Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kirjoitti (Savon Sanomat, Torstaivieras 1.2.) otsikolla ”Kaste kantaa, kasvatus kannattaa”. Kirkkoruhtinas oli huolissaan siitä, kun yhä useammat kirkkoonkin kuuluvat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta.
Jolkkonen totesi, että ”on kasvun tukemista ja lahja lapselle, kun hänelle siirretään arvoja, uskonto, kieli ja kulttuuri. Vain niiden avulla hän voi kasvaa itsenäiseksi”. Jos Jolkkonen olisi ollut rehellinen, hän olisi jättänyt pois edellä mainitusta litaniasta uskonnon. Hän korosti vielä, miten vanhemmat päättävät paljon lapsen puolesta heti syntymästä, antamalla hänelle nimen ja kielen. Eikä lapsi ole saanut vanhempiaankaan valita.
Sitten kirjoituksessa seurasi tosi roisia roskaa. ”Jos vanhempani olisivat päätelleet, että ollaan ihan mykkiä, jotta poika voi sitten aikanaan päättää äidinkielestään, he olisivat kasvattaneet minusta mykän reppanan. En olisi oppinut puhumaan, en ajattelemaan kriittisesti enkä käyttämään valinnanvapauttani”.
Jolkkonen on useissa yhteyksissä korostanut tiedemiestaustaansa, teologian tohtoriuttaan. Yllä olevan lainauksen perusteella hänen opinnoissaan ei tiedettä ole ollut nimeksikään tai sitten tieteestä ei ole hänelle jäänyt pysyviä vaurioita. On älyllistä epärehellisyyttä, joka tosin kuuluu erottamattomasti pappeuteen ja yleensä uskontoon, verrata lapsen kastamatta jättämistä vuosikausia kestävään ”mykkäkouluun”. Ilman uskontoa pärjää yhteiskunnassa vallan mainiosti. Mutta kielen oppiminen ja vallitsevaan kulttuuriin sosiaalistuminen on välttämätöntä.
Jolkkosen horinat kertonevat myös siitä, että mustakaapu on ainakin vakavasti huolissaan kirkollisveron maksajien vähenemisestä, ellei jopa paniikissa. Toistaiseksi teemulaajasalot ja kumppanit ovat voineet rellestää verorahoilla kuten entisaikojen kirkkoruhtinaat konsanaan. Mutta jatkossa kirkossa esimerkiksi alkoholin kanssa on läträttävä ”vain kohtuudella”.
Muuten, samainen Jolkkonen näki politiikkaa Teemu Laajasalon rahakohussa, jossa tämä oli höylännyt seurakuntayhtymän luottokorttia ohjesäännön vastaisesti toimiessaan Kallion seurakunnan kirkkoherrana. Jolkkosen närkästyminen johtui siitä, kun selvityksen pyytäjä, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen oli Helsingin piispanvaalissa Laajasalon vastaehdokkaan tukija. Jolkkosta eivät Laajasalon rahasotkut näyttäneet juuri kiinnostavan.
Kirkon kuristusote ihmisistä on lipsunut jo pitkään. Näitä Jolkkosen karsastamia mykkiä pakanoita on yhä enemmän. Heillä on kaikki mahdollisuudet oppia ajattelemaan omilla aivoillaan, kriittisesti. Koska heidän ajatteluaan ei ole yritetty tukahduttaa uskonnon tuputtamisella, taikauskoisella aivopesulla.
Onkin lapsen oikeuksien kunnioittamista, jos hän saa vasta täysi-ikäiseksi tultuaan päättää itse, jatkaako elämäänsä pakanana vai ryhtyykö uskikseksi. Lapsikasteen kautta kirkkoon liitettyjen lasten pakollinen uskonnonopetus sekä päiväkotien ja koulujen uskonnonharjoitukset pitäisi kieltää lailla, puolustuskyvyttömien henkisenä pahoinpitelynä. Lasten nappaaminen kirkon syleilyyn on pirullinen juoni. Jos joutuu olemaan uskontojen uhrina täysi-ikäisyyteen asti, voi olla vaikea irrottautua uskonnon kahleista ja alkaa ajatella omilla aivoillaan, kriittisesti.
Onneksi valtaosa vanhemmista, jotka ovat antaneet kastaa lapsensa, eivät enää sen jälkeen, kun kastekahvit on hörpitty, itse kiusaa lastaan sen kummemmin uskonnollisella hapatuksella. Parasta kuitenkin olisi, että kirkosta eronneet vanhemmat erottaisivat lapsensakin kirkosta. Näin he saisivat oikeuden koulun elämänkatsomustietoon.
Vicarius filii dei, jumalan pojan viransijainen, pedofiilipappien suojeluspyhimys, katolisen kirkon johtaja, paavi Franciscus varoitti äskettäin valeuutisista näin sanoen: ”Valeuutiset kertovat suvaitsemattomista ja yliherkistä asenteista. Ylimielisyys ja viha leviävät niiden seurauksena. Tämä on valheen lopputulema”. Vertaamalla lapsen kastamatta jättämistä ”mykkäkouluun” Jolkkonen levitti valeuutista, toimi valheen sanansaattajana. Sitä tekevät tosin kaikki papit työkseen. Koska kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, perustuvat valheelle.
Yhteiskunnan kehityksen kannalta on edullista, mitä vähemmän kirkot dogmeineen ovat tekemisissä lasten ja perheiden sekä koko yhteiskunnan kanssa. Siunatuksi lopuksi GODin twiitti: ”I support the separation of church and everything else”. Totisesti!
Markku Myllykangas