Kuva: Tiina Salminen, Kuvaileva

Kerro lukijoillemme aluksi, kuka on Olivera ja miten Olivera eroaa Katriinasta?

Taiteilijanimi on minulle pelastusrengas. Alusta asti oli selvää, että minulla pitää olla nimi, jolla erotan eri roolini toisistaan, eli milloin olen artisti, esiintyjä, kirjoittaja ja milloin äiti, puoliso tai ystävä.

Kun tein Thank God I am an Atheist -kappaleen ajattelin, että voisin julkaista sen jollain toisella artistinimellä. Tämä siksi, että kuvittelin, että voin loukata jotain, jos julkaisen kappaleen Oliverana. Nämä ajatukset saivat tajuamaan, että minulla on oikeasti ollut blokkeja – olen huolehtinut siitä mitä oma äiti, jotkut sukulaiset tai tietyt ystävät sanovat tai ajattelevat joistain teksteistäni. Ajattelin jopa, että kehtaanko mennä tämän kappaleen kanssa valtakunnalliseen TV-lähetykseen!

Mutta kun lopulta päätin julkaista kappaleen Oliverana, olin todella positiivisesti yllättynyt siitä kuinka positiivista palaute oli. Odotin saavani negatiivisen kommenttiryöpyn, suoraan naamalle, mutta sellainen on jäänyt oikeastaan kokonaan keskustelupalstoille, joita en ole seurannut, mutta lähipiirini mukaan sielläkin on pysytty asialinjalla.

Toivon, että tämä johtuisi ainakin osaltaan siitä, että artistina minua pidettäisiin ehkä helposti lähestyttävänä, enkä arsytä yleisesti. Ainahan joku provosoituu, mutta tarkoitukseni oli tällä kappaleella herättää keskustelua ja se näyttää onnistuneen.

Miksi juuri tämä teema ja kappaleen nimi?

Jumala on sellainen asia, josta meillä kaikilla oikeastaan pitäisi olla jonkinlainen käsitys. Kun joku kysyy Ricky Gervaisilta uskooko hän jumalaan, on hänellä tapana vastata osuvasti ”Mihin niistä?”. Fanitan Rickyä muutenkin melkolailla ja hän muuten tykkäsi Twitterissä UMK-julkaisustani, mistä olen äärettömän otettu!

Perheeni oli melko perustapakristitty suomalainen, luterilainen perhe ja itse olen ollut mukana uskonnontunneilla ja käynyt rippikoulun, kuten suurin osa. Luterilaisuushan on sinällään aika hajutonta ja mautonta, verrattuna esimerkiksi katolisen – tai ortodoksisen kirkon mahtipontisiin ja upeisiin rituaaleihin. Siksi on helppoa ymmärtää, miksi Keski- ja Etelä-Euroopassa kirkko pitää paremmin pintansa kuin täällä meillä.

Tavallaan ajatus siitä, että voisi olla osa jotain suurta kertomusta on kiehtova. Minussa alkoi joskus rippikoulun jälkeen herätä sellainen ajatus, että olisiko ikuinen elämä edes kiva juttu. Käynnistyi filosofinen pohdinta, joka toivottavasti jatkuu läpi elämäni. Aloin lukea laajemmin ihmiskunnan historiasta, ja uskonnoista sen osana. Minua on aina kiinnostanut elämän tarkoitusta enemmän se, miksi meillä ihmisillä on niin suuri pakkomielle keksiä elämälle tarkoitus. 

Kuinka sinun tekstisi ja kappaleesi syntyvät?

Kirjoittaminen on minulle aina erityinen prosessi. Pop-lyriikat yleensä käsittelevät romanttista parisuhderakkautta – ”Olis ihanaa olla sun kanssa”, ”On ihanaa  olla sun kanssa” ja ”Ei ole enää ihanaa olla sun kanssa”. Tälle konseptille on olemassa valmis teema, mutta minusta se on liian helppoa. Itse haluan lähteä aina isommasta tarinasta ja vaikka pop-lyriikan pitää olla aika yksinkertaista ja vetää mutkia suoriksi, pyrin saamaan teksteihini isompia ja tärkeämpiä teemoja ja sanoja.

On hienoa, että myös muille artisteille kirjoittaessa saan yleensä aika vapaat kädet, vaikka erityisesti elektronisen tanssimusiikin saralla aiheiden kavalkadi on usein suppea. Haluan teksteissäni vangita mielentiloja ja tunnelmia ja tuoda ne kuuntelijoille elämyksinä. Sanojen kautta esittäjän ääni toimii soittimena muiden joukossa ja yksinkertaisillakin elementeillä pystyy rakentamaan jotain erityistä, jonka jokainen voi kokea omalla tavallaan. Oliverana esiintyessäni ja itselleni kappaleita tekiessäni saan sitten tuoda hiukan enemmän minulle tärkeitä sisältöjä mukaan myös teksteihini.

Taide ja musiikki ovat omiaan täyttämään sitä tilaa, jota joillakin ihmisillä täyttävä uskonnot. Kun tarjolla on paljon erilaisia tekstejä ja musiikillisia elämyksiä, ihmiset voivat tavallaan valita isosta buffet-pöydästä juuri niitä sisältöjä, joita itse haluavat elämäänsä. Myös kirkon sisällä nousee toisinaan kritiikkiä niin kutsuttua supermarkettihengellisyyttä kohtaan. Mielestäni on ainoastaan fiksua jättää mädät omenat kauppaan. Historiassa on tarpeeksi esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun ihmiset hotkaisevat kokonaisen ideologian pureksimatta.

Mitä tiedät vapaa-ajattelijoista?

Muistan joskus lukeneeni Vapaa Ajattelija -lehteä ja olen jopa harkinnut jäseneksi liittymistäkin. Yksi tärkeä asia vapaa-ajattelijoiden asialistalla on uskonnottomien elämänkaaritapahtumien järjestämisen tukeminen. Esimerkiksi hautajaisissa tietty kaavamaisuus auttaa omaisia käsittelemään suruaan ja seremoniat ovat hyvä keino alleviivata elämän suuria hetkiä myös iloisissa asioissa. Yhä maallistuvammassa yhteiskunnassa tälle on myös kasvava tarve. Omat ihanat hääni järjestin Helsingin Kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta tilaisuuden sumpliminen vaati kyllä aika paljon kekseliäisyyttä ja oma-aloitteisuutta – puutarha kun ei tarjonnut valmista vihkimispakettia.

Maailmassa on merkityksiä myös ilman uskoa yliluonnolliseen. Yleinen mielikuva ateistista tuntuu olevan, että he näkevät maailmassa vain molekyylejä ja tapahtumia vailla merkitystä. Se on hassua – itse kun olen tämmöinen elämän mystisen luonteen ikuinen ihmettelijä. 

Twitter ja Facebook: @helloimolivera, Instagram: @oliveramusic