkin äärimmäisyyksiin vietyjen, hatusta vedettyjen dogmien kiertäminen saivartelemalla. Sukupuoliasioissa islam on suorastaan kivikautisen kieltävä yhtään millekään seksuaalisuuteen vihjaavallekaan, ja se viedään äärimmäisyyksiin erottelemalla sukupuolet toisistaan kokonaan erilleen kaikkialla muualla paitsi kodin seinien sisäpuolella aviopuolisoiden kesken – mutta, jos nyt sattuu mieli tekemään satunnaista seksiä, niin olkoon miehellä (!) oikeus ottaa toinen vaimo puoleksi tunniksi.

Yksi islamissa äärimmäisyyksiin viety asia on ramadan, periaatteessa kaikille aikuisille pakollinen kuunkierron mittainen eli noin 29 vuorokauden ajanjakso jolloin syöminen on kielletty auringonnoususta auringonlaskuun, joka kahdestoista kuunkierto eli hiukan alle vuoden välein. Islamilaista kalenteria kun eivät kiinnosta sellaiset maalliset seikat kuin vuodenajat tai karkauspäivät, vaan ”vuosi” on nätti tusina kuunkiertoja, mistä johtuen islamilaiset kuukaudet ovat milloin mihinkin vuodenaikaan.

Viimeksi islamilaisen kalenterin ramadan oli tänä keväänä 23.3.–20.4. Ramadan-uutisia kahlatessa juolahti mieleeni, että ramadanin ideaa päiväaikaisesta pidättäytymisestä voisi soveltaa terveellisemmin someen eli sosiaaliseen mediaan.

Ruoan saannissa säännöllisyys on terveellisintä, mutta somen kahlaamisesta pidättäytyminen voi olla hyvinvointia edistävä hiukan tipattoman tammikuun tapaan. Tiedetään, että somen selaaminen voi aiheuttaa ahdistusta. Ainakin se syö tehokasta työaikaa jos päivät (!) kuluttaa somea selaten.

Päätin kokeilla. Facebook kiinni päiväaikaan toimistolla. Illalla sitten kotona joutaa sitä selata.

Kuinkas sitten kävi? Huomasin selvää hyötyä, työhön keskittyminen tehostui. Valitettavasti en ole kovin harjaantunut näissä pidättäytymisjutuissa, joten lipsumista tapahtui. (Kuten jutun alusta saattoi huomata, ruokakin maistuu joka päivä.)

Terveyttä edistävän toiminnan yksi tunnusmerkki on, että sitä voi tehdä useamminkin kuin vuosittain. Aion jatkaa turhasta viihteestä työaikaan pidättäytymistä – kohtuudella, sillä tarkoitus on edistää hyvinvointia eikä tukehtua dogmiin.

Kannattaa suhtautua uusiin ajatuksiin analyyttisen rakentavasti.