Samanaikaisesti jyrkkien uskonsuuntien vahvistuessa suuri kansa maallistuu ja ateistien ja uskonnottomien joukko kasvaa. Mitä tästä on käsitettävissä. Ainakin se, että intelligenssiryhmittymät ovat toisistaan poispäin suuntautuneita.

Kansakoulun oppiaine Luonnonhistoria opetti eliökunnan sukupuun ja sen, ettei eliökunnan sukupuun haarominen ole mihinkään äkisti päättynyt.

Ennen sukusoluperimä määräsi mihin joukkoon kuului. Silloin oli myös asuinpaikka-, ravinto- ja ilmastoyhdenmukaisuutta ja muita paikallisuuteen kuuluvia yhdenmukaisuuksia. Nykyään ihmisten liikkuessa paikallisuus-yhdenmukaisuudet eivät enää määrää sitä mihin joukkoon kuuluu; ihmiset ovat globaaleja. Ajattelutavat, niiden erot ja yhdenmukaisuudet järjestävät ihmiset osajoukoiksi, vertaisryhmittymiksi.

Nämä intelligenssiryhmittymät ovat toisistaan poispäin suuntautuneita. Siten niille tulee erihistoriaisuutta ja sen seurauksena erikohtaloisuutta. Joku sanoikin hiljattain: Luonto ei toki toimi historiaa vastoin.

Toiseen suuntaan ja realismiin kulkevat osajoukot menestyvät parhaiten. Vieraantumisen suuntaan kulkevat taas huonoimmin. Nykyään olemme vapaampia valitsemaan suuntamme itse. Juuri siksi näistä valinnoista tuleekin yksinkertaisella tavalla myös kohtaloita tulokseksi.

Se, että me vapaa-ajattelijat teemme julkisuutta, on suoraa oikeutta myös monenlaisissa vaikkapa perhejumeissa oleville ateisteille ja uskonnottomille, jotka eivät ehkä selviytyisi kokouspaikoillemme asti, mutta saavat vertaisuuden julkisuudesta poimimalla.

Juha Korkee
Ajattelija, Hyvinkää