Vapaa-ajattelijain kritiittiset kommentit on esitetty sekä ulkoasiainministeriölle, joka lähettää Suomen kansallisen raportin helmikuussa, että suoraan YK:n Ihmisoikeusneuvostolle, joka pyysi kansalaisjärjestöiltä kannanottoja jo syksyyn 2016. Vapaa-ajattelijain liitto lähetti kannanottonsa Ihmisoikeusneuvostolle yhdessä Suomen humanistiliiton kanssa https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2016/10/14/yklle-huomioita-uskonnottomien-syrjinnasta/. Sen samoin kuin kansainvälisen Ajatuksen vapaus -raportin http://freethoughtreport.com/ mukaan meillä on ”systeemistä syrjintää” uskonnottomia kohtaan.
Ulkoasiainministeriön pyydettyä kansalaisjärjestöiltä kommentteja Suomen kansallisen raportin luonnokseen Vapaa-ajattelijat lähetti 4.1.2017 seuraavia huomioita, keskittyen uskonnottomien ihmisoikeusnäkökohtiin:
”Raportin luonnoksessa ei käsitellä uskontoon tai vakaumukseen liittyviä yhdenvertaisuuskysymyksiä eikä uskonnon ja omantunnon vapauden kysymyksiä, vaikka niihin liittyy kuluneelta kaudelta sekä saavutuksia että haasteita.
1) Puolustusvoimat
Eduskunnan oikeusasiamiehen kantelun johdosta tekemän ratkaisun (20.12.2013) sekä Puolustusministeriön ”Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit” -työryhmän raportin (29.1.2015) jälkeen Puolustusvoimissa on tehty eräitä yhdenvertaisuutta sekä uskonnon ja vakaumuksen vapautta parantavia muutoksia.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien varusmiesten ja sotilaiden ”palveluvelvollisuus” osallistua jumalanpalveluksiin ja hartaustilaisuuksiin on poistunut, ja kesästä 2015 alkaen niin kirkkoon kuuluvat kuin siihen kuulumattomat ovat voineet valita, osallistuvatko palvelusaikaan järjestettyihin jumalanpalveluksiin ja hartauksiin vai ei. Niille jotka eivät osallistu, järjestetään muuta, ei-uskonnollista ohjelmaa.
Käytännössä haasteena tämän toteuttamisessa voi edelleen olla, miten tasavertaisesti näitä kahta ohjelmavaihtoehtoa, uskonnollista ja ei-uskonnollista, tarjotaan. Kun aiheeseen liittyvien oppituntien pitäminen on määrätty sotilaspapeille, vaihtoehtojen esille tuonti voi olla epäbalanssissa, vaikka sotilaspapin näyttämät diat ja käyttämät sanat sinänsä olisivatkin kantaa ottamattomia. Uskonnon ja katsomuksen vapautta esittelevien oppituntien pitäjäksi olisi perusteltua määrätä joku muu henkilö kuin sotilaspappi.
Aiemmin palveluohjelmaan liitetyt iltahartaudet rinnastetaan nyt vapaa-ajan toimintaan, ja niihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista ja niistä pois jäävät voivat käyttää aikansa vapaasti.
Sotilasparaatikatselmuksiin liitettyihin hartauksiin osallistumattomien varusmiesten suhteen on otettu käyttöön yksityisyyden suojan kannalta arveluttava käytäntö. Ensin kaikki paraatiin osallistuvat kokoontuvat paraatimarssia edeltävään paraatikatselmukseen, mutta sitten ne varusmiehet ja sotilaat, jotka eivät osallistu uskonnolliseen hartausosuuteen, joutuvat poistumaan paraatikatselmuksen muodosta paraatia seuraavan yleisön ja valtakunnallista televisiointia kuvaavien kameroiden edessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, jossa ihmiset joutuvat vasten tahtoaan joko suoraan tai välillisesti paljastamaan mahdollisen uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa. Nyt paraatiyleisö ja tv-katsojat voivat epäilemättä tehdä päätelmiä niistä varusmiehistä ja ammattisotilaista, jotka poistuvat julkisesti paikalta ollakseen osallistumatta uskonnolliseen hartauteen.
2) Oikeuslaitos
Uskonnon ja vakaumuksen vapaus vahvistuu oikeuslaitoksessa, kun tuomioistuimissa todistajan valintatilanne uskonnollisen valan ja uskontoneutraalin vakuutuksen välillä poistui 1.1.2016 alkaen ja sen lisäksi 1.1. 2017 alkaen myös tuomarin uskonnollinen vala poistuu ja kaikki uudet tuomarit antavat uskonnollisesti neutraalin vakuutuksen. Todistajien osalta lakimuutoksen perusteluna oli uskontoon ja vakaumukseen liittyvän yksityisyyden suojan vahvistaminen, ja tuomarien osalta todettiin kyseisen tehtävän olevan maallinen.
Samat perustelut sopivat valtion virkamiesten virkavalan/virkavakuutuksen valintatilanteeseen sekä Puolustusvoimissa sotilasvalan/sotilasvakuutuksen valintatilanteeseen, joten niiden yhdistämiseen uskonnollisesti neutraaliksi on syytä kiirehtiä. Ministerien virkaan astumisen osalta tilanne on nyt erikoislaatuinen, sillä uudet ministerit yhtäältä antavat uuden tuomarin vakuutuksen ja toisaalta joutuvat valitsemaan vanhaan tapaan virkavalan/vakuutuksen välillä.
3) Varhaiskasvatus ja perusopetus
Uudessa varhaiskasvatuslaissa ei päivähoidon tehtävissä enää mainita uskontokasvatusta. Peruskoululaissa ei koulun tehtäviin kuulu uskonnonharjoituksen organisointi koulupäivän ohjelmaan, ja valtakunnallisen opetussuunnitelmien perusteiden mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti ja poliittisesti ”sitouttamatonta”. Näin ollen lainsäädännössä periaatteessa toteutuu neutraliteettiperiaate uskontojen ja katsomusten suhteen aikaisempaa paremmin.
Haasteena näiden linjausten toteuttamisessa on Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien edelleen jatkuva perinteinen ja hyvin kiinteä yhteistyö päiväkotien ja peruskoulujen kanssa siten, että päiväkotien ja koulujen päiväohjelman osaksi käytännössä yhä liitetään uskonnollisia hartauksia sekä myös jumalanpalveluksia kirkossa. Tälle uskonnonharjoitukselle voi joskus olla vaihtoehtona uskonnollisesti neutraalia ohjelmaa, mutta sen järjestämiseen ja siitä tiedottamiseen ei yleensä paneuduta asianmukaisesti, ja varsinkin päiväkodeissa henkilökunta kyselee pikkulasten huoltajilta lupaa osallistua seurakunnan pitämään ohjelmaan.
Suurena haasteena säädöstasolla on kuitenkin se, että vain Evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomien lasten perheet voivat valita oppilaan katsomusaineeksi joko enemmistön uskonnon tai katsomuksellisesti neutraalin elämänkatsomustiedon. Sen sijaan uskonnonopetus koulussa on pakollista noihin kirkkoon liitetyille oppilaille eli he eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa.
4) Lukio
Lukioissa suurena uskonnonvapauden ja yhdenvertaisen kohtelun haasteena säädöstasolla on kuitenkin se, että suorittaakseen lukiotutkintoon vaadittavan katsomusaineen pakolliset kurssit vain Evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomat opiskelijat voivat valita joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon kurssit. Sen sijaan noihin kirkkoihin kuuluville oppilaille uskonnon kurssien suoritus on pakollista eli he eivät saa opiskella elämänkatsomustiedon kursseja suorittaakseen vaadittavat katsomusaineen kurssit.
Lukio-opinnot ovat peruskoulun jälkeistä II asteen opiskelua, ja yli 15-vuotias nuori voi itse päättää, opiskeleeko edes lukiossa vai ei, ja jos hän opiskelee, hän voi päättää, mitä oppinaineita ja kuinka paljon hän oppilaitoksen kurssitarjottimesta valitsee. Näin ollen uskonnon kurssien opiskelun pakollisuus kirkon jäsenyyden johdosta on lapsen oikeuksien vastaista uskonnollista holhousta eli rikkoo ikäkausi ja kypsyysaste huomioon ottaen nuoren itsemääräämisoikeutta. Nuori voi itsenäisesti erota kirkosta vasta täytettyään 18 vuotta.
5) Rikoslaki
Suomessa on jumalanpilkka yhä kriminalisoitu rikoslaissa. Kansalaiskeskustelussa tätä on vaadittu muutettavaksi kotimaisten syiden lisäksi sen vuoksi, että maat, joissa jumalanpilkasta on säädetty ankaria rangaistuksia, jopa kuolemantuomio, vastaavat niitä kohtaan kansainvälisillä foorumeilla esitettyyn kritiikkiin sanomalla ”onhan se teilläkin rikos”. Suomen tulisi mielestämme tässä yhteydessä todeta alkavansa valmistella rikoslain muutosta tältä osin.”
Vapaa-ajattelijain liitto ry on uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö, joka myös edistää tiedepohjaista maailmankuvaa ja humanistista etiikkaa. Liiton yhteiskunnalliset uudistustavoitteet nojaavat ihmisten yhdenvertaisuuteen sekä uskonnon ja vakaumuksen vapauteen. Olemme Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin IHEU:n jäsenjärjestö (www.iheu.org).
Ystävällisin yhteistyöterveisin
Vapaa-ajattelijain Liitto ry
Marko Lakkala Esa Ylikoski
varapuheenjohtaja pääsihteeri