ESA YLIKOSKI

Kirkkohistorian dosentti Juha Meriläinen työskentelee arkkipiispa Luoman kansainvälisten ja ekumeenisten suhteiden erityisavustajana. Työnsä puolesta hän on tavannut Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirillin sekä Venäjällä että kirkkojen maailmanneuvoston kokouksissa.

Raflaavasta nimestään huolimatta kirja on laaja 381-sivuinen katsaus, kirjallisuuteen perustuva selvitys. Vaikka viitteitä on 34 sivua ja lähdeluettelo 30 sivua, varsinainen tutkimus se ei ole. Aiheina ovat Venäjän ja ortodoksisen kirkon historia, niiden lähimuutokset sekä Putinin ja Kirillin yhteistoiminta ”länttä” ja Ukrainaa kohtaan.

Venäjän ortodoksisen kirkon taloudellinen ja valtiollinen asema alkoi vahvistua Neuvostoliiton lopun jälkeen jo vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Runsas kymmenen vuotta sitten sen ideologinen rooli voimistui myös valtiollisesti, Putinin jälkimmäisillä presidenttikausilla.

Kun suhteet länteen kylmenivät, venäläinen nationalismi ja ortodoksinen vanhoillisuus, ”venäläisen maailman” ja oikeaoppisen kirkon Rusin idea ruokkivat toisiaan ja alkoivat kietoutua yhteen. Moskovan ja koko Rusin patriarkan toimipiirihän periaatteessa ylittää Venäjän rajat.

Ukrainaan kohdistuvien sotatoimien lisäksi kysymys on sodasta saatanallisen lännen sodomiaa ja perversioita vastaan. Kyse ei ole vain kirkollisesta vaan nyt myös valtiollisesta homovastaisesta propagandasta ja politiikasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa homoseksuaalien ja muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastaisia lakeja Venäjällä sekä ”lännessä” tapahtuvan anti-gender-toiminnan rahoittamista. Tähän LGBTIQ+ -vastaiseen toimintaan Euroopassa käytettiin 10 vuodessa yli 700 miljoonaa dollaria. Euroopan sisäisen rahoituksen lisäksi rutkasti rahaa on tullut Yhdysvaltojen herätyskristillisiltä ja katolisilta sekä siis myös Venäjän ortodoksikirkollisilta oligarkeilta.

Nimensä mukaisesti kirja käy läpi Ukrainan erilliskehitystä sekä monimutkaista kirkkohistoriaa. Meriläinen esittelee tavanomaista laajemmin Putinin ja Kirillin puheita ja niiden yhteyttä Venäjän uskonnollisen nationalismin tarinaan. Samalla hän sanoo niiden yhteyksien todellisuuteen olevan monessa kohtaa ohuita erityisesti Ukrainaan liittyen.

Sodan seurauksena ukrainalaiset ja muutkin slaavilaiset ortodoksit näyttävät karanneen patriarkka Kirillin aiemmasta kirkollisesta vaikutuspiiristä, kuten Suomi ja Ruotsi Putinin Venäjän valtiollisesta vaikutuspiiristä.