Järjestöt mukaan uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoista ohjelmaa kehittämään: Tiedote 23.9.2014

Koulut ja oppilaitokset voivat myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin.

Järjestöt mukaan uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoista ohjelmaa kehittämään

 

Vapaa-ajattelijain liitto toivoo kansalaisjärjestöjä mukaan vaihtoehtoisen toiminnan kehittämiseen koulujen ja oppilaitosten uskonnon harjoitusta sisältäville tilaisuuksille. Kannanotossaan liitto huomauttaa, että jumalanpalvelukset, hartaudet ja ohjattu ruokarukoiluttaminen eri asia kuin koulun joulu- ja kevätjuhlat. Niitä koulun ei ole pakko järjestää, mutta jos järjestetään, tarvitaan hyvää ja mielekästä vaihtoehtoista ohjelmaa.

 

– Opetushallituksen ohjeet ovat aiempaa paremmat uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen toiminnan tarjoamisesta, toteaa Vapaa-ajattelijain pääsihteeri Esa Ylikoski. Ohjelman aiempaa parempi järjestäminen ja siitä tiedottaminen ovat uusi positiivinen ja vaativa toiminnallinen kehittämishaaste monille kouluille – sekä samalla ympäröivälle kansalaisyhteiskunnalle.

 

Koulun ja ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutusta ollaan uusien opetussuunnitelman luonnosten mukaan muutenkin kehittämässä. Talkoisiin olisi hyvä saada kaikenlaisia uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia kansalaisjärjestöjä (kuten esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso-, liikunta-, luonto-, viestintä- ja globaalikasvatusjärjestöjä, kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä, sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä ammatillisia ja elinkeinojärjestöjä). Myös kunnan kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimi voisivat olla yhteistyössä.

 

Kannanotossaan Vapaa-ajattelijain liitto esittää myös kriittisiä kommentteja Opetushallituksen ohjeisiin.

 

Ohjeessa olisi tarpeen todeta, että koulu voi olla järjestämättä tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan selvästi, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.

 

– Kahden rinnakkaisen ohjelman – uskonnollisen ja uskonnottoman – järjestämisen sijaan koulu voisi säästöjen kohteeksi joutuneilla resursseilla keskittyä koulun yhteisten juhlien ja teematapahtumien järjestämiseen, esittää pääsihteeri Esa Ylikoski.

 

Vapaa-ajattelijat kritikoivat kannanotossaan voimakkaasti Opetushallituksen ohjeiden lupaa pedagogisen henkilöstön johtaman ruokarukoiluttamisen järjestämiseen. Ruokailuja on lukuvuoden aikana 190, joten jos koulut järjestäisivät ohjattuja ruokarukouksia henkilökunnan toimesta, kyseessä olisi myös työmäärällisesti iso asia.

 

Ohjattujen uskonnollisten toimitusten katsotaan rikkovan uskonnonvapauteen kuuluvaa indoktrinaatiokieltoa ja uskonnollisen painostuksen kieltoa. Se myös rikkoo ihmisten yhdenvertaista kohtelua uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta eli julkisen vallan toiminnan neutraalisuusperiaatetta, koska se nostaisi yhden uskonnon uskonnollisen rituaalin erityiseen suosituimmuusasemaan koulun pedagogisen henkilöstön toiminnassa. Lasten erottelu ruokailussa uskonnollisen toimituksen johdosta olisi myös erittäin ongelmallista.

 

Vapaa-ajattelijoiden mielestä Suomen valtion on kohdeltava kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Suomen valtion pitää olla neutraali ja puolueeton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin. Uskonto ja vakaumus on saatava halutessaan pitää yksityisasiana.

 

Lisätietoja

Esa Ylikoski
pääsihteeri
p. 0504685332
esa.k.ylikoski@gmail.com

 

Petri Karisma
puheenjohtaja
040 748 9532
http://petrikarisma.net/

 

________________________________________________________________________

Vapaa-ajattelijain liitto KANNANOTTO

Neljäs linja 1, 00530 Helsinki
val@vapaa-ajattelijat.fi

23.9.2014

 

Uskonnon harjoittamista koskevien Opetushallituksen ohjeiden johdosta

Järjestöt mukaan

Uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoista ohjelmaa kehittämään

 

Vapaa-ajattelijain liitto toivoo kansalaisjärjestöjä mukaan vaihtoehtoisen toiminnan kehittämiseen koulujen uskonnon harjoitusta sisältäville tilaisuuksille. Uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet, ohjatut ruokarukoukset) ovat eri asia kuin koulun yhteiset juhlat, kuten joulujuhla ja kevätjuhla. Vaihtoehtoisen ohjelman järjestämissä tarvitaan luovuutta ja uutta yhteistyötä.

 

Koulut ja oppilaitokset voivat myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.

 

Mikäli kaikki koulut eivät kuitenkaan saaman tien luovu uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä, huomio kiinnittyy koululaisjumalanpalveluksille ja uskonnollisille päivänavauksille vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen ja tiedottamiseen. Tässä suhteessa Opetushallituksen uudet ohjeet ovat nyt selvästi aikaisempia paremmat:

 

”Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.”

 

”Koulun on myös huolehdittava siitä, että tieto koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä niiden sisällöstä saavuttaa huoltajat ja oppilaat riittävän ajoissa.”

 

Tällaisten vaihtoehtoisten tilaisuuksien aiempaa parempi järjestäminen ja tiedottaminen ovat selkeästi uusi ja vaativa toiminnallinen kehittämishaaste monille kouluille – sekä samalla ympäröivälle kansalaisyhteiskunnalle. Vaihtoehtoisen toiminnan ja ohjelman sisältöä tulee kuvata tiedotuksessa ajoissa konkreettisesti.

 

Ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan” ei tarkoita lupaa negatiiviselle tai välinpitämättömälle ”järjestetään jos jaksetaan” -asenteelle, vaan ohjaa kaikkien mahdollisuuksien käyttämiseen. Mahdollisuuksia löytyy niin kouluyhteisön sisäpuolelta kuin ympäröivästä yhteiskunnasta.

 

Kouluilla on positiivinen haaste kehittää vuorovaikutusta myös ympäröivän sekulaarin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Koulun voi tehdä laajenevaa yhteistyö 3. sektorin kansalaisjärjestöjen kanssa, kunnan muiden toimialojen kanssa sekä elinkeinoelämän kanssa, jos se tekee yhteistyötä seurakuntienkin kanssa. Se on hyvin sopusoinnussa esi- ja perusopetuksen uusien, valmisteilla olevan opetussuunnitelman perusteiden kanssa. Sitä kautta avautuu monia mahdollisuuksia myös uskonnollisesti tunnustuksettoman, uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen toiminnan ohjelman järjestämiseen.

 

Vapaa-ajattelijain liitto esittääkin vetoomuksen paitsi kouluille myös suomalaisille kansalaisjärjestöille niiden koulujen kanssa tekemän yhteistyön kehittämiseksi ja laajentamiseksi. Yhteistyötä tarvitaan ylipäätään ja samalla osaltaan myös koulujen uskonnollisille tilaisuuksille (jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet) vaihtoehtoisten, uskonnollisesti tunnustuksettomien tilaisuuksien järjestämisessä. Kansalaisjärjestöt ovat kouluyhteistyön avainasemassa, vaikka myös kunnan toimialojen (kuten kirjasto-, nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimi), elinkeinoelämän sekä yksittäisten vapaaehtoisten aktiivisuutta tarvitaan.

 

Luonnollisesti vapaa-ajattelijat ja muut sekulaarijärjestöt ottavat osaa vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen rajallisten voimavarojensa mukaan, mutta ei ole realistista eikä tavoiteltavaa, että vaihtoehtoisen toiminnan ohjelman järjestämisessä olisivat koulujen ulkopuolisina tahoina mukana vain tai ensisijaisesti uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöt. Talkoisiin tarvitaan kaikenlaisia uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso-, liikunta-, luonto-, viestintä-, kansainvälisyys-, kehitys- ja rauhanjärjestöjä, kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä, sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä ammatillisia ja elinkeinojärjestöjä.

 

Monilla suomalaisilla järjestöillä onkin hyviä kokemuksia kouluvierailutoiminnasta sekä sen toteuttajien kouluttamisesta. Kouluvierailijat pitävät yleensä oppitunteja luokille tai isommille ryhmille tai järjestävät teematapahtumia aiheestaan. Tältä kokemuspohjalta on hyviä mahdollisuuksia kehittää ideoita ja muotoja myös katsomuksellisesti tunnustuksettomien tilaisuuksien ohjelman tai muun toiminnan järjestämiseen. Koska koulupäivään järjestetyt koululaisjumalanpalvelukset yleensä toimitetaan kirkoissa koulun ulkopuolella, vaihtoehtoinen toiminta voi luonnollisesti olla hyvin myös koulun seinien ulkopuolella. Luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaisena mutta vailla uskonnollista sisältöä eettisessä uskonnottomassa ohjelmassa voi olla mukana myös musiikkia ja monia muita kulttuurisia muotoja.

 

Kriittisiä kommentteja

 

Edellä sanotun kehittämisaloitteen lisäksi tuomme seuraavassa esiin ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta eräitä kriittisiä kommentteja Opetushallituksen ohjeisiin koskien lukua Esi- ja perusopetuksen uskonnolliset tilaisuudet:

 

”Voi järjestää” ei tarkoita velvoitetta järjestää

 

Ohjeessa olisi perusteltua ja tarpeellista todeta, että koulu voi myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan selvästi, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.

 

Lisäksi apulaisoikeuskansleri on päätöksessään maaliskuussa 2014 todennut, että ”kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta” ja katsonut perustelluksi sen, ”että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä”.

 

Myös Perustuslakivaliokunta on huhtikuussa 2014 todennut, että ”sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi”.

 

Perustuslakivaliokunnan kannanotto ei mitätöi apulaisoikeuskanslerin em. päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n ratkaisuihin nojaavaa ihmisoikeusnäkökulmaa: ”EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”

 

Kun koululla on koululainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaan hyvät perusteet olla järjestämättä tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia, siitä olisi tarpeellista ja perusteltua mainita asiaa koskevissa ohjeissa.

 

Ohjattu ruokarukous ”uskonnollisena toimituksena” koulussa vs

julkisen vallan neutraalisuusvaatimus ja indoktrinaatiokielto

 

Uudessa ohjeessa todetaan: ”Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, tai sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Tällaiset tilaisuudet tai toimitukset ovat uskonnon harjoittamista.”

 

Uudessa ohjeessa on aiempaan ohjeeseen verrattuna nostettu näin esille aivan uusia asia, jonka mukaan koulu voi sisällyttää koulun toimintaan ”uskonnollisia toimituksia”, kuten ruokarukouksia. Kyseessä on määrällisesti ja laadullisesti iso muutos. Ruokailujahan on lukuvuoden aikana 190, joten jos koulut järjestäisivät ruokarukouksia henkilökunnan toimesta, kyseessä olisi myös työmäärällisesti iso asia.

 

Koulun toimintaan sisällytetty uskonnollinen toimitus, kuten ruokarukous, rikkoo ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun julkisen vallan toiminnassa uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta eli neutraalisuusperiaatetta, koska se nostaisi yhden uskonnon uskonnollisen rituaalin erityiseen suosituimmuusasemaan. Samalla se rikkoo uskonnonvapauteen kuuluvaa indoktrinaatiokieltoa ja uskonnollisen painostuksen kieltoa.

 

Perustuslakivaliokunta totesi huhtikuussa 2014, että ”Sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi.” Päivänavausten osalta Perustuslakivaliokunta totesi, että ”jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, tulee myös näiden ajankohdista tiedottaa etukäteen, ja samalla huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin”, mutta ohjattujen ruokarukousten – eli ”uskonnollisen toimituksen” – osalta ei linjattu menettelyä.

 

Ohjattujen ruokarukoilujen järjestämiseen ryhtyminen koulun johdon ja henkilökunnan toimesta ei ota huomioon, että uskonnonvapaus on nimenomaan vapaus, se on perusoikeudelliselta luonteeltaan vapausoikeus ja ensi sijassa jokaisen yksilön vapaus ja kouluikäisten lasten perheen vapaus. Julkisen vallan tehtävänä on turvata yksilöille ja ryhmille uskonnon harjoittamisen vapaus sekä oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen, mutta sen tehtäviin ei kuulu organisoida yhdenkään uskonnon harjoittamista, koska julkisen vallan toimintaan kohdistuu neutraalisuuden vaatimus.

 

Uskonnonvapaus koskee myös uskonnottomia (ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä). Perustuslain säätämä vapaus ilmaista vakaumus, kuten uskonnoton vakaumus, ei kuitenkaan tarkoita, että julkisen vallan tarvitsisi organisoida uskonnottoman vakaumuksen ilmaisemistilaisuuksia. Kouluissa ei myöskään organisoida yksittäisten puolueiden vaalitilaisuuksia, vaan puoluepolitiikassa pyritään noudattamaan neuraalisuusvaatimusta ja indoktrinaatiokieltoa suhteessa yksittäisiin puolueisiin, vaikka puolueiden toimintaa ja ohjelmia voidaankin enenevästi esitellä kokonaisuutena.

 

Kun kysymys on lapsista ja lasten syrjimättömyydestä, leimautumattomuudesta ja muista huonoista seurauksista huolta kantavista vanhemmista, julkisen vallan toiminnan neutraalisuuden rikkominen ei pelkästään tuota syrjintää ja uskonnollista indoktrinaatiota vaan siihen liittyy myös suoranaisa painostusta osallistua uskonnolliseen toimintaan. Tämä ihmisoikeusongelma kärjistyisi erityisesti päivittäisissä ”uskonnollisissa toimituksissa” kuten henkilökunnan ohjaamissa ruokarukouksissa.

 

Ohje herättää kysymyksen, mitä tarkoittaa käytännössä, jos koulu sisällyttäisi koulun toimintaan ohjattuja ruokarukouksia. Tarkoittaisiko se, että koulun henkilökunta johtaa ja ohjaa lasten ryhmässä ääneen lausuttavia ruokarukouksia. Ja tarkoittaisiko se, että lapsia aletaan ryhmitellä koulun ruokalassa sen mukaan, ketkä osallistuvat ääneen lausuttuihin ruokarukouksiin ja ketkä eivät.

 

Päivittäin toistuva, ruokailuun liittyvä henkilökunnan ohjaama uskonnollinen toimitus rikkoisi vakavasti yksilön ja perheen oikeutta olla käytöksellään paljastamatta uskoaan tai uskonnollista tai muuta vakaumustaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti käyttäytymisellään paljastamaan, onko hänellä uskonnollinen vakaumus tai että ei ole uskossa. Tätä apulaisoikeuskanslerin maaliskuussa 2014 esittämää, hyvin perusteltua (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53) Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvaa kantaa Perustuslakivaliokunta ei ole kumonnut eikä sopimukseen sitoutuneena voikaan kumota.

 

Varsinkin vähemmistöasemassa olevan lapsen tai nuoren kohdalla jatkuva vasten tahtoa tapahtuva päivittäinen uskonnon tai uskonnottomuuden esille tuominen samoin kuin myös vasten tahtoa tapahtuva enemmistön ohjattuun uskonnolliseen toimitukseen mukautuminen muodostaisivat kumpainenkin merkittävän henkistä hyvinvointia heikentävän stressitekijän, joka voi vaarantaa lapsen ja nuoren hyvän kehityksen. Sen vuoksi Opetushallituksen tältä osin uusi ja yllättävä ohjeen sisältö tulee pikaisesti korjata. Siihen on olemassa jo oikeudellisia eväitä.

 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on vuonna 2010 tekemässään päätöksessä todennut seuraavaa: ”Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.”

 

On valitettavaa, että Opetushallitus on nyt uudessa ohjeessa sivuuttanut myös tämän näkökohdan ja realistisen toimintamallin. Se ei estäisi ketään oppilasta tai opettajaa mielessään rukoilemasta ennen lounasta, mutta ei painostaisi ketään rukoilemaan. Se myös vastaisi paremmin suomalaista tapakulttuuria, sillä työpaikoillakaan esimiehen johtamat ääneen lausuttavat ruokarukoilut lounastauolla eivät kuulu suomalaiseen käytäntöön. Ohjattu ruokarukous ei ole erityisen tavanomaista myöskään kodeissa. Koulun ei tule olla uskonnollisempi kuin ympäröivä suomalainen yhteiskunta ja tapakulttuuri.

 

Perustuslain 11 § 2 momentin mukaan ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Opetushallituksen ohjeessa kommentoidaan sitä toteamalla ainoastaan, että tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Kyse on ensi sijassa yksilön vapaudesta, oppilaan omaehtoisesta toiminnasta, ei siitä, että auktoriteettiasemassa oleva pedagoginen henkilö kehottaa oppilasta rukoilemaan, vieläpä ääneen – niin kuin monissa kouluissa on varsinkin joskus aikaisemmin ollut tapana.

 

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

 

Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri

 

Liitteet

 

Apulaisoikeuskansleri (maalaiskuu 2014):

”Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta.”)

 

Perustuslakivaliokunta (huhtikuu 2014):

”Sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi. Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, tulee myös näiden ajankohdista tiedottaa etukäteen, ja samalla huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin.”