Kirjoitan tätä oltuani kaksi kuukautta liittohallituksen puheenjohtajana. Liittokokous pidettiin tällä kertaa Oulussa. Jo kahdessa edellisessä liittokokouksessa edustajana olleena kokous meni
nähdäkseni perinteisissä merkeissä. Pieni osa edustajista äänestytti asiasta kuin asiasta ikään kuin periaatteen vuoksi. Voisihan liittokokousedustajien aikaa käyttää tehokkaammin muuhun kuin
äänestyksiin, joilla ei lopulta ole merkitystä päätösten kannalta. Tällä kertaa liittokokous järjestettiin edullisesti, josta suuri kiitos järjestäjille. Tätä mallia järjestelyissä kannattaa toistaa.

Liitolle valittiin tietenkin myös uusi hallitus ja uusi valtuusto. Niissä vaihtui nyt suuri osa jäsenistä. Toiminnan jatkuvuuden kannalta tämä on haasteellista. Toisaalta uudet jäsenet tuovat uusia tuulia mukanaan. Sekä pitkään toimineiden kokemus että uusien tuoma osaaminen ovat tärkeitä.

Uusi hallitus on tarttunut liiton talouteen. Liitolla on tuottavaa omaisuutta, joka tuottaa myös jatkossa, kunhan sitä hoidetaan aktiivisesti. Tämä vaatii ainakin yhden osaavan henkilön panoksen. Lisäksi nykyinen hallitus tasapainottaa tulot ja menot.

Edellä käsiteltiin hallinnollisia asioita. Nyt on itse pihvin vuoro, eli mitä aatteellista tehdään. Pitkäjänteisellä työllä ollaan päästy asemaan, jossa valtio kysyy vapaa-ajattelijoilta kantaa uskontoon liittyvissä asioissa uskonnottomien edustajana. Tätä asemaa kannattaa hyödyntää jatkossa. Lisäksi tehdään lausuntoja ja kannanottoja myös erikseen pyytämättä liiton tavoitteiden edistämiseksi. Jäsenyhdistysten tapahtumia ja toimintaa tuetaan hakemusten perusteella.

Tämän lehden ilmestyessä koulujen lukuvuoden alkaminen on ajankohtainen asia. Perustavoitteisiimme kuuluu uskonnonopetuksen lopettaminen kouluissa. Tämä kannattaa pitää esillä, vaikka käytännössä edistämme elämänkatsomustietoa. Joidenkin puolueiden puolueohjelmissa on tavoitteena uskonnonopetuksen lopettaminen, joten liiton ei tarvitse olla tässä varovaisemmalla linjalla. Eri uskontoryhmien lisääntyessä, uskonnonopetuksen järjestämisestä tulee aina suurempi rasite kunnille. Tämä taloudellinen näkökulma voi olla se, joka johtaa tavoitteemme toteutumiseen.

Kouluissa ongelmana on myös uskonnollisten tilaisuuksien vapaaehtoisuuden toteutuminen. Jos sellaisia järjestetään, niille tulee olla yhtä arvokas vaihtoehtoinen uskonnoton ohjelma. Joka tilaisuuden kohdalla tulisi olla uskontokuntaan kuulumisesta riippumatta mahdollista valita uskonnollisen tai vaihtoehtoisen ohjelman välillä. Tämän toteutumisessa on ongelmia osassa kouluja. Liiton jäsenyhdistyksiä on ollut mukana tekemässä kantelupukki.fi-palvelua, joka on ensisijaisesti valinnanvapaudesta tietoa jakava palvelu. Palvelu auttaa tarvittaessa kantelun tekemisessä tai tekee kantelun huoltajan puolesta. Me kaikki voimme kertoa koululaisten vanhemmille kantelupukki.fi:n olemassaolosta, jos koulussa ilmenee ongelmia uskonnollisten tilaisuuksien osalta.

Kirkosta eroaminen jatkuu tasaisena, mutta sen merkitys vähenee. Tähän on syynä laajempi maallistuminen. Kirkolliset vihkimiset ovat nykyään vähemmistössä kaikista vuoden aikana tehdyistä vihkimisistä. Tämä liittyy siihen, että yhä pienempi osa syntyneistä kastetaan. Isomman valtionkirkon jäsenmäärä laskee siksi jo pelkästään siitä syystä, että enemmän jäseniä kuolee kuin uusia jäseniä kastetaan.

Vapaa-ajattelijoiden tavoitteet edistyvät siis päivä päivältä. Kun yhteiskunta on selvästi sekularisoitunut, vapaa-ajattelijoiden kuuluu osallistua keskusteluun, jotta valtiokin maallistuu.

Kaj Torrkulla