Kun Bertrand Russellilta kerran udeltiin, mitä hän sanoisi, jos löytäisi kuoltuaan itsensä seisomassa Jumalan edessä, tämä ateisti arveli kysyvänsä: ”Herra, miksi ette ole suoneet minulle vakuuttavampaa, silminnähtävämpää todistusta olemassaolostanne?”

Brittiläinen aristokraatti, jaarli Bertrand Russell (1872-1970) oli 1900-luvun merkittävimpiä länsimaalaisia filosofeja, väsymätön oikeudenmukaisuuden puolesta toiminut jumalaton vapaa-ajattelija. Lisäksi hän oli kahdesti vankeuteen tuomittu, ydinaseita vastustanut pasifisti sekä kirjallisuuden Nobelilla 1950 palkittu intellektuelli, joka julkaisi parituhatta artikkelia ja useita kymmeniä teoksia, joista tunnetuin lienee Länsimaisen filosofian historia I-II.

Vuodet 1938-1944 Yhdysvalloissa asunut Russell kutsuttiin 1940 New York City Collegen professoriksi. Anglikaaniset tahot eivät kuitenkaan sulattaneet hänen poliittisia ja sekulaareja näkemyksiään. Yliopisto perui nimityksen.

”New Yorkin piirikunnan kirjaaja sanoi julkisesti, että minut pitäisi tervata ja kierittää höyhenissä ja ajaa pois maasta. Näin maassa, jonka piti olla vapauden ruumiillistuma.”

Filosofi piti uskontoa pääesteenä moraalin kehittymiselle, koska siinä järki hylättiin sydämen eduksi. Platonista lähtien useat filosofit olivat katsoneet, että heidän tehtäviinsä kuuluu keksiä todistuksia kuolemattomuudelle ja Jumalan olemassaololle. Voidakseen saada todistuksensa näyttämään päteviltä heidän oli täytynyt väärentää logiikkaa, tehdä matematiikka mystilliseksi ja väittää syvään juurtuneiden ennakkoluulojen olevan taivaan välittämiä intuitioita ja että tietyt moraaliset periaatteet ovat välittömästi varmoja ilman todistusta.

Älylliseksi pakkopaidaksi muuttunut jäykkä skolastinen järjestelmä alkoi murentua renessanssin aikana 1500-luvulla. Kirkon auktoriteetista vapautuminen johti individualismin kasvuun. Esimerkiksi Machiavelli ei milloinkaan perustanut mitään poliittista argumenttia kristillisille tai raamatullisille pohjille.

Seitsemännellätoista vuosisadalla luonnontieteiden nousu vaikutti syvällisesti filosofiaan, johtotähtenä astronomian ja dynamiikan kaavoja ratkaissut Newton. Tuolloinhan vielä uskoteltiin, että Jumala oli antanut käskyn planeetoille liikkua erityisellä tavalla eikä painovoimalain mukaisesti, jonka Einstein tunnetusti ratkaisi.

Nykyajan filosofit kieltäytyvät jo uskomasta, että on jokin korkeampi tietämisen laji, jonka avulla voimme saada selville tieteeltä ja älyltä salattuja totuuksia.

”Totumme perustamaan uskomuksemme havaintoihin ja päätelmiin, jotka ovat puolueettomia ja niin suuressa määrin vapaita paikallisten olosuhteiden ja temperamenttien erilaisuuden aiheuttamista ennakkokäsityksistä kuin inhimillisille olennoille on mahdollista.”

Sekulaariyhdistyksen Lontoon osaston tilaisuudessa maaliskuussa 1927 pitämässään, suomeksi 1957 julkaistussa esitelmässä Why I am not Christian (Miksi en ole kristitty) Russell kertoo löytäneensä 18-vuotiaana John Stuart Mill`n elämäkerrasta tämän lauseen:

”Isäni opetti minulle, että kysymykseen kuka teki minut, ei voi vastata, koska se heti johdattaa mieleen seuraavan kysymyksen, kuka teki Jumalan.”

Uskonto perustuu pelkoon

Kristuksen eräitä opetuksia, joita jo Lâo-Tsen ja Buddha käyttivät puoli vuosituhatta ennen, Russell piti mainioina, vaikka kyseenalaistikin Kristuksen olemassaolon.

”Älä vastusta pahaa, vaan jos kuka tahansa lyö sinua toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.”

”Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi” ja monien kristittyjen karsastama: ”Jos haluat tulla täydelliseksi, mene ja myy kaikki mitä omistat ja anna köyhille.”

Russell ei kuitenkaan seuraisi kovin pitkälle Kristuksen tietä, koska pitää monia tämän opetuksista tyhminä. Kuten ihmisen pojan toista tulemista sekä Jeesuksen raivoa saarnojaan kuuntelemattomia kohtaan. ”Te kyykäärmeiden sukukunta, kuinka voisitte päästä pakoon helvetin kadotukselta.”

Helvetin tulella pelottelevaa oppia vapaa-ajattelija pitää julmuuden oppina, jonka mukaan me kaikki olisimme pahoja, jollemme pitäisi kristinuskosta kiinni.

”Minusta näyttää siltä, että ihmiset jotka ovat pitäneet siitä kiinni, ovat olleet enimmältä osalta äärimmäisen pahoja. Oli olemassa inkvisitio kidutuksineen, miljoonia onnettomia naisia poltettiin noitina…”

Kun kuulet ihmisten kirkossa alentavan itseään ja sanovan, että ovat kurjia syntisiä ja kaikkea muuta, se näyttää halveksittavalta ja itseään kunnioittamattoman ihmisen arvoiselta, ateisti tuumi.

Sapekasta palautetta piisasi. Rochesterin piispa Christopher Roften katsoi kirjeessään 1957, että toveriavioliiton apostolina Russell paljastaa irstauden pukinsorkkansa. ”Vain puhdassydämiset voivat nähdä Jumalan. Neljä vaimoa ja kolme avioeroa on varmasti kauhea ja katkera nöyryytys ihmiselle, jolle on uskottu suurenmoiset aivot.”

Marxilaisuutta Russell luonnehtii despoottiseksi uskonnoksi. Vaikka Marx selitti olevansa ateisti, hän säilytti kosmisen optimismin, jonka ainoastaan teismi saattoi oikeuttaa. Vuoden 1917 vallankumous kiinnosti kyllä Leninin Moskovassa 1920 tavannutta liberaalia sosialistia, mutta kommunismi inhotti.

Eksistentialismiin myös perehtyneen Russellin näkemyksissä ihmisestä voi nähdä yhtäläisyyksiä Camus`n kapinoivaan ihmiseen. Kumpikaan ei turvautunut eskapismiin tai Jumalaan eikä luovuttanut tai tehnyt itsemurhaa vaan kapinoi ja taisteli itse määriteltyjen päämäärien puolesta, katsoo Pekka Himanen väitöstyössään Bertrand Russellin haaste (1984).

Russell tiivistää uskonnon perustuvan pelkoon. Pelko on julmuuden äiti. Hyvä maailma tarvitsee pelotonta asennetta ja vapaata älyä. Eikä murheellista menneisyyden ikävöimistä tai vapaan älyn kahlitsemista tietämättömien ihmisten muinaisuudessa lausumilla sanoilla. Vapaa-ajattelijan mielestä tiede voi auttaa meitä pääsemään tämän raukkamaisen pelon yli, jossa ihmiskunta on elänyt monia sukupolvia.

Aktiivi sadankomitealainen

Sotaoikeus tuomitsi nuoren pasifistin yllyttämisestä aseistakieltäytymiseen kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen toukokuussa 1918. Yhtenä syynä oli Asevelvollisuuden vastustamisyhdistyksen lehdessä julkaistu artikkeli, jossa hän kertoi, että amerikkalaisia sotilaita tultaisiin käyttämään lakonrikkureina Englannissa, koska he olivat tottuneet kotimaassaan samaan puuhaan.

”Vankilan portinvartijan kirjatessa henkilötietoni vastasin uskontoa koskevaan kohtaan agnostikko. Vartija kysyi, kuinka sana kirjoitettiin ja huoahti päälle, että onhan sitä monenlaisia uskontoja, mutta kai ne kaikki palvelevat samaa Jumalaa. Huomautus piti minua hilpeällä mielellä pitkään.”

Filosofi Russellin ja fyysikko Einsteinin julistus ydinaseita vastaan 1955 sai tukea useilta tiedemiehiltä. Ihmismieliä ei pidä rakentaa ohjusten laukaisualustoiksi.

BBC:n ydinasekeskustelussa Russellia kauhistutti kuulla Yhdysvaltain presidentin puolison Eleanor Rooseveltin julistavan uskoa, jonka mukaan olisi parempi ihmissuvun tuhoutua kuin alistua kommunismiin.

Englannin ensimmäinen vetypommikoe 1957 nostatti ydinaseriisuntaa vaativan rauhanliikkeen Campaign for Nuclear Disarmament (CND). Kolme vuotta myöhemmin Russell oli perustamassa väkivallatonta suoraa toimintaa atomituhoa vastaan ajavaa Committee of 100 -järjestöä. Sen harakanvarvasmerkit tulivat tutuiksi Suomeenkin 1963 perustetun Sadankomitean myötä.

Lontoon Trafalgar Square -aukiolla helmikuussa 1961 parikymmentätuhatta rauhanaktivistia marssi Whitehalliin puolustusministeriön luo, jossa tuhannet protestoijat jäivät istumaan jalkakäytäville. Mielenosoittajille sateli haasteita julkisesta yllytyksestä passiiviseen vastarintaan. Sekä 88-vuotias Russell että hänen neljäs ja viimeinen puolisonsa Edith Finch Russell (1900-1978) tuomittiin vankeuteen kahdeksi kuukaudeksi. Terveydellisistä syistä tuomio muuttui viikon vankeudeksi.

Vielä tammikuun lopulla 1970 pasifisti tuomitsi Israelin sotatoimet Lähi-idässä.

”Meille kerrotaan yhä uudelleen, että meidän pitää tuntea myötätuntoa Israelia kohtaan, koska juutalaiset kärsivät Euroopassa natsien käsissä. Sitä, mitä Israel tekee nykyään, ei voida suvaita ja menneisyyden kauhujen käyttäminen nykyisten oikeuttamiseksi on mautonta tekopyhyyttä.”

Kairossa 3. helmikuuta 1970 parlamentaarikkojen kokouksessa julkitulleen kannanoton yhteydessä ilmoitettiin, että 97-vuotias Bertrand Russell oli kuollut edellisenä päivänä kotonaan Walesissa. Ateistin ja pasifistin tuhka siroteltiin Walesin kukkuloille kolme päivää krematoinnin jälkeen. Hänen muistopystinsä sijaitsee Lontoon Red Lion -aukiolla.

Lähteet:
Bertrand Russell: Elämäni, 1990.
Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia II, Uuden ajan filosofia, 1948.
Bertrand Russell: Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty -vihko, Vapaa-ajattelijain liitto, 1957.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.