Kerro lukijoillemme hieman enemmän itsestäsi ja taustastasi.
– Olen syntynyt Etelä-Bangladeshissa suureen perheeseen. Opiskelin julkista hallintoa Bangladeshissa ja tulin sitten Suomeen tekemään väitöskirjaa sosiaalipolitiikasta. Tohtorintutkinnon jälkeen työskentelin tutkijana Tampereen yliopistossa ja PEN Internationalissa ja toimin Suomen PENin hallituksen jäsenenä, sen Writers at Risk -komitean puheenjohtajana ja Humanistiliiton hallituksen jäsenenä. Julkaisin myös kaksi kirjaa uran ja johtamisen kehittämisestä.
Kerro lukijoillemme jotain maallisen Forum for Secular Bangladesh -järjestöstä. Miten se toimii ja mitkä ovat sen päätavoitteet?
– IFSB pyrkii edistämään yleistä tasa-arvoa, moniarvoisuutta ja maallisuutta Bangladeshissa. Se tunnustaa myös Pakistanin armeijan ja sen paikallisten islamilaisten yhteistyökumppaneiden vuonna 1971 tekemän kansanmurhan Bangladeshissa. Se haluaa saattaa kansanmurhan tekijät oikeuden eteen, jotta tulevaisuudessa ei tapahdu muita kansanmurhia missään maailmassa.
– Itsenäisyysjohtajan Bangabandhu Sheikh Mujibur Rahmanin murhan jälkeen sotilasdiktaattorit antoivat perustuslaillisen koskemattomuuden alaisilleen, pääasiassa armeijan henkilöstölle. Perustuslakia muutettiin antamaan tilaa uskonnolliselle politiikalle, joka muutti maan uskonnolliset vähemmistöryhmät toisen luokan kansalaisiksi. Vuoden 1975 jälkeen uskonnollinen koulutus ja suvaitsematon islamin tulkinta levisivät nopeasti. Nyt tuo politiikkaa uhkaa tuhansien vuosien moniarvoisen bengalilaisen kulttuurin ja identiteetin perusteita – sitä että bengalilaiset voivat olla muslimeja, hinduja, buddhalaisia, kristittyjä ja pysyä bengalilaisina. IFSB pyrkii takaamaan liberalismin, uskonnonvapauden, moniarvoisuuden ja humanismin Bangladeshissa ja muualla maailmassa.
Sitten meidän on puhuttava Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien vaikutuksesta alueella. Miten ne vaikuttavat Bangladeshiin?
-Saudi-Arabian ja Pakistanin tukeman Neuvostoliiton Afganistanin miehityksen vastaisen jihadin jälkeen suvaitsematon islamin versio sai yleistä tukea paitsi Pakistanissa myös Bangladeshissa ja muualla muslimienemmistöisissä maissa. ”Kriittisen koulutuksen” tai ”laadukkaan koulutuksen” puute Bangladeshissa on pahentanut tilannetta. Radikaali islamismi, disinformaatio, vihapuhe muita uskonnollisia ja seksuaalisia- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan on lisääntynyt. Yhteiskunnan polarisaatio heikentää vuosituhansia vanhaa liberaalia ja moniarvoista bengalilaista kulttuuria. Uskonnollisen identiteetin suvaitsemattomalla versiolla on vahva tuki yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevilla ja osassa poliittisesti manipuloivista Bangladeshin keskiluokan ja korkeamman luokan ihmisistä.
Monet aktiiviset ateistiaktivistit Bangladeshissa ovat ja olivat kommunisteja. Millainen tilanne on nyt?
– Bangladeshin vasemmistopuolueet ja niiden nuorisojärjestöt ovat harjoittaneet sekulaaria politiikkaa ja tukeneet talonpoikien ja työväenluokan vaikutusmahdollisuuksia. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen he kamppailevat rakentaakseen paikalliseen todellisuuteen perustuvaa poliittista kannatuspohjaa. He ovat kuitenkin jakaantuneet eri ryhmittymiin, ja jotkut heistä liittoutuvat fundamentalistien kanssa tietyissä kysymyksissä.
Monet islamilaiset fundamentalistit vastustavat myös ammattiliittoja?
– Fundamentalistiryhmät tunnustavat yleismaailmallisen isUskomaton Vapaa Ajattelija lamilaisen yhteisön identiteetin, jossa ei tunneta luokkaa, kulttuuria, identiteettiä, hegemoniaa ja niin edelleen. Luonnollisesti he tukevat kapitalismia ilman varauksia, eli vastustavat ammattiliittoja ja heidän tavoitteitaan. Etelä-Aasiassa he olivat historiallisesti lähes aina armeijan puolella ja tukivat porvareita erilaisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä.
Ovatko islamilaiset fundamentalistit erittäin vahvoja keskiluokassa ja ylemmässä keskiluokassa, kuten tutkimukset ovat osoittaneet?
– Etelä-Aasia on syvästi uskonnollinen yhteiskunta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut jopa maallisten hallitusten aikana. Fundamentalistit hyödyntävät ihmisten uskonnollisia tunteita edistääkseen koko islamilaista poliittista toimintaohjelmaansa ja saamaan ihmiset unohtamaan luokkansa, kulttuurinsa ja ammatillisen identiteettinsä. Äärimmäisen köyhyyden ja kulttuurisen pääoman puutteen edessä köyhimmät houkutellaan helposti lupaukseen ylellisyydestä kuolemanjälkeisessä elämässä.
– Uskonnolliset fundamentalistiryhmät sanovat olevansa heikkojen ja köyhien puolella, mutta itse asiassa he ovat pääoman ja vallan puolella. He syyttävät sitä, että sosiaalinen eriarvoisuus ja moraalinen korruptio johtuvat ”länsimaistumisesta” tai ”modernisoitumisesta”, mutta he eivät pysty tarjoamaan vaihtoehtoista toimintamallia. Kaiken kaikkiaan kansakunnan rakentamisen, hyvän hallintotavan ja huonosti soveltuvan koulutuksen ongelmat vetävät yhä enemmän ihmisiä fundamentalistiseen ajattelutapaan ja sen eri ilmenemismuotoihin. Täällä paikallinen kulttuuri, liberalismi, suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus ovat todellisia uhreja.
Eero K. V. Suorsa
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 3/2021.