Pääsihteerin palsta: ET:n avaaminen tukisi lasten oikeuksia Kansalaisaloite kehiin!

Vaihtoehtona jahkailulle on kansalaisaloitteen nimienkeräyksen aloittaminen.

”Liitto tukee mahdollisesti käynnistyvää kansalaisaloitetta elämänkatsomustiedon avaamiseksi.” Näin päätti Vapaa-ajattelijain liittovaltuusto yksimielisesti vuoden 2018 toimintasuunnitelmaan. Tämä koskee sekä peruskoulua että lukiota. Kansalaisaloitehan on kansalaisten alulle laittama, ja nimien keruukin vaatii aktiivisten kansalaisten talkootyötä. Asiaa tietysti auttaa, mitä useampi järjestö antaa sille tukensa ja mieluiten myös käytännön tukensa.

Uudistus on eduskunnassa mahdollista toteuttaa oppiainejakoa muuttamatta lakiteknisesti helposti parin sanan korjauksella peruskoulu- ja lukiolakeihin.
ET:n avaaminen kaikille valittavaksi vahvistaisi tämän vielä monin paikoin Suomea vajaakäytössä olevan aineen asemaa ja opetustarjontaa. Siten se edistäisi myös uskonnottomien kotien lasten katsomusvapautta sekä lasten pääsyä oikeuksiinsa kautta maan.

Elämänkatsomustieto (ET) sopii opetussuunnitelmansa perusteella hyvin peruskoulussa ja lukiossa kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi uskonnon rinnalla. Ev.-lut. ja ort. kirkon jäseniksi liitetyille lapsille säädetty ”pakkouskonto” eli kielto opiskella ET:tä on vanhentunutta valtiollista holhousta, kirkon valtiokirkollinen etuoikeus.

Valinnan epääminen ET:n ja uskonnon väliltä on kyseenalainen myös Lapsen oikeuksien sopimuksen valossa, kun ”lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti”. Nuorten lukiolaisen kehitystaso oikeuttaa hänet itse valitsemaan muut kurssivalinnat ja jopa sen, opiskeleeko lukiossa vai ei. Miksi ei oikeuta katsomusaineen valintaan?
Eivätkä peruskoululaisenkaan huoltajat tarvitse valtiokirkollista holhousta tässä asiassa. Monissa perheissä ET saattaa vastata uskonnonopetusta paremmin perheen katsomuksellista tilannetta, vaikka lasta ei kirkon jäsenyydestä haluttaisikaan erottaa. Uskonnonopetusta ei monesti koeta perheen ”omaksi”.

ET:n avaamista koskeva eduskunta-aloite on sivistysvaliokunnassa, joka voisi halutessaan nostaa sen hyllyltä käsittelyyn. Yleisen tavan mukaan tätäkään lakialoitetta ei aiota käsitellä.
Vaihtoehtona jahkailulle on kansalaisaloitteen nimienkeräyksen aloittaminen. Kantar TNS:n alkuvuodesta tekemän mielipidetutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista tukee valinnanmahdollisuuden sallimista. Keräysajan pituus on kuusi kuukautta, joten siihen voisi mahtua esimerkiksi kevättä, kesää ja alkusyksyä.

Myönteisiä erityistoimia ET:n vahvistamiseksi

Elämänkatsomustieto on monessa kunnassa vajaakäytössä, vaikka oppilasmäärät kasvavatkin nyt nopeasti. ET on ensi sijassa uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu katsomusaine. Sitä opiskelee valtakunnallisesti noin kuusi prosenttia oppilaista, vaikka siihen oikeutettuja on yli kaksin verroin enemmän. Tämä tarkoittaa, että kaikki lapset eivät nyt saa heille tarkoitettua opetusta eli eivät pääse oikeuksiinsa.

Myönteisiä erityistoimia ET:n uusien opetusryhmien käynnistämiseksi peruskouluissa ja kunnissa tarvitaan. Yhdenvertaisuuslain mukaan yhdenvertaisuuden eli syrjimättömyyden toteutumista pitää tarvittaessa edistää tukitoimin (ns. positiivinen erityiskohtelu). Lähtökohtana on lapsen pääsy oikeuksiinsa.

Rehtorien tuki tai tuen puute lasten pääsylle lain mukaisen oppiaineensa opetukseen voi olla ratkaisevaa. Toki myös vanhempien panosta tarvitaan vuorovaikutuksessa koulun johdon kanssa.
ET:n vahvistumista tukee nyt yleinen kehitys. Aineen oppilasmäärä on kasvanut kaksikertaiseksi vuodesta 2010 vuoteen 2016. Oppilasmäärän kasvu jatkuu, koska lasten kastaminen ev.-lut. kirkon jäseneksi on vähentynyt koko maassa alle 70 prosentin. Helsingissä vauvakastettujen osuus ikäluokasta laski jo alle 43 prosentin.

Toistaiseksi kouluikäisten kirkkoon kuuluvuus on koko maassa vielä 84 prosenttia, mikä on suurempi kuin heidän vanhempiensa ikäluokilla. Vuosi kerrallaan elämänkatsomustiedon opetukseen oikeutettujen määrä kasvaa. Tämä edistää uusien et-opetusryhmien syntyä ja niiden koon kasvua.
Et-opetuksen määrän kasvua nopeuttaa käytännössä myös, kun kirkosta eronneet vanhemmat erottavat lapsiaankin kirkosta. Kun 600 000 aikuista on eronnut kirkosta nettipalvelun kautta, monilla lasten erottaminen kirkosta on viivästynyt, mutta tilanne on muuttumassa.

ET:n oppilasmäärän kasvua jarruttaa se, että monissa kouluissa ja koulupiireissä ei ole vieläkään opetusryhmää. Usein tämä tilanne esitellään tulevan ekaluokkalaisen huoltajille lasta kouluun ilmoitettaessa tammikuussa tyyliin ”meillä ei ole ryhmää”, niin että sen tuloksena kirkkoon kuulumattoman oppilaan katsomusaineeksi ”valitaankin” uskonto.
Jotta lasten pääsy oikeuksiinsa toteutuisi, kuntien koulutoimen ja erityisesti rehtorien pitäisi edistää myönteisin erityistoimin elämänkatsomustiedon opetusryhmien syntyä alaluokilla. Siihen on keinoja, jotka on hyvä saada kuntien opetustoimen johdolle ja peruskoulun rehtoreille huomioon otettavaksi.

Yksi hyvä asia on myönteinen tiedotus sekä ”tervetuloa kouluun” -oppaissa että erityisesti kouluilla pidettävissä infotilaisuuksissa tulevien ekaluokkalaisten huoltajille. Koulun aloitukseen liittyvien ainevalintojen määrähän ei ole suuri. Tiedotuksessa tulee ottaa jossittelun sijaan lain mukaiseksi lähtökohdaksi, että et-opetusta tarjotaan uskontokuntiin kuulumattomille.

Toiseksi, jo hyvissä ajoin ennen uuden lukuvuoden alkua pitäisi päivittää myös toisen ja kolmannen luokan oppilaiden perheiden toive – tarkoituksena uuden 1-2 tai 1-3 -luokkien et-opetusryhmän käynnistäminen, mikäli suinkin mahdollista. Onhan todennäköistä, että toisen ja kolmannen luokan oppilaiden vanhemmat edelleen haluavat lapselleen et-opetusta ja siirtoa siihen, kun sellaista voidaan alkaa uusien ekaluokkalaisten kouluun tulon myötä tarjota.
Edellä sanotulla voi vedota erityisesti alakoulujen rehtoreihin sekä kunnan koulutoimen johtoon.
Elämänkatsomustiedon opiskelun voi lain mukaan aloittaa myös myöhemmin peruskoulun aikana. Katsomusaine ei perustu aiemmin opittuun vieraan kielen tai matematiikan tavoin. Taannoinen ennen ekaluokan alkua aivan erilaisissa olosuhteissa tehty valinta ei sido yhdeksää vuotta. Oma-aloitteista siirtymistä on paikallaan tukea.

Alakoulujen rehtorien lisäksi voi vedota myös yläkoulujen rehtoreihin. Olisi perusteltua päivittää katsomusaineen valinnat yläkouluun siirryttäessä. Perheille ja oppilaille voisi tiedottaa, että uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat voivat siirtyä ET-opetukseen, vaikka olisivat olleet uskonnonopetuksessa koko alakoulun ajan.

Myös lukio-opintojaan aloittava, joka on koko peruskoulun lukenut uskontoa, voi hyvin ottaa katsomusaineekseen ET:n – tosin toistaiseksi vain, mikäli hän ei ole kirkon jäsen tai on jo täyttänyt 18 vuotta. Jo 15-vuotias voi erota kirkosta, mutta vain molempien huoltajien luvalla.

Esa Ylikoski