HELI on sitkein uskovainen, jonka tunnen. Hän on kutsunut minut yökyläseuroihin Lapualle, savusaunaan Vantaan Kuusijärvelle ja puhujaksi tilaisuuteen Merkillinen kuva Torinon käärinliinassa – Ylösnousemuksen historialliset todisteet. Heli on äärimmäisen miellyttävä ihminen, joten kutsuista on ollut vaikea kieltäytyä olematta töykeä. Yökyläseuroista kieltäydyin liioittelemalla työmäärää, jota piakkoin painoon lähtevä lehti vaatii. Saunaporukan mukaan lähtemisestä livahdin jo vähän töykeästi jättämällä vastaamatta kutsuun. Käärinliinatapahtumasta pääsin, kun ilmoitin rehellisesti, että en tunne asiaa niin hyvin, että sitä voisin tulla edes vastustamaan.
Heli toimi kristillisen aikakauslehden päätoimittajana. Hän on kuvaillut itseään kristityksi skeptikoksi ja humpuukikriittiseksi toimittajaksi. Itse olen ateistiskeptikko ja humpuukikriittinen toimittaja. Meissä on paljon samaa. Tutustuimme, kun Heli lähetti minulle kauan sitten viestin, jossa kehui jotakin kirjoittamaani lehtijuttua.
Kun Helin lehti muutama vuosi sitten haki toimittajaa äitiysloman sijaiseksi, laitoin hakemuksen vetämään. Perustelin, että epäilevää Tuomastakin joukkoon tarvitaan. Pääsin jopa työhaastatteluun. Viikon päästä Heli soitti ja ilmoitti, että valinta ei tietenkään osunut minuun. Saman puhelun aikana hän myi minulle lehtensä vuositilauksen. Peruin sen vaivihkaa seuraavalla viikolla lähettämällä sähköpostiviestin lehden sihteerille.
Tunnettu ateisti Tuomas Enbuske oli Vapaa Ajattelijan kansikuvapoika lehdessä 1/2010, jossa häntä haastatteli Jussi K. Niemelä. Kun Enbuske tänä vuonna kertoi Kirkko ja kaupunki -lehdessä 22.3. kasvaneensa uskoon, uskovaiset ottivat uutisesta tietysti kaiken ilon irti. Pääsiäisyön messussa Enbuske jo saarnasi synnistä Mikaelinkirkossa Turussa. Toukokuussa hän keskusteli Kuopion piispan Jari Jolkkosen kanssa Kirkon juhlat -tapahtumassa Tampereen tuomiokirkossa.
Heli, joka tässä vaiheessa oli siirtynyt kuuluisan Kosolan talon emännäksi Lapualle, juonsi Kirkon juhlat -tapahtumaan myös kuuluvan Jari Jolkkosen ja professori Miikka Ruokasen keskustelun Tampereen Aleksanterin kirkossa. Hän kutsui Tuomaksen ja minut paikalle. Hän kertoi aikovansa esittää keskustelijoille kysymyksen: ”Miksi Tuomas Enbuske lopulta tuli vastoin odotuksia uskoon, mutta Risto K. Järvinen ei millään, vaikka haluaisi?”
Kotimaa-lehden 17.5. mukaan Heli kysyi keskustelijoilta: ”Osa ihmisistä kokee, että he eivät vaan pysty uskomaan. Mikä silloin neuvoksi?” Ruokanen totesi, ettei usko perustu kokemuksille. Se ei ole vain tunnetta tai tahdon ratkaisua. Kun ihminen putoaa uskoon, häneltä riisutaan kokonaan älyllinen tai kokemuksellinen varmuus. ”Kaikkein älykkäin asia ei ole atomin halkominen, vaan usko kolmiyhteiseen Jumalaan.” Jolkkonen vuorostaan sanoi, että luterilaisuudessa kannattaa omien tuntemuksien sijasta keskittyä siihen, mikä on Jumalan työ.
Näin luin lehdestä. Enkä tullut hullua hurskaammaksi. Paikalle en päässyt, vaikka olin vähän niin lupaillut, koska minulle tuli viime tingan este, keksitty työkeikka toisaalla.
Miksi kieltäydyn Helin kutsuista? Miksi kohtelen ystävääni kaltoin? Ehkä siksi, että hän haluaa minulle parasta, ja parasta mitä hän tietää, on usko Jeesukseen. Olen antanut Jumalalle mahdollisuuden aikanaan, mutta koputtavalle ei avattu, vaikka kaksi vuotta rystyset verillä uskon ovea hakkasin. Nykyään en halua tulla uskoon. Enkä voi. Ajattelen, että uskominen on luonteenpiirre, jota minulle ei suotu. Olen uskonnon suhteen välinpitämätön.
Olen varma, että jalkani eivät koskaan ala täristä Valamon luostarin kirkossa eikä päässäni ala huipata, kun tuijottelen kullanhohtoisia seiniä ja värikkäitä ikoneita, niin kuin kävi rokkari Jouni Hynyselle Anna-lehden 24.5. mukaan. Hynysen oli karattava ulos haukkaamaan happea. ”Silloin mietin, että hitto jos mie nyt pamahan uskoon!”
Siitä olen varma, että Heli yhä lähettelee kutsuja, vaikka huono ystävä hänelle olenkin. No, en ole varma. Uskon niin. Sillä Heli on sitkeä. Kun hän ilakoi Facessa Enbusken kasvamisesta uskoon, en voinut olla kommentoimatta: ”Enbuske hoidettu. Meikä jäljellä?”
– RISTO K. JÄRVINEN