RISTO PUUMALAINEN

 

Hautaustoimilaki määrää krematorioiden ylläpitäjien pitämään rekisteriä, jossa ilmenee myös, minne vainajan tuhka on pysyvästi sijoitettu. Suurin osa yhä päätyy seurakuntien hautausmaille. Kirkon tilastoissa mainitaan peräti seitsemän erilaista vainajan tuhkan sijoittamisvaihtoehtoa, mutta siinä yhteydessä ei kerrota, kuinka monen vainajan tuhka päätyykin muualle kuin kirkon hautausmaille.

Tämä toki voidaan laskea, kun tiedetään, että vuonna 2023 kuolleita oli 61 106 ja kirkko kertoo seurakuntien hautausmaille päätyneen 55 788 vainajaa. Näin ollen 5318 vainajaa eli 8,7 prosenttia kaikista haudattiin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle, suurin osa tuhkattuna.

Ihmettelen miksi kirkontilastot.fi ei julkaise tietoa, vaikka se löytyy krematorioiden rekisteristä. Huolestuttaako seurakuntien hautausmaiden markkinaosuuden lasku? Muualle haudattujen osuus on kaksikymmenkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Kun Suomen hautaustoiminnan keskusliitto aiemmin hoiti tilastoa, kaikki tiedot olivat esillä. Nyt tilastoinnin julkaisuvastuu on kirkolla.

Olisi myös toivottavaa, että krematoriot alkaisivat tilastoida tarkemmin, millaisiin paikkoihin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle päätyvien tuhkat sijoitetaan.

Kirkon tilastot kertovat, että kirkon papit vuosittain siunaavat tuhansia vainajia, jotka eivät ole sen seurakuntien jäseniä. Vuonna 2022 heitä oli lähes 6600. Se on yli 2/3 seurakuntien hautausmaille haudatuista vainajista, jotka eivät olleet kirkon jäseniä.

Herää kysymys, kuinka monta kertaa kirkon papit rikkoivat hautaustoimilakia, joka velvoittaa kunnioittamaan vainajan vakaumusta. Syynä siunaamiseen on usein vainajan omaisten pyyntö, mutta heidän tahtoaan ei mainita hautaustoimilaissa. Laissa on selkeästi määrätty, että vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia. Vainajalta kirjallista pyyntöä papin siunaukselle harvoin löytyy.

Osa kirkkoon kuulumattomista vainajista on toki voinut olla uskonnollisia ja hyväksynyt ajatuksen hautaan siunaamisesta. Heidän osuutensa on kuitenkin todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin kirkon tilastoista ilmenee. Jos vainajan omaiset ovat tietämättömiä hautaustoimilain määräyksestä, on papin tehtävä viranomaisena kertoa siitä ja noudattaa lakia itsekin.

Ihmettelen kirkon julkeutta siunaamisosuuden julkistamisessa. Olisiko syy siinä, että hautaustoimilain rikkomisesta ei ole säädetty rangaistuksia? Lakeja pitää noudattaa ilman rangaistuksiakin.

Mielestäni hautaustoimistojen tehtävänä on auttaa siviilihautajaisten järjestämisessä eikä ainakaan markkinoida siunaamisvaihtoehtoa uskonnottomalle vainajalle.

Luonnollisesti myös siviilihautajaisten puhuja- ja ohjelmapalvelujen tarjoajilla on tarvetta tiedotustoiminnan kehittämiseen. Surun kohdatessa tulee tarvittavat tiedot löytyä ilman ylimääräistä vaivaa. Toivottavasti moni saa tietää, että pro-seremoniat.fi tarjoaa apua myös viimeiseen palveluun.