Viime vuonna ilmeni yllättäen, että Tilastokeskus ei enää julkaissut valtakunnallisia tilastoja katsomusaineiden oppilasvalinnoista. Viimeiset tiedot ovat syksyltä 2018. Seuraavan tiedon piti tulla syksyn 2020 tilanteesta, julkaistuna vuoden 2021 aikana. Tietojen julkaisua kuitenkin siirrettiin kaksikin kertaa ja lopulta kerrottiin, että ei tipu.

Tietoa ei ole sen jälkeen saanut myöskään Opetushallituksen tietopalvelu Vipusesta.

Asiaa selvitettäessä on ilmennyt, että jonkinlaisena perusteluna tiedon kätkemiselle vedotaan yksityisyyden suojaan. Että tieto elämänkatsomustiedon tai jonkin uskonnon opiskelusta koulussa rikkoo yksityisyyden suojaa. Tämä on kuitenkin hyvin paradoksaalinen ja omituinen juttu.

Vaikka yksittäistä oppilasta koskevan tiedon julkaisu ehkä rikkoisikin yksityisyyden suojaa, eihän koko kuntaa koskeva tilastotieto sitä voi tehdä. Sehän koskee ainakin kymmeniä tai satoja, jopa tuhansia oppilaita. Oppilas- ja koulukohtainen tieto, jota kunta kerää oppilaitoksistaan, on viranomaistiedoksi; eihän kuntakohtainen eikä valtakunnallinen tieto riko yksityisyyden suojaa.

Sinänsä on hyvä, että uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän yksityisyyden suojan näkökulmaa kouluissa ajatellaan. Voisi ajatella enemmänkin. Eikä ehkä ole huono asia, että oppilaiden todistuksesta ei enää ilmene, onko suorittanut elämänkatsomustiedon vai uskonnon. Kumpaakaan vaihtoehtoa ei alle- tai yliviivata todistuksessa.

Kuitenkin tieto esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kehityksestä kunnissa ja valtakunnallisesti on tarpeellista tietoa muun muassa opettajankoulutuksen sekä täydennys- ja lisäkoulutuksen näkökulmista. Niinpä Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysryhmä esittääkin, että sekä oppilaita ja opiskelijoita että opettajia koskevaa katsomusaineiden valtakunnallista tilastointia tarkennetaan, tarvittaessa erillisellä lisätiedonkeruulla.

Tiedon tarpeellisuutta korostaa tilanteen nopea kehitys. Elämänkatsomustiedon valinnat ja oppilasosuudet ovat voimakkaassa kasvussa. Tätä koskeva oletus sai vahvistuksen, kun Vapaa Ajattelija -lehti alkoi harjoittaa tutkivaa journalismia ja pyysi suoraan kunnista tietoa lukuvuoden 2021-22 tilanteesta. Tämä tieto on tärkeä myös tulevaisuutta koskevassa keskustelussa.

Kuten oheisesta luettelosta ilmenee, vuodesta 2028 vuoteen 2021 elämänkatsomustiedon oppilasosuus kasvoi reipasta vauhtia. Ja kun viime vuosina vauvakasteiden määrä on vähentynyt, peruskoulun aloittavissa ET-opetukseen oikeutettujen osuus kasvaa lähivuosina joka vuosi. ET:n kasvu jatkuu.

Paradoksi – kirkolliset tilaisuudet rikkovat yksityisyyden suojaa

Katsomusainevalintoja koskeva yksityisyyden suojan ylikorostus tuntuu eriskummalliselta, kun samaan aikaan kouluissa – jopa päiväkodeissa – lasten huoltajia pakotetaan ottamaan julkisesti kantaa lastensa kautta koulu- ja päiväkotipäiviin liitettyjä evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisia tilaisuuksia koskien. Eikö ihmisten ja perheiden pitäisi saada pitää uskonnollinen tai uskonnoton katsomuksensa omana tietonaan niin että sitä ei tarvitse paljastaa koko koulun ja kylän edessä?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on ratkaisuissaan todennut, että julkisen vallan ei pitäisi aiheuttaa tilannetta, joissa ihminen joutuu vasten tahtoaan tuomaan julki uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa. Kun siihen nyt pakotetaan kouluissa ja päiväkodeissa lasten kautta, tilanne on hyvin epämieluisasti painostava ja yksityisyyden suojaa rikkova. Sekä paradoksaalinen.

Jos yksityisyyden suojaa halutaan aidosti parantaa, siihen on tarjolla kaksi keinoa:

1. Siirretään uskonnolliset tilaisuudet, kuten kirkkojumalanpalvelukset sekä hartaudet kouluissa, koulutyöpäivien ulkopuolelle. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, koska opetussuunnitelman linjaus on ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus”. Eihän kouluissa ole puoluetilaisuuksiakaan.
2. Avataan kaikille mahdollisuus elämänkatsomustiedon opiskeluun niin, että rehtorin ei tarvitse valvoa ja kontrolloida, kytätä ja estää kirkkoon kuuluvien lasten pääsyä elämänkatsomustiedon opiskeluun. Katsomusaineen valinta uskontokuntien jäsenyyksistä riippumatta ei silloin olisi arkaluontoista tietoa, koska kaikkien oppiaineiden opetuksenhan pitäisi olla sitouttamatonta ja tunnustuksetonta. Aikuislukiossahan opiskelijat jo pitkään saaneet valita uskonnon/elämänkatsomustiedon välillä ilman että sitä on pidetty ongelmallisena.

ET-opiskelun kasvu vuodesta 2018 vuoteen 2021-22

Viimeiset valtakunnalliset tilastotiedot ovat siis vuodelta 2018. ET:n oppilasmäärä on kuitenkin jatkanut kasvuaan merkittävässä määrin. Vapaa Ajattelija selvitti elämänkatsomustiedon oppilasosuutta syksyllä 2021. Kolmessa vuodessa 2018-2021 ET:n oppilasmäärä on kasvanut niin suurissa kuin pienissäkin kunnissa.

Oheisessa taulukossa on esitettynä ET:n oppilasosuuksien kehitys vuosina 2018-21. Juuri päättyneen lukuvuoden tiedot on pyydetty suoraan kaupungeilta.

Vauvojen kastaminen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi on vähentynyt viimeisen kuuden vuoden aikana. Lähivuosina peruskouluun tulee vuosi vuodelta ikäluokkia, joissa on yhä enemmän ET-opetukseen oikeutettuja oppilaita ja yhä vähemmän uskonnonopetukseen velvoitettuja oppilaita. On myös mahdollista, että koulun alussa uskonnossa aloittaneita oppilaita siirtyy elämänkatsomustiedon opetukseen.