Olen kuullut joskus jostain Prometheus-leiristä, mutta en ole aikaisemmin vaivautunut selvittämään mikä se on. Nyt sain itsestäni sen verran irti, että otin asiasta selvää.

Ensin etsin tietoa netistä. Kirjoitin hakukoneeseen sanan prometheus ja löysin nimelle selityksen. Prometheus on muinaisen kreikkalaisen mytologian hahmo, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen. Mielenkiintoinen fantasiatarina.

Käsitelläänkö leireillä siis muinaisia uskomuksia? Ei käsitellä. Se selvisi heti Prometheus-leirin tuki ry:n sivuilta. Kaikilla leireillä käsitellään kymmentä suurta aihetta: moninaisuus ja yhdenvertaisuus, oma elämä ja tulevaisuus, yhteiskunta ja vaikuttaminen, media, maailmankuvat ja katsomukset, identiteetti, ympäristö, päihteet, ihmissuhteet ja viimeisenä seksuaalisuus. Huh, mikä urakka yhdeksi viikoksi! Noissa riittää ihmettelemistä pitkänkin elämän ajaksi.

Sivuilta selvisi, että Prometheus- leiriä kutsutaan kavereiden kesken Protuksi. Minusta tuli jo muutaman lukemani lauseen jälkeen leirin kaveri, joten kirjoitan siis Protusta.

Protu on kaikille nuorille avoin aikuistumisleiri. Leiriltä saa valmiuksia elämään, maailmankatsomus kehittyy ja siellä oppii ajattelemaan itsenäisesti. Nuorille ei anneta valmiita vastauksia, vaan aiheita pohditaan ja niistä keskustellaan yhdessä. Monet toiminnalliset menetelmät ovat myös tärkeitä työkaluja teemojen käsittelyssä. Tärkeä tieto Protusta on se, että toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Vaikuttaa hyvältä. Maailmassa on mielestäni liikaa ihmisiä, jotka toistavat tuhansia vuosia sitten keksittyjä tarinoita ja väittävät niitä ikuiseksi totuudeksi.

”Leirien ydinajatuksena on avoin ja utelias pohtiminen.” Voiko parempaa elämisen mallia ollakaan? Harmittaa kun omassa nuoruudessani, 1970- luvulla, tuollaista leiriä ei ollut vielä tarjolla.

Ajatukseni vilahtivat nuoruuteeni ja tarkistin, että onko rippikoulun sisältö juuri muuttunut niistä ajoista. Oli muuttunut. Evl.fi- sivun mukaan nykyään rippikouluissa käsitellään muutakin kuin Raamattua ja evankelisluterilaista uskontoa, mutta uskon vahvistaminen on kuitenkin edelleen tärkein toiminta-ajatus. Rippikoulun sisältö on siis selkeästi suppeampi kuin Protun.

Prometheus leirin tuki ry:n sivuilta selviää, että toiminta on aloitettu vasta 30 vuotta sitten. Uskonnonvapauslaki ehti siis olla voimassa melkein 70 vuotta ennen ensimmäistä uskonnotonta aikuistumisleiriä. Toiminta on kuitenkin ollut erittäin aktiivista, sillä kaikkiaan leirin on käynyt jo yli 17 000 suomalaista. Tänäkin kesänä leirejä on yhteensä 60 ja leiriläisiä yli 1000.

Sivuston mukaan Protu-leirin hinta on keskitasoisen uuden kännykän verran. Protu on kuitenkin vain kerran elämässä, mutta kännykkä vaihtuu monella muutaman vuoden välein.

Nettiselailun jälkeen soitin Prometheus- leirin tuki ry:n puheenjohtajalle Ansku Ahvenaiselle. Hänen mukaansa Protu-leirit ovat tunnetumpia Etelä-Suomessa, mutta leirejä järjestetään melkein koko Suomessa. Leirien suosio on kasvanut niin, että kaikki eivät mahdu mukaan. Syynä on vapaaehtoisten leiriohjaajien vähyys suhteessa leirille halukkaisiin nuoriin.

Joka leirillä on 17 nuorta, viisi alle 20- vuotiasta apuohjaajaa ja vähintään kaksi yli 20- vuotiasta ohjaajaa sekä kokki ja mahdollisesti hänen apurinsa, jotka usein molemmat ovat myös nuoria aikuisia. Apuohjaajat ovat kaikki leirin käyneitä, ohjaajat voivat olla myös aikuisena mukaan toimintaan tulleita. ”Itsekään en ole käynyt aikanaan leiriä, vaan tullut aikuisiällä mukaan”, Ahvenainen toteaa. Ohjaajat saavat vapaaehtoistyöstään korvauksena vain ruoan, majoituksen ja matkakorvauksen, kokille maksetaan myös työkorvaus.

Leiriläisten määrää ei ole haluttu lisätä, koska todellinen avoin ja utelias pohtiminen on mahdollista parhaiten pienessä ryhmässä. Ahvenaisen mukaan leiri on ympäristönä sellainen, jossa nuoret uskaltavat ilmaista avoimesti mielipiteensä. Siihen auttaa osittain sekin, että leiriläiset tulevat leirille usein yksin, jolloin koulukaverien vaikutus ja roolit eivät rasita avointa ajattelua.

Ansku Ahvenainen pitää Prometheus- leirejä tärkeänä ja vaikuttavana suomalaisena keksintönä. Tarjoamme leirikokemuksen, joka on ainutlaatuinen ja nuoren elämää vahvistava. Protu-leiri on päässyt jopa Ilkka Taipaleen kansainvälisesti levinneeseen ”100 sosiaalista innovaatiota Suomesta”-teokseen. Vastaavaa leirikonseptia ei ole, sellaista, jossa nuoret itse pääsevät miettimään ja keskustelemaan elämän monista tärkeistä asioista. Heille ei anneta valmiita vastauksia ja niin he oppivat kantamaan vastuun omasta elämästään. Sitä kautta heidän itseluottamuksensa ja – tuntonsa vahvistuu. Asiasta on myös tutkittua tietoa. Ahvenainen viittasi Nuorisotutkimusreura ry:n julkaisuun 1/2019, jossa on yhteiskuntatieteiden tohtorien Teppo Eskelisen ja Pia Lundbomin artikkeli. He olivat tutkineet protu-leirien vaikutuksia nuoriin. Luin tutkimusartikkelin ja sen yleinen johtopäätös oli, että leiri vaikuttaa osallistujiin erityisesti itsetunnon ja sosiaalisten taitojen vahvistumisena.

Protu-leirien tavoitteena on Ahvenaisen mukaan tukea nuorta ajattelemaan itse ja kunnioittamaan muiden näkemyksiä. Asiat käsitellään kymmenen leiriteeman kautta. Leirin käytyään nuori voi kehittyä vastuulliseksi ihmiseksi, joka ajattelee avoimesti ja uteliaasti. Esimerkiksi median kriittinen seuraaminen on aina vain tärkeämpää.

Tulevaisuudessa Ahvenainen arvelee Protu-leirien suosion edelleen kasvavan. Kysyntään vastaaminen on kuitenkin haasteellista voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle, sillä vapaaehtoisia ohjaajia pitäisi löytyä aina vain lisää. Kiinnostuksen ja leiripaikkojen kasvu on mahdollistanut yhdistyksen pääsihteerin palkkaamisen. Hänen avullaan toiminta pyritään vakiinnuttamaan. Myös vapaaehtois- ja viestintäkoordinaattorin palkkaaminen on vahvistanut toimintaa.

Ahvenainen jatkaa, että leirit ovat avoinna kaikille. Nykyään leiriläisistä joka seitsemäs onkin käynyt myös riparin. Toiminta on Ahvenaisen mukaan onnistunut erinomaisesti ainakin leiriläisiltä saadun palautteen perusteella, sillä leirien palautekyselyihin vastanneista 98,9 % sanoi voivansa suositella leiriä.

Halusin vierailla jollain leirillä ja katsoin netistä leirien pitopaikat ja valitsin lähimpänä Toivakassa pidettävän leirin. Covid-19 – virus kuitenkin esti aikeeni, sillä Protu-leirit noudattivat THL:n ohjeita ja estivät ulkopuolisten vierailut. Niinpä jatkoin tutustumistani soittamalla Toivakan leirin tiedotusvastaavalle Saara Melametsälle.

Hän kertoi, että leiriläiset olivat tulleet ympäri Suomea, mutta suurin osa Helsingin ja Jyväskylän seudulta. Saara itse saapui Kokkolassa ja kävi oman protunsa Tampereen Antaverkassa vuonna 2018. Hän kertoi hakeutuneensa leiriohjaajaksi, koska oma protu-leiri oli ollut niin mahtava, että hän halusi antaa toisillekin samanlaisen kokemuksen. Lisäksi hänestä on mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja leirillä käsiteltävät aiheet ovat kiinnostavia vuosienkin jälkeen.

Saara painotti, että leirillä asioita ei opeteta vaan niistä keskustellaan, sillä leiriläisten omat mielipiteet ovat tärkeitä. Asioita käsitellään myös monella muullakin tavalla, esimerkiksi leikkimällä ja piirtämällä. Yksi käsittelytapa on janamenetelmä. Siinä leiriläisten ei tarvitse puhua, vaan he ilmaisevat mielipiteensä esitettyyn kysymykseen tai väittämään kävelemällä kuvitellulle janalle haluamalleen kohdalle. Toisessa päässä janaa leiriläisen mielipide annettuun kysymykseen on ei ja toisessa päässä kyllä.

Huippuhetkeä tai tärkeintä aihetta Saara ei osannut nimetä leiriltä, sillä kaikki asiat kiinnostivat. Niinpä kysyin nettiselailuni aikana heränneen kysymykseni: Kiusattiinko sinua koulussa, koska kävit Protun etkä tavallista riparia? Saara sanoi jonkun ihmetelleen asiaa, mutta kiusaamista ei ilmennyt. Hänen mielestään ihmiset eivät tiedä Protusta.

Saaran puhelimen lähellä oli myös kaksi leiriläistä, Sade ja Maria. He osallistuivat keskusteluun kaiutintoiminnan avulla.

Miksi tulit Protu-leirille?

Sade sanoi tulleensa leirille, koska ei kuulu kirkkoon ja hän kuuli leiristä isosiskon kautta. Marian syyt olivat lähes samat. Lisäksi hän halusi tutustua uusiin kavereihin ja puhua tärkeistä asioista.

Tulitko yksin?

Sade oli tullut yksin, mutta oli saanut nopeasti kavereita. Hän sanoi hiukan jännittäneensä aluksi, mutta tunne meni nopeasti ohi. Kun alkoi vain osallistumaan ja puhumaan, niin siten tottui nopeasti ja tutustui uusiin ihmisiin. Maria oli tullut leirille kaverin kanssa, mutta oli löytänyt kavereita lisää.

Mikä on ollut positiivisinta leirillä?

Marialle oli hienoa, että leirillä ei ole puhepakkoa, mutta silti saa tosi nopeasti kavereita. Sade sanoi, että uusien kavereiden löytyminen, rento vapaa olo ja kunnollisit keskustelut.

Mikä aihealue on ollut tähän mennessä kiinnostavin?

Sade kertoi olevansa kiinnostunut monesta aihealueesta, ehkä eniten vähemmistöasioista ja ihmisarvosta. Mariakin oli kiinnostunut vähemmistöistä. Lisäksi hänestä oli tosi jännää puhua yhteiskunnan jutuista, kun mietittiin, että miten yhteiskunta vaikuttaa yksilöihin ja miten erilaista on eri maissa.

Soitin leirille ruokatauon aikaan, joten juttelumme jäi hyvin lyhyeksi, että leiriläiset ehtivät syödä ennen seuraavaa toimintajaksoa ja Saara suunnitella ja valmistella.

Mitä muuta haluat sanoa leiristä?

Sade: ”Oon tosi iloinen, että päätin tulla Protulle. Viikko on mennyt tosi hyvin.”

Maria: ”Mää suosittelen tätä tosi paljon.”

Tutustumiseni Prometheus leiriin oli kokonaisuudessaan tiivis ja siksi pinnallinen. Syvällisimmin asia tietenkin selviää osallistumalla itse leirille. Jos olisin nuori, niin valitsisin ennemmin Protun kuin riparin, sillä Protu tarjoaa selvästi monipuolisemman ja mielekkäämmän sisällön kuin rippikoulu.

Mitäs ne aikuisten leirit maksoivatkaan? Näin eläkeläisenä olisi aikaa tuollaisellekin leirille ja koskaan ei ole liian myöhäistä miettiä hiukan isompia asioita kuin seuraavaa ruokaa.

Risto Puumalainen

Kirjoitus on julkaistu lehdessä Uskomaton vapaa ajattelija 3/2020.