ESA YLIKOSKI

Elämänkatsomustieto on uskonnottomille tosi tärkeä oppiaine, henkireikä kirkollisen paineen keskellä kouluissa. Meillä on kaikki syy pyrkiä vahvistamaan sitä – sivuillemme vilkuilematta. Jos esittämämme ET:n avaaminen kaikille valittavissa olevaksi oppiaineeksi ei nyt vaan toteudu, mitä sitten! Ei se estä meitä vahvistamasta elämänkatsomustietoa uskontokuntiin kuulumattomien oppiaineena.

Nyt vuodenvaihteessa on jälleen aika, jolloin elokuussa aloittavia uusia ekaluokkalaisia ilmoitetaan oppilaiksi peruskouluun. Tavoitteena on, että kaikki uskonnottomien perheiden lapset pääsevät ET-opetukseen käytännössä eikä vanhempia harhauteta ilmoittamaan lastaan ev.-lut. uskonnon opetukseen vetoamalla esimerkiksi siihen, että koulussa ei ole ollut ET-opetusryhmää.

Uusia ryhmiä kyllä syntyy, kun kaikki pitävät kiinni lapsen oikeudesta elämänkatsomustietoon. Ja uuteen ryhmään pitää kutsua myös toisen ja kolmannen luokan oppilaita, jotka ovat joutuneet vastentahtoisesti valittuun uskonnonopetukseen. Myös alakoulun yläluokilla ja yläkoulun alussa on täysin mahdollista siirtyä uskonnosta ET-opetukseen, kun lapsi erotetaan kirkosta.

Tehdään siis välttämättömyydestä hyve! Kun valtio jääräpäisesti holhoaa vauvana kirkkoon liitettyjä uskonnonopetukseen, nostetaan kaikille taatusti tietoon mahdollisuus esittää vastalause holhoukselle – ja erottaa lapsi kirkosta.

Keskusteluissa vuosia esillä olleeseen yhteiseen katsomusaineeseen on kohdistunut paljon toiveita, siitä on tullut eräänlainen toiveiden tynnyri. Ongelma on siinä, että nämä toiveet ovat myös keskenään ristiriitaisia. Yhdet esittävät uskontotietoa, toiset elämänkatsomustietoa. Kellään ei luonnollisesti ole tietoa, millainen siitä tulisi, jos sen monivuotiseen kehittämiseen ryhdyttäisiin. Varmaa taitaisi olla vain, että nykyistä elämänkatsomustietoa ei enää olisi ja nykyisillä uskonnonopettajilla olisi vahva rooli kaikille pakollisen aineen opettajina.

Osa yhteistä ainetta ajavista on vastustanut elämänkatsomustiedon avaamista kaikille, koska ovat pelänneet avaamisen lykkäävän oman tavoitteensa toteutumista. Sen asian voi nähdä toisinkin. Onhan kyseessä vakava yhdenvertaisuusongelma ja lapsen oikeuksien rajoittaminen. Mutta ennen muuta on selvää, että lähivuosina vain elämänkatsomustietoa edelleen vahvistamalla voidaan vaikuttaa kaikkien tulevaisuuden ratkaisujen konkreettiseen sisältöön.

Elämänkatsomustiedon vahvistamista tarvitaan myös nykyisten katsomusaineiden osittain yhdistetyn opetuksen säälliseen käytännön toteutukseen. Osa eri puolilla maata toteutetuista omavaltaisista osittaisista yhdistämisistä on todettu hyvinkin kyseenalaisiksi oikeudenvalvojien ratkaisuissa. Mitään virallista kokeilua ei valtakunnallisesti ole toteutettu. Jos sellaiseen joskus ryhdyttäisiin, sen tulokset olisivat sitä parempia, mitä vahvempi elämänkatsomustieto on.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.